Sunnuntai 8.12.2019
"
Jeesus sanoo: "Pitäkää vaatteenne vyötettyinä ja lamppunne palamassa. Olkaa niin kuin palvelijat, jotka odottavat isäntäänsä häistä valmiina heti avaamaan oven, kun hän tulee ja kolkuttaa." Luuk. 12:35-36

Katoavan menneisyyden jäljillä Kannaksella

23.7.2019 06:04 | Heikki Honkala
Kävin äsken sukuseuramatkalla Karjalankannaksella. Vierailimme isäni kotikunnassa Viipurin läänin Pyhäjärvellä ja vähän muuallakin. 

Isäni menneisyys on erityinen, koska hän on evakko. Sen vuoksi minunkin taustani on erityinen; olen pakolaisen lapsi. Isäni ei voi muuttaa synnyinseudulleen. Ulkoisesti se olisi ehkä nykyään mahdollista, mutta hänen kotiseutuaan ei ole enää olemassa, koska ihmiset siellä ovat vaihtuneet. 



Matka oli minulle kolmas. Isäni Rantakylässä ollut kotitalo on kadonnut jo ennen näitä matkoja. On vain tien varressa oleva niitty. Edellisellä matkalla löysimme talon nurkkakivet heinien seasta. Nyt emme penkoneet niitä esiin. Viime matkalla löysimme myös siististi kokoon kasattuja maataloustyökaluja, jotka isäni tunnisti heiltä jääneiksi. Enää niitä ei näkynyt.  

Kaikki muutkin ympäristön suomalaistalot ovat kadonneet. Ennen sotia talon luota näkyi Laatokka, johon isäni kotitila rajoittui. Nyt välialueella kasvaa metsää. Laatokka tosin vielä pilkottaa, koska uusien venäläistalojen tonteilta on kaadettu puita. 



Kävimme katsomassa isäni perheen kalasatamaa. Tämä pieni kivikkoinen poukama antoi suojaa Laatokan jyrkkiä aaltoja vastaan. Nyt isäni koulun paikalla on jokin lomakeskus.  



Isovanhempieni tila Riiskan kylässä on yhä jäljellä. Talon toinen pääty oli nyt purettu ja sen tilalle oli rakennettu uusi osa. Kadonneessa osassa oli vielä isoisoäitini uuni tallella. Pihapiirissä on yhä vanhoja rakennuksia. Myös isoisovanhempieni ulkovessa ”finski toilet” on yhä käyttökunnossa.

Venäläiset suhtautuvat meihin ystävällisesti. Yhteisen kielen puuttuminen on kuitenkin ongelma. Venäläiset eivät yleensä puhu englantia ja jos puhuvat, vain auttavasti. Me suomalaisetkaan emme voi rehvastella venäjän kielen taidolla. 

Asetelma on hieman outo. Hyvin suuri osa venäläisistä asuu synnyinseudullaan. On vaikea kuvitella, miltä heistä tuntuu, kun vierasmaalaiset ihmiset kulkevat heidän nurkissaan etsimässä jälkiä sukunsa menneisyydestä. Ongelma se ei kuitenkaan tunnu olevan. 

Haluaisin päästä erillisyydestä yhteisöllisyyteen. Haluaisin voida elää normaalia vuorovaikutusta venäläisten kanssa. Venäjän kielen oppiminen olisi kuitenkin hyvin suuri haaste. Vaatisi paljon vaivaa, että voisi kommunikoida luontevasti. Tekniikka on monesti avuksi, mutta nyt en voinut käyttää Google-kääntäjää, koska operaattorillani ei kai ollut sopivaa paikallista yhteistyökumppania. 

Pyhäjärvi on Venäjän takamaata. Alue on kehittynyt hyvin hitaasti ja siksi suomalaisille on säilynyt pitkään nähtävää. Maisema kuitenkin muuttuu vähitellen. Suomalaiset olisivat varmasti rakentaneet uutta kaiken vanhan tilalle. Suomalaisuuden jäljet katoavat vääjäämättömästi. Useimmat plodovojelaiset tuskin tietävät juuri mitään menneen ajan suomalaisasukkaista. Vastaavasti suomalaisvierailijat vähenevät evakkosukupolven harvetessa ja muistojen käydessä kaukaisiksi. 

Elävä usko tuli isoisoisovanhempieni perheeseen Riiskaan 1880-luvulla, kun ohikulkumatkalla ollut saarnamies kysyi, saisiko talossa pitää seurat. Ehkä tohdin joskus kysyä talon nykyisiltä haltijoilta, voitaisiinko tapahtumaa muistella järjestämällä seurat pihapiirissä.  

Vanhemmat

Uudemmat

Heikki Honkala

Olen tuore turkulainen. Muutimme vaimoni kanssa tänne Helsingistä, kun jäin eläkkeelle kauppaopettajan työstä. Geenini ovat länsirannikolta ja Laatokan liepeiltä, olen syntynyt pohjoisessa, mutta asunut suurimman osan elämääni etelässä. Viime vuosiani ovat leimanneet kaksi sairastamaani syöpää. Olen kiinnostunut liian monista asioista. Maalaan ja kirjoitan.

heikki.honkala@icloud.com

Heikki Honkala

Salla Sivula
Kansi: Silja-Maria Wihersaari

Ketunpojat ja kätköviesti

Kuka on päässyt Ketunpoikien jäljille, ja mitä hän heistä tahtoo? Entä kuka on salaperäinen Anna, joka laittaa viestejä Iidalle? Ketunpojat saavat arvoituksen toisensa jälkeen ratkaistavaksi, kunnes kätköseikkailu saa ratkaisunsa.

15 €

Ari-Pekka Palola

Myrskyjen keskellä

SRK:n historian kolmas osa kuvaa vaiherikasta ajanjaksoa 1962–1980.

48 €

Toim. Kaisa Ikonen

Herra siunatkoon sinua, SRK:n Suviseurat Muhoksella

Muhoksen Suviseurat 2019 yksissä kansissa: monipuolinen neliväriteos palaa suviseurajärjestelyihin sekä erilaisiin suviseuratunnelmiin.

24 €

Armostas kaikesta kiitoksen kannan

Jaakko Linjaman säveltämää musiikkia – puhuttelevaa ja harvoin kuultua.
Äänite sisältää hengellistä laulumusiikkia ja kuoromusiikkia sekä soitinsävellyksiä uruille, viululle ja pianolle.

25 €

Toim.: Jouni Hintikka ja Kirsti Nurkkala

Erityisen läheisinä

Kirja erilaisuudesta, elämän ainutlaatuisuudesta ja rikkaudesta: teoksessa puheenvuoron saavat erityislapset, heidän läheisensä sekä aiheen parissa työskentelevät ammattilaiset.

25 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi