Retkeilyä Nizzan menneisyydessä

6.3.2019 06:44 | Heikki Honkala
Kun Nizzan keskustasta kävellään pari kilometriä täkäläistä Aleksanterinkatua eli Avenue Jean Médecinia ja siitä eteenpäin Avenue Alfred Borriglionea ja käännytään sitten oikealle, tullaan erikoisen näköisen valkoisen kirkon eteen. Kyttyräselkäinen L’église Sainte-Jeanne-d’Arc on hyvin moderni ollakseen rakennettu 30-luvulla. 

Vietimme kolme ja puoli viikkoa tämän historiasta tutun ”Orleansin neitsyen” nimeä kantavan kirkon lähellä Avenue Fragonardilla. Kadun nimi viitannee joko rokokoo-taiteilija Jean-Honoré Fragonardiin tai samaa nimeä kantavaan hajuvesiyhtiöön, luultavasti ensimmäiseen. Taiteilija oli kotoisin tällä suunnalla Ranskaa sijaitsevasta Grassen kaupungista, josta on sittemmin tullut ”maailman parfyymipääkaupunki”. Siellä ovat myös Parfumerie Fragonandin juuret. 


L'église Sainte-Jeanne-d'Arc

Talolla, jossa asuimme, on komea nimi ”Palais Joffre”. Palatsimainen rakennus onkin, mutta asuntomme oli aivan tavallinen kerrostalokolmio. Talon etuseinää koristaa marsalkka Joseph Joffrea esittävä reliefi. Hän johti kenraalina Ranskan armeijaa ensimmäisen maailmansodan keskivaiheilla. Ranskalaiset tuntuvat kunnioittavan sotapäälliköitään. Viime vuonna asuimme kadulla, jonka nimi on Rue du Maréchal Joffre. 

Palais Joffre sijaitsee viime maailmansodassa kaatuneiden vastarintataistelijoiden muistoksi nimetyn Libérationin kaupunginosan itäreunassa. Sen vierestä alkaa historiallinen kaupunginosa Cimiez, joka on vuorten ympäröivän Nizzan keskuskattilanpohjalla oleva matala ylänkö. Kävin siellä useita kertoja kävelyllä. 

Nizzan kaupunginosista Cimiez on historialtaan hyvin erityinen. Nizzan kaupungin perustivat ilmeisesti Massilian (Marseille) kreikkalaiset Aleksanteri suuren syntymän aikoihin 300-luvun (eaa.) puolivälissä. Paikkaa alettiin kutsua Nikaïaksi liguureista saadun voiton kunniaksi. Nimi juontuu kreikkalaisten palvomasta voitonjumalatar Nikesta. Kaupungista kehittyi merkittävä kauppasatama.

 
Näkymä Cimiezilta merelle

Nikaïa sai merkittävän kilpailijan lähelleen. Keisari Augustus päätti rauhoittaa villit alppiheimot ja sen seurauksena ensimmäisellä vuosisadalla (jaa.) perustettiin parin kilometrin päähän Nikaïasta, myöhemmin Cimieziksi kutsutulle kukkulalle, roomalainen kaupunki Cemenelum johtamaan seutukunnan rauhoittamista. Cemenelumista kehittyi myöhemmin alueellinen pääkaupunki. Roomalaisten jäljiltä kukkulalla on kylpylän ja pienen amfiteatterin rauniot. Paikalle on sopivasti rakennettu arkeologinen museo. Varhaisempaankin historiaan voi tutustua, koska paikalla on myös jäänteitä viidennen vuosisadan kristillisestä kastekirkosta. 

Cimiezissä on yhä jälkiä myös ennen roomalaisia paikalla vaikuttaneiden kelttiläisligurialaisten toimista. 
  
Siitä, miten Cemelenumista tuli Cimiez, ei ole varmuutta. Nimeen saattaa mahdollisesti sisältyä viittaus paikalla kasvaneiden puiden merkittävään korkeuteen tai se saattaa olla foneettisesti muotoutunut Cemelenumista

Kun kristinusko sai jalansijaa, Nizzasta tuli 300-luvulla hiippakunta, ja seuraavalla vuosisadalla myös Cemenelumista. Cemenelum menetti alueellisen pääkaupungin asemansa ja hiippakuntanakin se liitettiin Nikaïaan. Sittemmin Cemenelumin asukkaat joutuivat pakenemaan Nikaïan linnoituskukkualle, Cemelenumin kaupunkirakenteet rappeutuivat ja luonto otti alueen valtaansa. 

Myös Nikaïan kukoistus laantui ja seutu vaipui historialliseen hämärään lukuunottamatta sitä, että 700-luvulla Cemenelumin kukkulan itäreunalle perustettiin Saint Ponsin luostari ja että Saraseenit tuhosivat Nikaïan seuraavalla vuosisadalla. Vuosisadat kuluvat. Nikaïasta tuli osa Savoijia ja sittemmin osa Sardinian kuningaskuntaa. Hallinnon kieli vaihtui latinasta italiaksi. 


Cimiezin luostari

Saint Ponsin benediktiiniluostari perusti samalle kukkulalle lähettyvilleen kappelin, josta kehittyi myöhemmin Cimiezin fransiskaaniluostari. Se on lähellä arkeologista museota ja amfiteatterin raunioita. Turistin kannattaa vierailla paikalla näiden lisäksi myös siksi, että vieressä on Musée Matisse, mutta siitä myöhemmin. Saint Ponsin luostari on nykyään Pasteurin sairaalan käytössä. 

Nizza koki kummia 1800-luvulla. Italialaisesta kaupungista tuli osa Ranskaa, lopullisesti. Tämä johtui kuningas Victor Emmanuel II:n ja keisari Napoleon III:n välisistä kaupoista. Lisäksi kaupungista kehittyi Euroopan ylhäisön lomaparatiisi. Meille suomalaisille kaupunki on Nizza, mikä johtuu sen historiasta. Myös saksalaiset käyttävät tätä paikan italian kielistä nimeä. Ranskaksi ja englanniksi se on Nice. 


Kuningatar Victorian majapaikka Cimiezilla

Suurin ”syypää” Nizzan kehittymiseen Nizzaksi lienee kuningatar Victoria, joka oli ihastunut Ranskan Rivieraan ja vietti siellä paljon aikaa. Yksi hänen kantapaikoistaan oli Nizzan Cimiez. Kulmittain arkeologista museota vastapäätä on valtava rakennus, joka oli aikoinaan hotelli Excelsior Regina Palace. Hotellin sanotaan rakennetun, koska Victoria lupasi vierailla useammin Ranskan Rivieralla, jos sinne tehtäisiin hänen tasoisensa hotelli. Kuningatar on majaillut hotellissa kolme kertaa. Nykyään rakennuksessa on yksityisasuntoja. 


Matisse-museo ja vanhoja raunioita

Matissen museo ei ole sattumalta Cimiezissa. Hän vietti merkittävän osan elämästään Nizzassa tai sen ympäristössä. Vuodesta 1938 vuoteen 1943 hän asui Regina Palacessa eli samassa kiinteistössä kuin kuningatar Victoria aikoinaan. Henry Matisse on haudattu Cimiezin luostarin viereiselle hautausmaalle kuten taiteilija Raoul Dufy. 

Etelämpänä Cimiezin kukkulalla voi tutustua Mark Chagallin kansallismuseossa taiteilijan Raamatun aiheisiin teoksiin. 

Muistona loiston ajoista Cimiezissa on muun muassa kadut Avenue Reine Victoria, Avenue George V, Avenue Leopold II ja Boulevard Prince de Galles. Arvonimeä Prince of Galles kantaa Yhdistyneen Kuningaskunnan hallitsijan vanhin poika eli tällä hetkellä prinssi Charles. 

Ajat ovat muuttuneet. Nykyään turistit haluavat rannalle. Cimiez on nykyään täynnä aitojen ympäröimiä villoja ja residenssejä. Rinteillä ja laella risteilee Nizzan kukkuloille tyypilliseen tapaan hiljaisia katuja. Alue on niin sanotusti rauhallinen eli asunnot ovat kalliita. 

Olen kävellyt useita kertoja Cimiezissa. Joissakin paikoissa etenemiseni katkesi, koska kadulle oli asetettu lukollinen portti. Alueella toimii yliopisto ja asuu opiskelijoita. Tästä päättelin, että oikoteitä täytyy olla. Onnistuin löytämään joitakin lyhentäviä reittejä, Vaikuttaa siltä, että erityisesti yliopistoaluetta halutaan varjella. 


Amfiteatterin raunioita

Cimiezin kukkula on ollut paikallaan vuosituhansia ja enemmänkin. Kaikki, jotka sillä kulkivat sata vuotta sitten, ovat jo kuolleet. Niitä, jotka elivät saman verran ennen heitä, ei enää ollut heidän aikanaan. Kulttuurit kehittyvät ja muuttuvat. Kielet vaihtuvat. Ihmiset kulkevat, elävät ja kuolevat, mutta maa pysyy. Koko kukkula ei kuulu tänään Cimietzin kaupunginosaan, mutta sama kukkula se on.  

Satunnainen Cimiezin kulkija sadan vuoden päästä tuskin tietää minusta mitään, mutta tietää, mitä Cimiezille kuuluu. 

Vanhemmat

Uudemmat

Heikki Honkala

Olen tuore turkulainen. Muutimme vaimoni kanssa tänne Helsingistä, kun jäin eläkkeelle kauppaopettajan työstä. Geenini ovat länsirannikolta ja Laatokan liepeiltä, olen syntynyt pohjoisessa, mutta asunut suurimman osan elämääni etelässä. Viime vuosiani ovat leimanneet kaksi sairastamaani syöpää. Olen kiinnostunut liian monista asioista. Maalaan ja kirjoitan.

heikki.honkala@icloud.com

Heikki Honkala

Harri Vähäjylkkä
Piirrokset Anna Ratilainen

Tahdon

Tahdon-kirjassa opetellaan askel kerrallaan vanhemmuutta, ratkotaan kommunikointiongelmia puolisoiden välillä ja kohdataan yhdessä, mitä vastaan tulee: menetyksiä, rakkautta, väsymystä, syntymän ihmettä ja erilaisia näkemyksiä uskovaisena elämisestä.

18 €

Toim. Anna Illikainen, Olli Lohi ja Päivi Martikainen

Vaellanko valossa? Ajankohtaista 2019

Yhteiskunnan moniarvoisuus tulee ihmistä usein vastaan arkielämässä. Vuosikirja 2019 avaa näkökulmia uskovaisena elämiseen tässä ajassa. Kirjoittajat pohtivat, miten kristilliset arvot näkyvät kodissa ja työelämässä ja miten toimia rakentavasti yhteiskunnassa erilaisten aatteiden ja virtausten keskellä. Kirjoituksissa käsitellään myös ihmisen vastuuta luonnosta, toisten kohtaamista ja oman paikan löytämistä.

23 €

Toim. Sanna Isopahkala

Pysytään kuulolla

Kirjassa kokemuksiaan avaavat sekä seuraradion kuuntelijat että tekijät. Kirjaan on myös koottu SRK:n radiotyön historiaa ja merkkipaaluja.

20 €

Virsiä Suomenlinnassa, CD-133

Äänitteellä on kesästä, Suomen luonnosta ja isänmaasta kertovia virsiä yhteislauluna. Laulujen kautta välittyy laulamisen ilo, rohkaiseva ja turvallinen sanoma sekä syvä kiitollisuus Jumalan luomistyötä kohtaan. 

22 €

Elina Sneck
Kuv. Sirkku Saukonoja

Keltakultakulleroinen

Elina Sneckin hellänhauskoissa vauvarunoissa eletään mukana vauva-arjessa – vauva syö roskia, mönkii, tonkii, luuttuaa lattiat ja nuohoaa takan. Väliin se jokeltaa ihanasti ja nukkuu sinisiipien unia. Hyväntuuliset runot pysäyttävät rakkauden ihmeen äärelle.

18 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi