Maanantai 24.9.2018
"
Sinun sanasi on lamppu, joka valaisee askeleeni, se on valo minun matkallani. Ps. 119:105

Kodin kynnykseltä

9.5.2017 06:24 | Henna Kinnunen
Tänään ajattelen teitä, jotka seisotte kotinne kynnyksellä, katsotte tuleviin uusiin haasteisiin ja suunnittelette muuttoa pois lapsuuden kodista. Tänään ajattelen erityisesti esikoistani, joka on juuri tämän kirjoittamisen hetkellä Helsingissä pääsykokeissa ja sen jälkeen menossa haastatteluun Keniassa alkavaa hyväntekeväisyystyötä varten. Pesä alkaa tyhjenemään, ei tämän hetken vielä pitänyt tulla! En ole valmis tästä vielä kirjoittamaankaan, kun en tiedä, mitä tapahtuu ja mitä lähteminen saa aikaan minussa, perheessä ja lähtijässä. 

Esikoisen lähtö omilleen tuntuu oman elämäni välitilinpäätökseltä. Tässäkö se nyt oli? Mihin menivät vuodet? Pikakelaan esikoisen elämää syntymästä tähän päivään. Kysymyksiä tulvii, ja vastauksia on vähän. Olenko vaatinut liikaa? Olenko kysynyt tarpeeksi? Olenko antanut tilaa etsiä? Olenko tehnyt riittävästi, liian vähän vai liian paljon? Olenko antanut erehtyä? Olenko ohjannut? Olenko kuunnellut? Olenko rakastanut totuudessa? Olenko ollut armollinen? 

Sanotaan, että lapset ovat lainaa. Se tuntuu nyt hyvin todelta, kun oma esikoiseni on jättämässä taakseen lapsuuskodin arjen. Yhtenä päivänä iloitsen lähdöstä, toisena vedän mennyttä aikaa takaisin. Jarrutan ja pysäytän ajan. Elämä ja aika vain virtaa. Keskimmäinen toivoi toissapäivänä, että mennään retkelle koko perhe, kun vielä voidaan. Nytkö päättyy arkielämän jakaminen lapsen kanssa? Tästä lähtien lapsi tulee kotona käymään, mutta hän ei välttämättä enää vakituisesti palaa asumaan kotiin. Kodin rakentaminen alkaa sinne, minne Jumala osoittaa tehtävät ja tien. 



Kurkistan esikoiseni huoneeseen, joka on pian luovutettava nuoremman sisaruksen käyttöön. Se on täynnä yläkaapeista ja varaston kätköistä kannettua maallista tavaraa poisheitettäväksi, kierrätettäväksi ja pakattavaksi. Onko mukana riittävästi uskoa, luottamusta ja rakkautta? Lähteekö reppuun lausumattomia kipuja, joita en näe enkä ymmärrä? Selviääkö nuori niiden kanssa? 

Lähteminen ei ole aina helppoa nuorelle, vaikka siipien alle saakin siten enemmän ilmaa ja vapautta. Suunta ei ole aina selvä. Opiskelupaikkaa ei välttämättä saa ponnisteluista huolimatta. Työkin voi olla kiven alla. ”Turvaa Herraan kaikesta sydämestäsi äläkä nojaudu omaan ymmärrykseesi. Tunne hänet kaikilla teilläsi, niin hän sinun polkusi tasoittaa.” (Sananl. 3:5–6.)

Kaihoisista tunteista ja epäröinneistä huolimatta katselen luottavaisella mielellä nuoren muuttomatkan valmisteluja. ”Ei tarvitse olla enempää kuin on. Riittää, että levittää siipensä täyteen mittaansa." (M. Paavilainen.) Nämä sanat kirjoitin esikoiseni aikuisuuden kirjaan vuosi sitten. Siinä on riittävästi. 



Olen onnellinen, että lapsi uskaltaa lähteä. Olen onnellinen, että hän uskoo ja luottaa. Tiedän, että hän ei lähde omin voimin. Tiedän, että hän luottaa Jumalan huolenpitoon. Se kantaa myös minua. 

Lapseni voima on myös rakkaissa saattajissa, jotka ovat kulkeneet rinnalla myrsyissä ja paisteessa. Vanhempana olen vain yksi heistä. Kiitän teitä ystävät, kummit, isovanhemmat, sukulaiset ja opettajat – olette antaneet palasen lapseni matkaevääksi rohkaisemalla, vaatimalla ja tukemalla. Ennen kaikkea rakastamalla. Rakkaat, pidetään hänestä huolta edelleen.

”Anna virrata. Anna mennä. Nouse siiville. Kauas lennä." (A.-M. Kaskinen.) Annan lapseni lähteä. Luottamuksen käsi häntä kantaa. Ei tarvitse aina tietää ja olla varma. Lapseni saa erehtyä, lentää vastatuulessakin ja etsiä suuntaa aina uudestaan. Sitä toivonkin, en elämää erehtymätöntä. 



Ristin käteni hiljaa. Katson alas ja nostan katseeni ylös. Kiitän vielä. Rukoukseen suljen lainalapseni, teidät kaikki matkallelähtijät. Isä, kanna vahvoilla käsilläsi näitä lapsia. Saata heidän luoksensa ystäviä, jotka kirkastavat sinun kasvojesi rauhaa. Ystäviä, jotka rukoilevat heidän puolestaan ja armon valossa rakastavat. Anna heille rohkeutta mennä kohti uusia haasteita, vaikkei polku olisi aina selkeä. Jumala lentoonlähtevien matkaa siunatkoon. 

Siipesi rikkovat ilmaa, sinä lähdet. Katson ja itken. Sylini on tyhjä, mutta sydämeni on täynnä. Sinun rakkauttasi.

Vanhemmat

Uudemmat

Henna Kinnunen

Olen 44-vuotias nainen ja asun perheeni kanssa kuudetta vuotta Fuengirolassa, Espanjassa. 

Minua kiinnostaa se, johon sanat eivät aina yllä. Se tärkeä, mitä nopeasti askeltaessa ei välttämättä huomaa. Voimaannun hiljaisuudessa, luonnossa ja siellä missä elämän kipua ja iloa uskalletaan jakaa kyyneleillä. 

Minulle voi kirjoittaa osoitteeseen henna.kinnunen@dnainternet.net.

Henna Kinnunen


Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka
 

Jaksanko luottaa? Ajankohtaista 2018

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.  

23 €

Toim. Ari-Pekka Palola

Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti

Kirja antaa tietoa vanhoillislestadiolaisen opetuksesta ja avaa sitä, mihin uskosta nousevat opinkäsitykset pohjautuvat. Artikkeleissa avataan myös käsitteiden merkityksiä. 

25 €

Toim. Eero Kukko ja Juha Paukkeri

ALKUSOITOT, SIIONIN LAULUT

Nuottikirja, joka sisältää alkusoiton jokaiseen Siionin lauluun. Alkusoittoja on 35 eri säveltäjältä. Kirja sopii kaikille seuroissa, kodeissa ja seurakuntatyössä näitä lauluja soittaville.

30 €

Toim. Annika Hintsala ja Jenni Hintsala

Heidän kanssaan kulje, kertomuksia nuorille

Kirja nuorista elämän murrosvaiheessa. Kertomuksissa käsitellään nuoren näkökulmasta uskoa, uskosta nousevia valintoja, omaa minuutta ja suhdetta toisiin ihmisiin. 

17 €

Liisa Louhisalmi

AATOKSEN SAIRAALAREISSU

Helppolukuinen lastenkirja, joka tutustuttaa lasta sairaalamaailmaan.

17 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi