Keskiviikko 16.10.2019
"
Vapauteen Kristus meidät vapautti. Pysykää siis lujina älkääkä alistuko uudelleen orjuuden ikeeseen. Gal. 5:1

Katoavan menneisyyden jäljillä Kannaksella

23.7.2019 06:04 | Heikki Honkala
Kävin äsken sukuseuramatkalla Karjalankannaksella. Vierailimme isäni kotikunnassa Viipurin läänin Pyhäjärvellä ja vähän muuallakin. 

Isäni menneisyys on erityinen, koska hän on evakko. Sen vuoksi minunkin taustani on erityinen; olen pakolaisen lapsi. Isäni ei voi muuttaa synnyinseudulleen. Ulkoisesti se olisi ehkä nykyään mahdollista, mutta hänen kotiseutuaan ei ole enää olemassa, koska ihmiset siellä ovat vaihtuneet. 



Matka oli minulle kolmas. Isäni Rantakylässä ollut kotitalo on kadonnut jo ennen näitä matkoja. On vain tien varressa oleva niitty. Edellisellä matkalla löysimme talon nurkkakivet heinien seasta. Nyt emme penkoneet niitä esiin. Viime matkalla löysimme myös siististi kokoon kasattuja maataloustyökaluja, jotka isäni tunnisti heiltä jääneiksi. Enää niitä ei näkynyt.  

Kaikki muutkin ympäristön suomalaistalot ovat kadonneet. Ennen sotia talon luota näkyi Laatokka, johon isäni kotitila rajoittui. Nyt välialueella kasvaa metsää. Laatokka tosin vielä pilkottaa, koska uusien venäläistalojen tonteilta on kaadettu puita. 



Kävimme katsomassa isäni perheen kalasatamaa. Tämä pieni kivikkoinen poukama antoi suojaa Laatokan jyrkkiä aaltoja vastaan. Nyt isäni koulun paikalla on jokin lomakeskus.  



Isovanhempieni tila Riiskan kylässä on yhä jäljellä. Talon toinen pääty oli nyt purettu ja sen tilalle oli rakennettu uusi osa. Kadonneessa osassa oli vielä isoisoäitini uuni tallella. Pihapiirissä on yhä vanhoja rakennuksia. Myös isoisovanhempieni ulkovessa ”finski toilet” on yhä käyttökunnossa.

Venäläiset suhtautuvat meihin ystävällisesti. Yhteisen kielen puuttuminen on kuitenkin ongelma. Venäläiset eivät yleensä puhu englantia ja jos puhuvat, vain auttavasti. Me suomalaisetkaan emme voi rehvastella venäjän kielen taidolla. 

Asetelma on hieman outo. Hyvin suuri osa venäläisistä asuu synnyinseudullaan. On vaikea kuvitella, miltä heistä tuntuu, kun vierasmaalaiset ihmiset kulkevat heidän nurkissaan etsimässä jälkiä sukunsa menneisyydestä. Ongelma se ei kuitenkaan tunnu olevan. 

Haluaisin päästä erillisyydestä yhteisöllisyyteen. Haluaisin voida elää normaalia vuorovaikutusta venäläisten kanssa. Venäjän kielen oppiminen olisi kuitenkin hyvin suuri haaste. Vaatisi paljon vaivaa, että voisi kommunikoida luontevasti. Tekniikka on monesti avuksi, mutta nyt en voinut käyttää Google-kääntäjää, koska operaattorillani ei kai ollut sopivaa paikallista yhteistyökumppania. 

Pyhäjärvi on Venäjän takamaata. Alue on kehittynyt hyvin hitaasti ja siksi suomalaisille on säilynyt pitkään nähtävää. Maisema kuitenkin muuttuu vähitellen. Suomalaiset olisivat varmasti rakentaneet uutta kaiken vanhan tilalle. Suomalaisuuden jäljet katoavat vääjäämättömästi. Useimmat plodovojelaiset tuskin tietävät juuri mitään menneen ajan suomalaisasukkaista. Vastaavasti suomalaisvierailijat vähenevät evakkosukupolven harvetessa ja muistojen käydessä kaukaisiksi. 

Elävä usko tuli isoisoisovanhempieni perheeseen Riiskaan 1880-luvulla, kun ohikulkumatkalla ollut saarnamies kysyi, saisiko talossa pitää seurat. Ehkä tohdin joskus kysyä talon nykyisiltä haltijoilta, voitaisiinko tapahtumaa muistella järjestämällä seurat pihapiirissä.  

Vanhemmat

Uudemmat

Heikki Honkala

Olen tuore turkulainen. Muutimme vaimoni kanssa tänne Helsingistä, kun jäin eläkkeelle kauppaopettajan työstä. Geenini ovat länsirannikolta ja Laatokan liepeiltä, olen syntynyt pohjoisessa, mutta asunut suurimman osan elämääni etelässä. Viime vuosiani ovat leimanneet kaksi sairastamaani syöpää. Olen kiinnostunut liian monista asioista. Maalaan ja kirjoitan.

heikki.honkala@icloud.com

Heikki Honkala

Toim. Anna Illikainen, Olli Lohi ja Päivi Martikainen

Vaellanko valossa? Ajankohtaista 2019

Yhteiskunnan moniarvoisuus tulee ihmistä usein vastaan arkielämässä. Vuosikirja 2019 avaa näkökulmia uskovaisena elämiseen tässä ajassa. Kirjoittajat pohtivat, miten kristilliset arvot näkyvät kodissa ja työelämässä ja miten toimia rakentavasti yhteiskunnassa erilaisten aatteiden ja virtausten keskellä. Kirjoituksissa käsitellään myös ihmisen vastuuta luonnosta, toisten kohtaamista ja oman paikan löytämistä.

23 €

Harri Vähäjylkkä
Piirrokset Anna Ratilainen

Tahdon

Tahdon-kirjassa opetellaan askel kerrallaan vanhemmuutta, ratkotaan kommunikointiongelmia puolisoiden välillä ja kohdataan yhdessä, mitä vastaan tulee: menetyksiä, rakkautta, väsymystä, syntymän ihmettä ja erilaisia näkemyksiä uskovaisena elämisestä.

18 €

Elina Sneck
Kuv. Sirkku Saukonoja

Keltakultakulleroinen

Elina Sneckin hellänhauskoissa vauvarunoissa eletään mukana vauva-arjessa – vauva syö roskia, mönkii, tonkii, luuttuaa lattiat ja nuohoaa takan. Väliin se jokeltaa ihanasti ja nukkuu sinisiipien unia. Hyväntuuliset runot pysäyttävät rakkauden ihmeen äärelle.

18 €

Virsiä Suomenlinnassa, CD-133

Äänitteellä on kesästä, Suomen luonnosta ja isänmaasta kertovia virsiä yhteislauluna. Laulujen kautta välittyy laulamisen ilo, rohkaiseva ja turvallinen sanoma sekä syvä kiitollisuus Jumalan luomistyötä kohtaan. 

22 €

Toim. Sanna Isopahkala

Pysytään kuulolla

Kirjassa kokemuksiaan avaavat sekä seuraradion kuuntelijat että tekijät. Kirjaan on myös koottu SRK:n radiotyön historiaa ja merkkipaaluja.

20 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi