Lauantai 25.5.2019
"
Jeesus sanoi: "Kun Totuuden Henki tulee, hän johtaa teidät tuntemaan koko totuuden. Hän ei näet puhu omissa nimissään, vaan puhuu sen, minkä kuulee, ja ilmoittaa teille, mitä on tuleva." Joh. 16:13

Tarvitsenko pitahayoja?

11.11.2018 06:47 | Heikki Honkala
Kävin ruokakaupassa ja huomasin hyllyssä jotain uutta. Tarjolle oli asetettu vähän ananaksen näköisiä vaaleanpunaisia hedelmiä. Niistä jokainen oli pakattu pinkkiin kääreeseen. Ostin uteliaisuudesta kaksi kappaletta.

Kun kotona halkaisin yhden pitahayan eli pitaijan, hämmästyin sisuksen voimakkaan violetinpunaista väriä. Verkosta löytämäni tiedon mukaan tässä hedelmässä on runsaasti vitamiineja. Maku oli mieto, ei mitenkään erityinen. 

Olen selvinnyt tähänastiset elinvuoteni ilman pitahayoja, mutta mahdanko enää tulla toimeen ilman.



Onko minulla nyt uusi tarve? Edesmennyt anoppini opetti, ettei pidä ostaa sitä, mitä tarvitsee vaan sitä, mitä ilman ei tule toimeen. Miten meidän pitäisi päättää mitä ostamme? Onko yritettävä hankkia kaikkea, mitä kokee tarvitsevansa. 

Tarve kuulostaa yksinkertaiselta käsitteeltä, mutta ei sitä ole. On olemassa monenlaisia tarveteorioita, mutta tuntuu siltä, että aihe pakenee tutkijaansa. Voidaan ajatella, että tarve on jonkinlainen epätasapainotila, joka odottaa laukaisemista. Wikipedia määrittelee asian elegantin yksinkertaisesti: ”Tarve on asia, joka on onnellisuuden, elossapysymisen tai jonkin muun halutun asian edellytys.”

Minä säilyn hengissä aivan hyvin ilman pitahayoja. Elämäni jatkuu, jos saan ruokaa, juomaa, sairaanhoitoa ja voin asua riittävän lämpimässä asunnossa. Vähimmillään nesteeksi riittäisi vesi, ruuaksi peruselintarvikkeet ja kotini voisi olla yksi huone. Jos sairastuisin, hakisin apua terveyskeskuksesta. Maailmassa on runsaasti ihmisiä, jotka olisivat ikikiitollisia, jos heillä olisi edes nämä. 

Minä haluan kuitenkin enemmän. Haluan asioita, jotka tekevät minut onnelliseksi ja ehkä muutakin. Olen tottunut Suomen korkeaan elintasoon. Jos minulla ja kaikilla ympärilläni olevilla ihmisillä olisi vain minimitoimeentulo, olisin luultavasti aika tyytyväinen siihen. Yltäkylläisyyden keskellä osaan haluta kaikenlaista. Keskiverto suomalainen voi elää kuin ruhtinaat joskus muinoin. 

Olen osa yhteisöä. Tarpeeni rakentuvat siitä, mitä näen ympärilläni. Muiden tapa elää vaikuttaa minuun vääjäämättömästi. Rakennan identiteettiäni tiedostaen ja tiedostamattani omien ominaisuuksieni, halujeni ja ympäristön vuorovaikutuksessa. 

Kaupassa pitahayat näyttivät kauniilta, uteliaisuuteni heräsi, halusin tietenkin kertoa muille löydöstäni ja nyt upotan niitä tähän blogijuttuuni. 



En saisi elää vain omaa napaani tuijottaen. Sitä toki enimmäkseen teen, mutta velvollisuuteni on tiedostaa, että muillakin on omat tarpeensa. Ne saattavat rajoittaa pyrkimyksiäni. Haluan ottaa niistä erityisesti huomioon läheisteni toiveet. Mitä tuntemattomampi ja kaukaisempi joku ihminen on, sitä vähemmän mieleeni tulee ajatella hänen tarpeitaan. Minun pitäisi myös ymmärtää jättää elinkelpoinen ilmasto tuleville sukupolville. 

Jos saisin katseeni irti navastani, voisin huomata, että lukemattomat ihmiset tarvitsevat apua. Johannes Kastaja opetti, että kahden paidan omistajan olisi annettava toinen sellaiselle, jolla ei ole yhtään. Sama koskee ruokaa. 

Johannes Kastajan opetus on varmaan ensisijaisesti hengellinen, mutta kirjaimellisestikin otettuna siinä on syvä viisaus. 

Jos alan ajatella, mitä voisin tehdä, alan keksiä selityksiä tai vain ahdistun. Miksi ilmiselvään velvollisuuteen vastaaminen on niin hankalaa? Johtuu varmaan siitä, että omien tarpeiden täyttäminen on luontaista, mutta tuntemattomien auttaminen edellyttää voimakasta velvollisuudentuntoa. 

Ymmärrän Johannes Kastajan paitaesimerkin siten, että minun olisi käytettävä eläkkeestäni vain minimitoimeentulon verran omiin tarkoituksiini ja annettava ylimenevä niille, joilla vähimmäistarpeet eivät tule täytetyiksi. Hengissä selviämiseen liittyvät perusasiat tulisi jakaa tasaisesti. 

Tämä ajatusketju johti minut umpikujaan. Yritin tukeutua kohtuullisuuden periaatteeseen, mutta se ei tuntunut auttavan. 

Löysin kuitenkin Raamatusta selityksen kyvyttömyyteeni toimia Johannes Kastajan opetuksen ja Jeesuksen vuorisaarnassaan antaman kultaisen säännön mukaan. Paavali kirjoitti roomalaisille: 

Tiedänhän, ettei minussa, nimittäin minun turmeltuneessa luonnossani, ole mitään hyvää. Tahtoisin kyllä tehdä oikein, mutta en pysty siihen. En tee sitä hyvää, mitä tahdon, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo. Mutta jos teen sitä, mitä en tahdo, en tee sitä enää itse, vaan sen tekee minussa asuva synti. (Room. 7:18–20.)

Minä tosin olen Paavaliakin syntisempi, koska en oikeastaan edes halua tehdä hyvää. Koen vain velvollisuutta siihen. 

Ne pitahayat olivat aika kalliita verrattuna muihin hedelmiin. Aika turha ostos, mutta lisäsi hetkeksi onnellisuuttani. 

Vanhemmat

Uudemmat

Heikki Honkala

Olen tuore turkulainen. Muutimme vaimoni kanssa tänne Helsingistä, kun jäin eläkkeelle kauppaopettajan työstä. Geenini ovat länsirannikolta ja Laatokan liepeiltä, olen syntynyt pohjoisessa, mutta asunut suurimman osan elämääni etelässä. Viime vuosiani ovat leimanneet kaksi sairastamaani syöpää. Olen kiinnostunut liian monista asioista. Maalaan ja kirjoitan.

heikki.honkala@icloud.com

Heikki Honkala

Toimittanut Hanna Kallunki

Hyvä että kerroit

Blogitekstejä elämästä, uskosta ja toivosta

Teksteissä avautuu ikkunoita Päivämiehen blogikirjoittajien arkeen ja ajatuksiin. Kirjoituksissa pohditaan niin keskeneräisyyttä ja katoavaisuutta kuin harrastuksen olemusta ja kasvatuksen haasteita. Kipu ja kaipaus, ilo ja toivo, elämän ihmettely saavat muotonsa sanoissa.

Toimittanut Olli Lohi

Avaa suusi, pääskysen poika

Lapin luonto oli Laestadiuksen ”yrttitarhaa”. Siellä hän viihtyi, ja siellä hän tunsi olevansa kotonaan. Hänestä kehittyi yksi aikansa parhaista Lapin kasviston tuntijoista. Laestadius maalasi saarnoissaan Lapin maisemaa ainutlaatuisella tavalla. Hän riisui teologialta kaavun ja asetti sen kasvotusten arkitodellisuuden kanssa.

20 €

Kiiruhda katsomaan – Pääsiäinen sävelin

Pääsiäisajan virsiä, Siionin lauluja ja muuta pääsiäismusiikkia sisältävä äänite on jatkoa Joulu sävelin -äänitteen aloittamalle soitinmusiikin sarjalle. Jeesuksen kärsimystä ja kuolemaa käsittelevä osuus vie kuulijan keskelle Golgataa ja kristikunnan suurta surua. Äänitteen loppupuolella surumielisyys väistyy ja kuoleman voiton sanoma tuo lohtua ja iloa.

24 €

Hanna Aho
Kuvittanut Silja-Maria Wihersaari

Minne Taivaan Isä meni?

Kertomus lapsenuskosta ja ihmeellisestä varjeluksesta maailmassa, jossa ei uskota Jumalaan. Mukana on CD-äänikirja.

22 €

Tapio Holma

Ettekö ole lukeneet? Sytykkeitä Raamatun tutkimiseen

Kirja nostaa esiin raamatunkohtia, joiden henkilökuvat tai tapahtumat antavat ajattelemisen aihetta. Monet henkilöistä ovat Raamatun suurten kertomusten sivuhahmoja, tavallisia ihmisiä, joiden kohdalle Jeesus pysähtyi, tai jotka Jumala valitsi työvälineikseen.
Pääosa kirjoituksista on julkaistu aiemmin Päivämiehen Kapsäkki-liitteessä.

19 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi