Torstai 21.11.2019
"
Minä odotan Herraa kuin vartijat aamua, hartaammin kuin vartijat aamua. Ps. 130:6

Tarvitsenko pitahayoja?

11.11.2018 06:47 | Heikki Honkala
Kävin ruokakaupassa ja huomasin hyllyssä jotain uutta. Tarjolle oli asetettu vähän ananaksen näköisiä vaaleanpunaisia hedelmiä. Niistä jokainen oli pakattu pinkkiin kääreeseen. Ostin uteliaisuudesta kaksi kappaletta.

Kun kotona halkaisin yhden pitahayan eli pitaijan, hämmästyin sisuksen voimakkaan violetinpunaista väriä. Verkosta löytämäni tiedon mukaan tässä hedelmässä on runsaasti vitamiineja. Maku oli mieto, ei mitenkään erityinen. 

Olen selvinnyt tähänastiset elinvuoteni ilman pitahayoja, mutta mahdanko enää tulla toimeen ilman.



Onko minulla nyt uusi tarve? Edesmennyt anoppini opetti, ettei pidä ostaa sitä, mitä tarvitsee vaan sitä, mitä ilman ei tule toimeen. Miten meidän pitäisi päättää mitä ostamme? Onko yritettävä hankkia kaikkea, mitä kokee tarvitsevansa. 

Tarve kuulostaa yksinkertaiselta käsitteeltä, mutta ei sitä ole. On olemassa monenlaisia tarveteorioita, mutta tuntuu siltä, että aihe pakenee tutkijaansa. Voidaan ajatella, että tarve on jonkinlainen epätasapainotila, joka odottaa laukaisemista. Wikipedia määrittelee asian elegantin yksinkertaisesti: ”Tarve on asia, joka on onnellisuuden, elossapysymisen tai jonkin muun halutun asian edellytys.”

Minä säilyn hengissä aivan hyvin ilman pitahayoja. Elämäni jatkuu, jos saan ruokaa, juomaa, sairaanhoitoa ja voin asua riittävän lämpimässä asunnossa. Vähimmillään nesteeksi riittäisi vesi, ruuaksi peruselintarvikkeet ja kotini voisi olla yksi huone. Jos sairastuisin, hakisin apua terveyskeskuksesta. Maailmassa on runsaasti ihmisiä, jotka olisivat ikikiitollisia, jos heillä olisi edes nämä. 

Minä haluan kuitenkin enemmän. Haluan asioita, jotka tekevät minut onnelliseksi ja ehkä muutakin. Olen tottunut Suomen korkeaan elintasoon. Jos minulla ja kaikilla ympärilläni olevilla ihmisillä olisi vain minimitoimeentulo, olisin luultavasti aika tyytyväinen siihen. Yltäkylläisyyden keskellä osaan haluta kaikenlaista. Keskiverto suomalainen voi elää kuin ruhtinaat joskus muinoin. 

Olen osa yhteisöä. Tarpeeni rakentuvat siitä, mitä näen ympärilläni. Muiden tapa elää vaikuttaa minuun vääjäämättömästi. Rakennan identiteettiäni tiedostaen ja tiedostamattani omien ominaisuuksieni, halujeni ja ympäristön vuorovaikutuksessa. 

Kaupassa pitahayat näyttivät kauniilta, uteliaisuuteni heräsi, halusin tietenkin kertoa muille löydöstäni ja nyt upotan niitä tähän blogijuttuuni. 



En saisi elää vain omaa napaani tuijottaen. Sitä toki enimmäkseen teen, mutta velvollisuuteni on tiedostaa, että muillakin on omat tarpeensa. Ne saattavat rajoittaa pyrkimyksiäni. Haluan ottaa niistä erityisesti huomioon läheisteni toiveet. Mitä tuntemattomampi ja kaukaisempi joku ihminen on, sitä vähemmän mieleeni tulee ajatella hänen tarpeitaan. Minun pitäisi myös ymmärtää jättää elinkelpoinen ilmasto tuleville sukupolville. 

Jos saisin katseeni irti navastani, voisin huomata, että lukemattomat ihmiset tarvitsevat apua. Johannes Kastaja opetti, että kahden paidan omistajan olisi annettava toinen sellaiselle, jolla ei ole yhtään. Sama koskee ruokaa. 

Johannes Kastajan opetus on varmaan ensisijaisesti hengellinen, mutta kirjaimellisestikin otettuna siinä on syvä viisaus. 

Jos alan ajatella, mitä voisin tehdä, alan keksiä selityksiä tai vain ahdistun. Miksi ilmiselvään velvollisuuteen vastaaminen on niin hankalaa? Johtuu varmaan siitä, että omien tarpeiden täyttäminen on luontaista, mutta tuntemattomien auttaminen edellyttää voimakasta velvollisuudentuntoa. 

Ymmärrän Johannes Kastajan paitaesimerkin siten, että minun olisi käytettävä eläkkeestäni vain minimitoimeentulon verran omiin tarkoituksiini ja annettava ylimenevä niille, joilla vähimmäistarpeet eivät tule täytetyiksi. Hengissä selviämiseen liittyvät perusasiat tulisi jakaa tasaisesti. 

Tämä ajatusketju johti minut umpikujaan. Yritin tukeutua kohtuullisuuden periaatteeseen, mutta se ei tuntunut auttavan. 

Löysin kuitenkin Raamatusta selityksen kyvyttömyyteeni toimia Johannes Kastajan opetuksen ja Jeesuksen vuorisaarnassaan antaman kultaisen säännön mukaan. Paavali kirjoitti roomalaisille: 

Tiedänhän, ettei minussa, nimittäin minun turmeltuneessa luonnossani, ole mitään hyvää. Tahtoisin kyllä tehdä oikein, mutta en pysty siihen. En tee sitä hyvää, mitä tahdon, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo. Mutta jos teen sitä, mitä en tahdo, en tee sitä enää itse, vaan sen tekee minussa asuva synti. (Room. 7:18–20.)

Minä tosin olen Paavaliakin syntisempi, koska en oikeastaan edes halua tehdä hyvää. Koen vain velvollisuutta siihen. 

Ne pitahayat olivat aika kalliita verrattuna muihin hedelmiin. Aika turha ostos, mutta lisäsi hetkeksi onnellisuuttani. 

Vanhemmat

Uudemmat

Heikki Honkala

Olen tuore turkulainen. Muutimme vaimoni kanssa tänne Helsingistä, kun jäin eläkkeelle kauppaopettajan työstä. Geenini ovat länsirannikolta ja Laatokan liepeiltä, olen syntynyt pohjoisessa, mutta asunut suurimman osan elämääni etelässä. Viime vuosiani ovat leimanneet kaksi sairastamaani syöpää. Olen kiinnostunut liian monista asioista. Maalaan ja kirjoitan.

heikki.honkala@icloud.com

Heikki Honkala

Virsiä Suomenlinnassa, CD-133

Äänitteellä on kesästä, Suomen luonnosta ja isänmaasta kertovia virsiä yhteislauluna. Laulujen kautta välittyy laulamisen ilo, rohkaiseva ja turvallinen sanoma sekä syvä kiitollisuus Jumalan luomistyötä kohtaan. 

22 €

Harri Vähäjylkkä
Piirrokset Anna Ratilainen

Tahdon

Tahdon-kirjassa opetellaan askel kerrallaan vanhemmuutta, ratkotaan kommunikointiongelmia puolisoiden välillä ja kohdataan yhdessä, mitä vastaan tulee: menetyksiä, rakkautta, väsymystä, syntymän ihmettä ja erilaisia näkemyksiä uskovaisena elämisestä.

18 €

Toim. Sanna Isopahkala

Pysytään kuulolla

Kirjassa kokemuksiaan avaavat sekä seuraradion kuuntelijat että tekijät. Kirjaan on myös koottu SRK:n radiotyön historiaa ja merkkipaaluja.

20 €

Elina Sneck
Kuv. Sirkku Saukonoja

Keltakultakulleroinen

Elina Sneckin hellänhauskoissa vauvarunoissa eletään mukana vauva-arjessa – vauva syö roskia, mönkii, tonkii, luuttuaa lattiat ja nuohoaa takan. Väliin se jokeltaa ihanasti ja nukkuu sinisiipien unia. Hyväntuuliset runot pysäyttävät rakkauden ihmeen äärelle.

18 €

Toim. Anna Illikainen, Olli Lohi ja Päivi Martikainen

Vaellanko valossa? Ajankohtaista 2019

Yhteiskunnan moniarvoisuus tulee ihmistä usein vastaan arkielämässä. Vuosikirja 2019 avaa näkökulmia uskovaisena elämiseen tässä ajassa. Kirjoittajat pohtivat, miten kristilliset arvot näkyvät kodissa ja työelämässä ja miten toimia rakentavasti yhteiskunnassa erilaisten aatteiden ja virtausten keskellä. Kirjoituksissa käsitellään myös ihmisen vastuuta luonnosta, toisten kohtaamista ja oman paikan löytämistä.

23 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi