Lauantai 19.1.2019
"
Muistakaa johtajianne, niitä, jotka julistivat teille Jumalan sanaa. Pitäkää mielessänne, miten he elämänsä elivät, ja ottakaa heidän uskonsa esikuvaksenne. Hepr. 13:7

Kuukauden yllätyksellisin päivä

6.7.2018 07:18 | Henna Kinnunen
On se kuukauden päivä, jota on aina yhtä vaikea ymmärtää. Niin hämmentävä, että tutkijatkaan eivät ole sille suurempaa selitystä löytäneet. Päivä, jolloin koen, että tunteet kulkevat omaa menoaan ja järki ihmettelee vieressä, mitä tapahtuu ja miksi.

Aamulenkiltä se jo alkaa aivan yllättäen. Varoittamatta. Auringon nousun aikaan juoksen mieheni kanssa tavanomaista aamulenkkiä. Mieli on keveä ja kiitollinen, ja totean miehelleni: ”Tänään olisi kirjoitettava blogi. Kirjoittaisinko kiitollisuudesta ja tästä onnesta?”



Ennen kotia juoksu vaihtuu kävelyyn, ja kuljemme käsi kädessä. Siinä turvassa on helppo kertoa mielen epävarmuudesta ja pelosta. Puoliso kuuntelee ja rohkaisee. Pysähdymme, katsomme toisiamme ja halaamme ennen viimeistä jyrkkää pulssinnostonousua. Puoliso kannustaa vielä olemaan rohkea ja luottamaan pelossa.



Ja siinä hetkessä olotilani yhtäkkiä muuttuu.  Ilo on kadonnut. Vedän käteni pois rakkaani kädestä. En puhu mitään. Katson epäilevin silmin juoksukaveriani ja hän ihmetellen minua. Toivon, että hän ymmärtäisi, mitä tapahtui.

Ärtymykseni kasvaa, kun hän ei puhu mitään. Huokaisen syvään ja toivon, että toinen sen kuulisi. Syytän mielessäni puolisoani: Väärä sana väärään aikaan, ja onni vaihtui loukkaantumiseksi ja pahaksi mieleksi. Kannustussanat olivatkin liikaa. Sanaton myötäeläminen olisi riittänyt. Sellainen hellä katse tai pehmeä kädenpuristus. Itkettää, mutta en itke. Askeleeni nopeutuvat ja kasvatan välimatkaa. 

Katson puhelimesta kelloa. Työt alkavat vartin päästä. Ajattelen, että turha odottaa mitään. Ei synny keskustelua eikä toinen provosoidu, hän ei syytä minua. On vain niin raivostuttavan maltillinen. Pinkaisen juoksuun. Reisiä polttaa, mutta en anna periksi. Ärsyyntyminen vain sisuunnuttaa ja adrenaliinin voimalla nousen mäen ylös.



Päivä alkaa päänsäryllä, ja mieli on surkea. Ihmettelen, mistä elämän onnesta aamulla puhuin. Ystävä laittaa viestin loppuun: ”Siunattua päivää.” Kyyneleet vierähtävät poskelle. Pyyhkäisen ne nopeasti. Ajattelen: ei siunaus minulle kuulu, ei tämmöiselle. Olen pettynyt itseeni, olo on kelvoton. Mitä taas tapahtui ja miksi? Vastaan kuitenkin ystävälle: ”Sitä tänään tarvitaan.” Kyyneleet valahtavat uudestaan. En ymmärrä itseäni yhtään, en aamun kiukkuakaan. Tarvitseeko edes?

Laitan viestin rakkaalle: ”Annatko anteeksi?” Kirjoitan vielä perään, mutta pyyhin pois: ”Ei ole pakko antaa anteeksi, jos et jaksa. Tällaiselle.” Työpäivän jälkeen armonalttari on matalalla. Turvalliset käsivarret kietovat riekalaisen mieleni kasaan. Armon ihmeellinen voima pyyhkii yllättävien mielen iskujen yli ja vapauttaa. En ymmärrä itseäni. Kumma kaveri on muuttunut taas rakkaaksi, ärtymyksen pilvien takaa paistaa taas kiitollisuuden valo. "Kuukautiset taitavat olla alkamassa", sanon. ”Kyllä minä arvasin, että on se päivä”, puoliso toteaa ja hymyilee. Selityksiä ei vaadita.



Niin monesti ihmettelen näitä päiviä, joita naisena elämiseen liittyy. Haluan taistella, etten joka kuukausi käyttäytymiselläni hämmentäisi läheisiäni. Ja rukoilen, että onnistunpa taikka en, minua tällaisena rakastettaisiin. 

Tunnisteet:


kuukautiset onni

Vanhemmat

Uudemmat

Henna Kinnunen

Olen 44-vuotias nainen ja asun perheeni kanssa kuudetta vuotta Fuengirolassa, Espanjassa. 

Minua kiinnostaa se, johon sanat eivät aina yllä. Se tärkeä, mitä nopeasti askeltaessa ei välttämättä huomaa. Voimaannun hiljaisuudessa, luonnossa ja siellä missä elämän kipua ja iloa uskalletaan jakaa kyyneleillä. 

Minulle voi kirjoittaa osoitteeseen henna.kinnunen@dnainternet.net.

Henna Kinnunen

Toim. Anna Karjula

Elämänpolulla 18 – Usko ja mieli

Usko ja mieli avaa mielenterveyteen liittyviä kysymyksiä uskon näkökulmasta. Tekstit etsivät vaikeastakin tilanteesta tietä eteenpäin. Joskus paranemisen siemen on kylvetty pieneen hetkeen. Joskus sairauden kanssa on vain opeteltava elämään.

18 €

Väinö Havas

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1953. Äänikirja on tehty vuonna 1997 julkaistun uudistetun painoksen pohjalta ja sisältää 43 alkuperäisteokseen kuulunutta kertomusta. Havaksen lämminhenkisissä ja kielellisesti rikkaissa kertomuksissa korostuu kodin, uskonnon ja vapaan isänmaan arvo.

20 €

Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka

JAKSANKO LUOTTAA? -ÄÄNIKIRJA

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?  
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.

20 €

Taina Pyysaari
Kuvittanut Liisa Seppänen

Pinja ja Paulus

Pinja ja Paulus ovat kaksoset, ja Iisa on heidän hyvä ystävänsä. Siionin keväästä tutut kaverukset keksivät monenlaista puuhaa sisällä ja ulkona. Kuvakirja on mukavaa luettavaa ja katseltavaa niin alle kouluikäisille lapsille kuin pikkukoululaisillekin.

18 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi