Sunnuntai 22.9.2019
"
Nähdessään spitaaliset miehet Jeesus sanoi heille: "Menkää näyttämään itsenne papeille." Mennessään he puhdistuivat. Luuk. 17:14

Eläkeläisen työjärjestys

12.9.2019 08:52 | päivitetty 12.9.2019 15:37 | Heikki Honkala
Työpäivässä on neljä tuntia, joiden aikana ihminen jaksaa toimia tehokkaasti. Sen vuoksi tärkeimmät asiat kannattaa hoitaa niiden aikana. Merkittävimpien tehtävien valintaan varataan erikseen suunnitteluaikaa. Keskittymistä on syytä varjella siten, että mieleen pyrkivät muut hoidettavat asiat siirretään to do -listalle.

Kun tehdään jotakin vähemmän vaativaa – esimerkiksi ulkoilutetaan koiraa – voidaan antaa alitajunnan työstää ajankohtaisia kysymyksiä ilman pakonomaista pyrkimystä ratkaisuun. Näiden lisäksi pitää muistaa varata itselleen täydellistä luppoaikaa. 

Näin opastavat Pekka Pohjakallio ja Saku Tuominen meitä selviämään päivittäisistä haasteistamme teoksessaan Työkirja – Työelämän vallankumouksen perusteet. Ohjeet tuntuvat hyvin järkeviltä.

Joskus työ voi tosin olla niin haastavaa, ettei tuollainen priorisointi ole mahdollista. Jouduin vuosia sitten juoksemaan kellon kanssa kilpaa 12 tuntia päivässä ja enemmänkin. Aikaa myöten sellainen ei ole hyväksi terveydelle, joten kannattaa pyrkiä muuttamaan ratkaisevasti olosuhteita. Se voi tosin vaatia aikaa. Onneksi eivät kaikki työvuoteni ole olleet noin ankaria. 

Olen nyt työeläkkeellä, joten minulle tulee ”palkka” tilille kuukausittain eikä kukaan aseta vaatimuksia ajankäytölleni – paitsi vaimoni joskus ja ihan aiheesta. 

Johtuu varmaan monista haastavista työvuosistani, että en millään haluaisi tehdä itselleni to do -listoja. Teen mieluummin asioita kun muistan ja usein en muista. En myöskään haluaisi asettaa tekemisilleni määräaikoja. Aamupäivilläni on taipumus kulua verkkaiseen heräämiseen, aamutoimiin ja Hesarin lukemiseen. 

Haluan välttää myös kiirehtimistä, koska olen tehnyt sitä elämässäni niin paljon. Vaimonikaan ei pidä siitä. Niinpä meistä on tullut patologisia myöhästelijöitä. 

Työjärjestykseni taitaa olla Pohjakallion ja Tuomisen oppien vastakohta. 

Niinpä en saakaan aikaan juuri mitään mainitsemisen arvoista. Yritän tosin kirjoittaa viisi kertaa viikossa blogiini. Se on minulle jonkinlainen työn korvike. Usein lorvin niin, että kirjoittaminen jää harmillisesti iltapuuhaksi. 

Minun on kuitenkin vaikea antaa itselleni lupaa toimia siten kuin toimin. Sain harjoitella hidasta elämää jo pitkien sairauslomieni ja -eläkejaksojeni aikana ennen vapaaherran päiviä, mutta silti avoimen hidastamisluvan suominen itselleni antaa odottaa itseään.  

Ehkä asiaan vaikuttaa se, että olen vielä eläkeläisenä noviisi. Työvuoteni tulivat täyteen kaksi vuotta sitten. Ehkä minun on narrattava itseäni siten, että pidän nyt muutaman sapattivuoden ja arvioin sitten tilanteen uudestaan. 

Onko minulla protestanttinen työmoraali? Ehkä on, ehkä ei. On tosin väitetty, että kyseinen moraali koskee kalvinisteja eikä luterilaisia. Ensiksi mainittujen sanotaan ajattelevan, että Jumalan siunaus näkyy maallisena menestyksenä. Tämän ajatellaan johtavan ankaraan työn tekemiseen. 

Elämisen edellytykset ovat menneiden sukupolvien aikana olleet Suomessa hyvin ankarat. Jokapäiväisen leivän eteen on pitänyt työskennellä ahkerasti. Tällaista perintöä varmaankin alitajuisesti vaalimme. 

Kun on eläkkeellä, ei ole työyhteisöä. Ennen eläke- ja sairausvuosiani olin töissä isossa oppilaitoksessa, ja minulla oli useita "pieniä näyttämöitä", joilla minulla oli oma roolini. Minut tunnettiin, ja minä tunsin monia muita. Sain olla sellainen kuin olen.

Näiden jatkuvien vuorovaikutustilanteiden kautta olin olemassa. Voin toki vierailla koulullani ja nauttia hetken menneestä, mutta juridisesti en kuulu enää joukkoon. Tuota onnellista kuplaa minulla ei enää ole. Nautin nykyisen elämäni levollisuudesta, mutta arvelen, että minulle on jäänyt tarve tulla nähdyksi.

Olen saanut tilalle paljon vapaa-aikaa, mikä on suuri siunaus, koska en ole enää entiselläni. Minun on kuitenkin vaikea ottaa tätä suurta lahjaa vastaan. Tunnen katoavani. Työni on tehty. Koen, että olen siirtynyt poistumisprosessiin. Onneksi minulla on yhä joitakin vuorovaikutuskuplia, joten en varmaan vielä höperry. 

Olen löytänyt merkityksiä tälle uudelle elämänvaiheelle, mutta muutosvaihe on yhä käynnissä.  Rakastamani uusi työjärjestys luo puitteet sille, miten voin tulla nähdyksi. 
 

Vanhemmat

Heikki Honkala

Olen tuore turkulainen. Muutimme vaimoni kanssa tänne Helsingistä, kun jäin eläkkeelle kauppaopettajan työstä. Geenini ovat länsirannikolta ja Laatokan liepeiltä, olen syntynyt pohjoisessa, mutta asunut suurimman osan elämääni etelässä. Viime vuosiani ovat leimanneet kaksi sairastamaani syöpää. Olen kiinnostunut liian monista asioista. Maalaan ja kirjoitan.

heikki.honkala@icloud.com

Heikki Honkala

Toim. Sanna Isopahkala

Pysytään kuulolla

Kirjassa kokemuksiaan avaavat sekä seuraradion kuuntelijat että tekijät. Kirjaan on myös koottu SRK:n radiotyön historiaa ja merkkipaaluja.

20 €

Toim. Anna Illikainen, Olli Lohi ja Päivi Martikainen

Vaellanko valossa? Ajankohtaista 2019

Yhteiskunnan moniarvoisuus tulee ihmistä usein vastaan arkielämässä. Vuosikirja 2019 avaa näkökulmia uskovaisena elämiseen tässä ajassa. Kirjoittajat pohtivat, miten kristilliset arvot näkyvät kodissa ja työelämässä ja miten toimia rakentavasti yhteiskunnassa erilaisten aatteiden ja virtausten keskellä. Kirjoituksissa käsitellään myös ihmisen vastuuta luonnosta, toisten kohtaamista ja oman paikan löytämistä.

23 €

Elina Sneck
Kuv. Sirkku Saukonoja

Keltakultakulleroinen

Elina Sneckin hellänhauskoissa vauvarunoissa eletään mukana vauva-arjessa – vauva syö roskia, mönkii, tonkii, luuttuaa lattiat ja nuohoaa takan. Väliin se jokeltaa ihanasti ja nukkuu sinisiipien unia. Hyväntuuliset runot pysäyttävät rakkauden ihmeen äärelle.

18 €

Virsiä Suomenlinnassa, CD-133

Äänitteellä on kesästä, Suomen luonnosta ja isänmaasta kertovia virsiä yhteislauluna. Laulujen kautta välittyy laulamisen ilo, rohkaiseva ja turvallinen sanoma sekä syvä kiitollisuus Jumalan luomistyötä kohtaan. 

22 €

Harri Vähäjylkkä
Piirrokset Anna Ratilainen

Tahdon

Tahdon-kirjassa opetellaan askel kerrallaan vanhemmuutta, ratkotaan kommunikointiongelmia puolisoiden välillä ja kohdataan yhdessä, mitä vastaan tulee: menetyksiä, rakkautta, väsymystä, syntymän ihmettä ja erilaisia näkemyksiä uskovaisena elämisestä.

18 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi