Sunnuntai 25.8.2019
"
Kun Jeesus tuli lähemmäksi ja näki kaupungin, hän puhkesi itkuun sen tähden ja sanoi: "Kunpa sinäkin tänä päivänä ymmärtäisit, missä turvasi on! Mutta nyt se on sinun silmiltäsi kätketty." Luuk. 19:41-42

Hädän hetkellä

9.10.2017 06:08 | Henna Kinnunen
Pienellä pojalla on hätä. Tuskan keskellä hän kyselee hätäisesti odottamatta vastauksia.

– Miksi minä elän? Miksi minä synnyin? Minne minä katoan, kun kuolen? Mitä minulle tapahtuu? Elänkö uudestaan? Mistä minä tiedän, mikä on totta?

Kuuntelen hiljaa ja uskallan sanoa:

– Sinä löydät vastaukset, kun jaksat uskoa siihen.

Olen töissä ja tiedän, etten voi kertoa Hyvästä Paimenesta. Pieni pala murtuu sisälläni, mutta haluan suojata hätääntynyttä ja epätoivoista lasta suurella rakkaudella. Koen, että rakkauteni vahvistuu siellä, missä hätä on suojattu huomaamattomaksi. Lohdutan lasta. Kerron, että arvostan hänen rohkeuttaan, sitä, että hän uskaltaa kysyä, epäillä ja etsiä. Lapsi lähtee ja sulkee oven. ”Isä, anna Henkesi tehdä työtä ja lohduta armollasi. Älä jätä ketään yksin taistelemaan.”



Meistä jokainen on varmasti joutunut hätään. Meitä on voinut kohdata hengellinen, taloudellinen, henkinen, fyysinen tai ulkopuolelta uhkaava hätä. Se on saanut meidät tuskaan ja pelkoon. Olemme varmasti tarvinneet toisten tukea ja apua, niin lähimmäisiltämme kuin viranomaisilta. On tärkeää kulkea hädässä olevan lähimmäisen rinnalla. 

Hätä on riipaiseva tunne. Hätä saa meidät kiirehtimään, etsimään, kysymään, vastaamaan, pakenemaan, valehtelemaan, peittämään ja pelkäämään. Hädän hetkellä, sokkitilassa, ihminen ei pysty katsomaan tilannetta totuudenmukaisessa valossa. Hädässä ihminen voi myös paeta todellisuutta ja unohtaa itsensä. Hätä voi tuntua fyysisesti, kuten Raamatussa kuvataan: ”Sydämeni värisee, voimani hupenevat, silmieni valo sammuu” (Ps. 38:11).



Lasten ja nuorten hätä ei aina näy. Se voi peittyä hymyilevien kasvojen taakse, pelimaailmaan tai läksykirjojen taakse. Saatamme kulkea hädän ohi tietämättöminä ja huolettomina. Näin voi käydä myös kodissa, jossa välitetään ja rakastetaan. 

Näin on käynyt itsellenikin. En ole tunnistanut läheiseni hätää. Läheinen on puhunut kipeästä asiasta, mutten ole ymmärtänyt. Olen jättänyt kivun arkihälyn alle. Olen ihmetellyt lapseni välinpitämättömyyttä ja hätäillyt, miten hän selviää elämässä. Päivästä toiseen olen muistuttanut lasta siitä, mitä hän jättää tekemättä tai minkä hän tekee väärin. Sitten minut on pysäytetty. Olen ymmärtänyt, että hätäilen vääriä asioita ja katson sivuun. Olisi pitänyt katsoa sydämeen. Sydämeen katsomisesta on syttynyt rakkaus ja anteeksiantamus. Sen siunauksen valossa on lähdetty uusin pienin askelin toinen toisiamme tukemaan, eikä polkemaan. 



Ystäväni soittaa hädässä, surun ja menetyksen murtamana. Hän on epätoivoinen ja peloissaan itsensä ja läheistensä puolesta. Hänellä on myös sielunhätä. Hän pyytää rukoilemaan hänen kanssaan. Tunnen pelkoa ja etsin Isän turvallisia kasvoja: ”Armollinen Jumala, käännä kasvosi puoleeni ja osoita laupeutesi niin, että…” Sanoja ei minun tarvitse etsiä. Jumala puhuu ja lohduttaa puolestani menetyksen ja sielunhädässä olevaa ihmistä, että sydän rohkaistuisi uskomaan. Puhelu päättyy. ”Jumala, sinä tunnet hädän. Anna turvasi ja lohdutuksesi voima jokaisen sydämeen.” 

Hädän keskellä olen tarttunut usein Raamattuun tai olen kuunnellut suviseurasaarnoja lohdutukseksi ja voimaksi. Jobista, Jaakobista, Joosefista, Daavidista, Mariasta ja Martasta on tullut lohduttajia matkalleni.

Jaakobin paini on puhutellut minua erityisesti. Jaakobin sanat taistelussa ovat juurtuneet syvälle: ”En päästä sinua, ellet siunaa minua.” Sellaista painia olen käynyt itsekin. Olen yrittänyt etsiä ymmärrystä Jumalan salaisuuksista ja varoa sielunvihollisen työkenttää. Välillä olen kääntänyt ylpeydessäni pääni pois armollisesta Jumalasta ja jäänyt vihollisen kouriin. Vihollinen on kasvattanut hätää epäilyksillä ja pilkkaamalla Jumalan armollisuutta. 



Mutta onneksi Jumalan vahvat käsivarret eivät ole irrottaneet otettaan tässä painissa. Käsivarsien tiukka ja turvallinen ote on saanut irrottautumaan vihollisen kynsistä ja nöyrtymään. Se on saanut pelkäämään eroa Jumalasta ja vahvistanut uskoa. Se on ollut siunaus, onni ja rauha, ja niiden voimalla on jaksanut kohdata hyvin vaikeatkin haasteet.

Olen kokenut, että kun hätä on vienyt lähelle Jumalaa, siinä onkin ollut turvallista olla. Usko on kirkastunut ja siunauksen voima kantanut. On turvallista, että kun uskoo Jumalaan, ei tarvitse pelätä. Ei oikeastaan mitään. ”Vaan ken on Herralle uskollinen, se kantaa mukanaan siunauksen” (Niilo Rauhala).

Henna Kinnunen

Olen 44-vuotias nainen ja asun perheeni kanssa kuudetta vuotta Fuengirolassa, Espanjassa. 

Minua kiinnostaa se, johon sanat eivät aina yllä. Se tärkeä, mitä nopeasti askeltaessa ei välttämättä huomaa. Voimaannun hiljaisuudessa, luonnossa ja siellä missä elämän kipua ja iloa uskalletaan jakaa kyyneleillä. 

Minulle voi kirjoittaa osoitteeseen henna.kinnunen@dnainternet.net.

Henna Kinnunen

Elina Sneck
Kuv. Sirkku Saukonoja

Keltakultakulleroinen

Elina Sneckin hellänhauskoissa vauvarunoissa eletään mukana vauva-arjessa – vauva syö roskia, mönkii, tonkii, luuttuaa lattiat ja nuohoaa takan. Väliin se jokeltaa ihanasti ja nukkuu sinisiipien unia. Hyväntuuliset runot pysäyttävät rakkauden ihmeen äärelle.

18 €

Harri Vähäjylkkä
Piirrokset Anna Ratilainen

Tahdon

Tahdon-kirjassa opetellaan askel kerrallaan vanhemmuutta, ratkotaan kommunikointiongelmia puolisoiden välillä ja kohdataan yhdessä, mitä vastaan tulee: menetyksiä, rakkautta, väsymystä, syntymän ihmettä ja erilaisia näkemyksiä uskovaisena elämisestä.

18 €

Virsiä Suomenlinnassa, CD-133

Äänitteellä on kesästä, Suomen luonnosta ja isänmaasta kertovia virsiä yhteislauluna. Laulujen kautta välittyy laulamisen ilo, rohkaiseva ja turvallinen sanoma sekä syvä kiitollisuus Jumalan luomistyötä kohtaan. 

22 €

Toim. Anna Illikainen, Olli Lohi ja Päivi Martikainen

Vaellanko valossa? Ajankohtaista 2019

Yhteiskunnan moniarvoisuus tulee ihmistä usein vastaan arkielämässä. Vuosikirja 2019 avaa näkökulmia uskovaisena elämiseen tässä ajassa. Kirjoittajat pohtivat, miten kristilliset arvot näkyvät kodissa ja työelämässä ja miten toimia rakentavasti yhteiskunnassa erilaisten aatteiden ja virtausten keskellä. Kirjoituksissa käsitellään myös ihmisen vastuuta luonnosta, toisten kohtaamista ja oman paikan löytämistä.

23 €

Toim. Sanna Isopahkala

Pysytään kuulolla

Kirjassa kokemuksiaan avaavat sekä seuraradion kuuntelijat että tekijät. Kirjaan on myös koottu SRK:n radiotyön historiaa ja merkkipaaluja.

20 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi