Lauantai 22.9.2018
"
Tomuun vaipuneet, herätkää ja riemuitkaa! Sinun kimaltava aamukasteesi virvoittaa maan, ja niin maa palauttaa kuolleet elämään. Jes. 26:19

Mikä on minun turvapaikkani?

20.11.2016 06:39 | Kati Kanto
Wikipedian mukaan pelko on kaikille ihmisille ja eläimille yhteinen tunne, joka liittyy tavallisesti todellisen ulkoisen vaaran havaitsemiseen. Sen oireet ovat sisäinen jännitys, levottomuus, kauhun tai paniikin tunne. Fobia on johonkin asiaan tai tilanteeseen liittyvä suhteeton pelko, joka johtaa kyseisen asian välttämiseen ja rajoittaa henkilön elämää. Mielenterveysseuran sivuilla pelko määritellään selviytymistä tukevaksi tunteeksi. Erilaiset vakuutukset, sosiaaliturva, palohälytin tai ennakoiva elämän suunnittelu, ovat järkeviä pelon tai epävarmuuden hallintakeinoja. Onkin sanottu, että pelko on tunne, jota ei voi välttää, mutta sen kanssa voi oppia elämään.

Joku pelkää luonnonilmiöitä ja luontoa, kuten pimeää, ukkosta, myrskyä, sekä eläimiä tai hyönteisiä. Vastikään kuuntelin luontoradiota, jossa toimittajat ihmettelivät sitä, miten tismalleen samanlainen ketun ”haukunta” kuulostaa kirkkaana kesäpäivänä täysin erilaiselta kuin sysipimeänä syysyönä, kuun valossa. Yhdyin heidän ajatukseensa. Ympäristöllä on käsittämän suuri vaikutus pelon tunteeseen: pimeässä kelottuneen puun käkkyrä muuttuu nopeasti mörköä muistuttavaksi omituiseksi väkkyräksi.

Pelkoa voi huomaamatta myös torjua jollain toisella vahvalla tunteella. Jos joku esimerkiksi halveksii tai vihaa toisenlaisia ihmisiä, taustalta voikin löytyä pelkoa tai epävarmuutta omasta identiteetistä. Joskus pelon tunteet voivat taas kätkeytyä esimerkiksi ylihuolehtimisen tai -suorittamisen sekä täydellisyyden tavoittelun taakse.

Olin kesällä residenssissä Keski-Italiassa. Tuona aikana tulvi uutisista tietoa siitä, miten aina jossain päin Eurooppaa oli ollut isku, milloin ostoskeskuksessa, milloin lentoasemalla. Kotimatkalla Rooman päärautatieasema vilisi sotilas- ja poliisiasuisia vartijoita, täysissä varustuksissa. Pelkäsin, mutta toisaalta tunsin turvallisuutta.

Toissakesänä reissasin Roomassa. Seisoin täpötäydessä bussissa. Koska olin hieman epävarma, missä minun pitäisi jäädä pois, kysyin neuvoa eräältä naiselta. Hän neuvoi minua ystävällisesti. Huomioni kiinnittyi siis häneen hetkeksi. Jäin bussista ja poikkesin pieneen lähikauppaan. Kassalla aloin kaivaa lompakkoa laukusta – se ei ollut enää siellä. Myyjättären ilme oli paljonpuhuva, kun sanoin hänelle olleeni juuri bussissa: Rooman bussit ja metrothan ovat kuuluisia taskuvarkaiden ”taikatempuista”. Onneksi olin sijoittanut osan rahoista pieneen sivutaskuun ja pystyin näin ollen maksamaan ostokset. Myyjä neuvoi lähellä olevalle poliisilaitokselle, jossa sain vihdoin Suomen kautta numeron, jolla pystyin kuolettamaan pankkikortit. Kaikeksi onneksi lompakkoon ei ollut jäänyt kuin jokunen euro käteistä, joten varkaat eivät siitä paljon kostuneet.

Kouluissa on tapahtunut väkivallantekoja sekä Suomessa että ulkomailla. Tällaisten tekojen taustalla on paljon pahaa oloa ja ahdistusta. ”Me tarvitsisimme kohta vartijat tänne”, totesi työkaverini kerran erään kouluampumistapauksen jälkeen. Aina tällaisen tapahtuman jälkeen tuntui pelottavalta lähteä töihin. Onneksi kouluille on nykyisin varattu enemmän resursseja henkisen avun ja tuen saantiin.

Moni kokee nykyään turvattomuutta.  Entistä lujemmin ihmiset etsivät turvaa erilaisista uskonnoista ja ideologioista. Ihmisellä voi olla erilaisia turvapaikkoja, jotka antavat suojaa pelkojen keskellä. Yleensä tärkein turvapaikka ihmiselle on koti. Jos koti ei anna sitä turvaa, jota sen pitäisi antaa, Suomessa on onneksi erilaisia ensi- ja turvakodin kaltaisia paikkoja, jotka auttavat. Monet ihmiset mieltävät edelleen kotiseurakunnan ja kirkon turvapaikaksi. Kirkko tarjoaa apua maahanmuuttajille, jotka hakevat turvapaikkaa. Ajattelen, että uskovaiselle rauhanyhdistys on eräänlainen turvapaikka. Tämän lisäksi jokaisella voi olla omia henkilökohtaisia turvapaikkoja. Sellainen voi olla luonnossa vaikkapa jokin rauhallinen metsä, suo tai tunturi tai sellainen voi olla kaupungissa esimerkiksi kirjasto, puisto tai jokin tuttu kahvila. Minulle turvaa antavat muun muassa tutut paikat, koti, työpaikka ja tutut lenkkipolut. Paikkoja on yllättävänkin monta, kun niitä alkaa miettiä.

Kaikkein tärkein turva on ihmisen sydämessä, ei ulkoisissa asioissa. Vaikka pelon aiheita on paljon, usko Jumalaan antaa turvan jokaiseen päivään.
 

Vanhemmat

Uudemmat

Kati Kanto

Olen nelikymppinen nainen Lapista, kotoisin rajalta, Torniosta. Tällä hetkellä asun Rovaniemellä. Olen äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja. Kirjoittaminen, kuvataiteet, liikunta ja laulaminen ovat minulle tärkeitä asioita.

Palautetta blogiteksteihini voi antaa sähköpostiin: kati.kanto6(at)gmail.com.

Kuva: Kari Vengasaho

Kati Kanto

Toim. Annika Hintsala ja Jenni Hintsala

Heidän kanssaan kulje, kertomuksia nuorille

Kirja nuorista elämän murrosvaiheessa. Kertomuksissa käsitellään nuoren näkökulmasta uskoa, uskosta nousevia valintoja, omaa minuutta ja suhdetta toisiin ihmisiin. 

17 €


Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka
 

Jaksanko luottaa? Ajankohtaista 2018

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.  

23 €

Liisa Louhisalmi

AATOKSEN SAIRAALAREISSU

Helppolukuinen lastenkirja, joka tutustuttaa lasta sairaalamaailmaan.

17 €

Toim. Ari-Pekka Palola

Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti

Kirja antaa tietoa vanhoillislestadiolaisen opetuksesta ja avaa sitä, mihin uskosta nousevat opinkäsitykset pohjautuvat. Artikkeleissa avataan myös käsitteiden merkityksiä. 

25 €

Toim. Eero Kukko ja Juha Paukkeri

ALKUSOITOT, SIIONIN LAULUT

Nuottikirja, joka sisältää alkusoiton jokaiseen Siionin lauluun. Alkusoittoja on 35 eri säveltäjältä. Kirja sopii kaikille seuroissa, kodeissa ja seurakuntatyössä näitä lauluja soittaville.

30 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi