Sunnuntai 16.12.2018
"
"Sokeat saavat näkönsä ja rammat kävelevät, spitaaliset puhdistuvat ja kuurot kuulevat, kuolleet herätetään henkiin ja köyhille julistetaan ilosanoma. Autuas se, joka ei minua torju." Matt. 11:5-6

Tarvitsenko pitahayoja?

11.11.2018 06:47 | Heikki Honkala
Kävin ruokakaupassa ja huomasin hyllyssä jotain uutta. Tarjolle oli asetettu vähän ananaksen näköisiä vaaleanpunaisia hedelmiä. Niistä jokainen oli pakattu pinkkiin kääreeseen. Ostin uteliaisuudesta kaksi kappaletta.

Kun kotona halkaisin yhden pitahayan eli pitaijan, hämmästyin sisuksen voimakkaan violetinpunaista väriä. Verkosta löytämäni tiedon mukaan tässä hedelmässä on runsaasti vitamiineja. Maku oli mieto, ei mitenkään erityinen. 

Olen selvinnyt tähänastiset elinvuoteni ilman pitahayoja, mutta mahdanko enää tulla toimeen ilman.



Onko minulla nyt uusi tarve? Edesmennyt anoppini opetti, ettei pidä ostaa sitä, mitä tarvitsee vaan sitä, mitä ilman ei tule toimeen. Miten meidän pitäisi päättää mitä ostamme? Onko yritettävä hankkia kaikkea, mitä kokee tarvitsevansa. 

Tarve kuulostaa yksinkertaiselta käsitteeltä, mutta ei sitä ole. On olemassa monenlaisia tarveteorioita, mutta tuntuu siltä, että aihe pakenee tutkijaansa. Voidaan ajatella, että tarve on jonkinlainen epätasapainotila, joka odottaa laukaisemista. Wikipedia määrittelee asian elegantin yksinkertaisesti: ”Tarve on asia, joka on onnellisuuden, elossapysymisen tai jonkin muun halutun asian edellytys.”

Minä säilyn hengissä aivan hyvin ilman pitahayoja. Elämäni jatkuu, jos saan ruokaa, juomaa, sairaanhoitoa ja voin asua riittävän lämpimässä asunnossa. Vähimmillään nesteeksi riittäisi vesi, ruuaksi peruselintarvikkeet ja kotini voisi olla yksi huone. Jos sairastuisin, hakisin apua terveyskeskuksesta. Maailmassa on runsaasti ihmisiä, jotka olisivat ikikiitollisia, jos heillä olisi edes nämä. 

Minä haluan kuitenkin enemmän. Haluan asioita, jotka tekevät minut onnelliseksi ja ehkä muutakin. Olen tottunut Suomen korkeaan elintasoon. Jos minulla ja kaikilla ympärilläni olevilla ihmisillä olisi vain minimitoimeentulo, olisin luultavasti aika tyytyväinen siihen. Yltäkylläisyyden keskellä osaan haluta kaikenlaista. Keskiverto suomalainen voi elää kuin ruhtinaat joskus muinoin. 

Olen osa yhteisöä. Tarpeeni rakentuvat siitä, mitä näen ympärilläni. Muiden tapa elää vaikuttaa minuun vääjäämättömästi. Rakennan identiteettiäni tiedostaen ja tiedostamattani omien ominaisuuksieni, halujeni ja ympäristön vuorovaikutuksessa. 

Kaupassa pitahayat näyttivät kauniilta, uteliaisuuteni heräsi, halusin tietenkin kertoa muille löydöstäni ja nyt upotan niitä tähän blogijuttuuni. 



En saisi elää vain omaa napaani tuijottaen. Sitä toki enimmäkseen teen, mutta velvollisuuteni on tiedostaa, että muillakin on omat tarpeensa. Ne saattavat rajoittaa pyrkimyksiäni. Haluan ottaa niistä erityisesti huomioon läheisteni toiveet. Mitä tuntemattomampi ja kaukaisempi joku ihminen on, sitä vähemmän mieleeni tulee ajatella hänen tarpeitaan. Minun pitäisi myös ymmärtää jättää elinkelpoinen ilmasto tuleville sukupolville. 

Jos saisin katseeni irti navastani, voisin huomata, että lukemattomat ihmiset tarvitsevat apua. Johannes Kastaja opetti, että kahden paidan omistajan olisi annettava toinen sellaiselle, jolla ei ole yhtään. Sama koskee ruokaa. 

Johannes Kastajan opetus on varmaan ensisijaisesti hengellinen, mutta kirjaimellisestikin otettuna siinä on syvä viisaus. 

Jos alan ajatella, mitä voisin tehdä, alan keksiä selityksiä tai vain ahdistun. Miksi ilmiselvään velvollisuuteen vastaaminen on niin hankalaa? Johtuu varmaan siitä, että omien tarpeiden täyttäminen on luontaista, mutta tuntemattomien auttaminen edellyttää voimakasta velvollisuudentuntoa. 

Ymmärrän Johannes Kastajan paitaesimerkin siten, että minun olisi käytettävä eläkkeestäni vain minimitoimeentulon verran omiin tarkoituksiini ja annettava ylimenevä niille, joilla vähimmäistarpeet eivät tule täytetyiksi. Hengissä selviämiseen liittyvät perusasiat tulisi jakaa tasaisesti. 

Tämä ajatusketju johti minut umpikujaan. Yritin tukeutua kohtuullisuuden periaatteeseen, mutta se ei tuntunut auttavan. 

Löysin kuitenkin Raamatusta selityksen kyvyttömyyteeni toimia Johannes Kastajan opetuksen ja Jeesuksen vuorisaarnassaan antaman kultaisen säännön mukaan. Paavali kirjoitti roomalaisille: 

Tiedänhän, ettei minussa, nimittäin minun turmeltuneessa luonnossani, ole mitään hyvää. Tahtoisin kyllä tehdä oikein, mutta en pysty siihen. En tee sitä hyvää, mitä tahdon, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo. Mutta jos teen sitä, mitä en tahdo, en tee sitä enää itse, vaan sen tekee minussa asuva synti. (Room. 7:18–20.)

Minä tosin olen Paavaliakin syntisempi, koska en oikeastaan edes halua tehdä hyvää. Koen vain velvollisuutta siihen. 

Ne pitahayat olivat aika kalliita verrattuna muihin hedelmiin. Aika turha ostos, mutta lisäsi hetkeksi onnellisuuttani. 

Vanhemmat

Uudemmat

Heikki Honkala

Olen tuore turkulainen. Muutimme vaimoni kanssa tänne Helsingistä, kun jäin eläkkeelle kauppaopettajan työstä. Geenini ovat länsirannikolta ja Laatokan liepeiltä, olen syntynyt pohjoisessa, mutta asunut suurimman osan elämääni etelässä. Viime vuosiani ovat leimanneet kaksi sairastamaani syöpää. Olen kiinnostunut liian monista asioista. Maalaan ja kirjoitan.

heikki.honkala@icloud.com

Heikki Honkala

Toim. Anna Karjula

Elämänpolulla 18 – Usko ja mieli

Usko ja mieli avaa mielenterveyteen liittyviä kysymyksiä uskon näkökulmasta. Tekstit etsivät vaikeastakin tilanteesta tietä eteenpäin. Joskus paranemisen siemen on kylvetty pieneen hetkeen. Joskus sairauden kanssa on vain opeteltava elämään.

18 €

Väinö Havas

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1953. Äänikirja on tehty vuonna 1997 julkaistun uudistetun painoksen pohjalta ja sisältää 43 alkuperäisteokseen kuulunutta kertomusta. Havaksen lämminhenkisissä ja kielellisesti rikkaissa kertomuksissa korostuu kodin, uskonnon ja vapaan isänmaan arvo.

20 €

Katri Isopahkala ja Heli Säkkinen (toim.)

Siionin Joulu 2018

Siionin Joulu vieraili lampolassa seurailemassa lampaiden elämää. Lehden hartaustekstit kertovat Vapahtajasta, joka toi ihmisille rauhan ja vapauden. Sivuilta löytyy myös hiljaista puhetta joulusta ilman rakasta läheistä. Lisäksi lehti sisältää muun muassa käytännönläheisiä vinkkejä jouluaskareisiin.

7 €

Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka

JAKSANKO LUOTTAA? -ÄÄNIKIRJA

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?  
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.

20 €

Iloinen jouluretki, SRKCD-130

Lähde jouluretkelle perinteisten, uusien ja harvinaisempien tonttu- ja leikkilaulujen matkassa. Laulujen kautta edetään joulun odotuksesta kohti jouluvalmisteluja, aattopäivän jännitystä ja joulun suurta juhlaa. Tyttöjen ja poikien lauluryhmiä johtaa Ulla Metsänheimo. Pianoa soittaa Emilia Soranta. Lauluja säestetään myös monin muin soittimin. 

22 €

Nuottivihko – Iloinen jouluretki

Lähde jouluiselle musiikkiretkelle! Retki alkaa joulun odotuksesta ja etenee jouluvalmistelujen kautta kohti aattopäivän jännitystä ja joulun suurta juhlaa. Retkelle lähdetään perinteisten, uusien ja harvinaisempien tonttu- ja leikkilaulujen matkassa.

18 €

Taina Pyysaari
Kuvittanut Liisa Seppänen

Pinja ja Paulus

Pinja ja Paulus ovat kaksoset, ja Iisa on heidän hyvä ystävänsä. Siionin keväästä tutut kaverukset keksivät monenlaista puuhaa sisällä ja ulkona. Kuvakirja on mukavaa luettavaa ja katseltavaa niin alle kouluikäisille lapsille kuin pikkukoululaisillekin.

18 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi