Keskiviikko 21.11.2018
"
Te tiedätte itse aivan hyvin, että Herran päivä tulee kuin varas yöllä. Emme siis saa nukkua niin kuin muut, vaan meidän on valvottava ja pysyttävä raittiina. 1 Tess. 5:2,6

Kyniä ja paperia

26.1.2017 06:46 | Kati Kanto
Syrjäytyneeksi määritellään nuori, jolla on vain perusasteen koulutus ja joka ei ole työssä, opiskelemassa tai hoitovapaalla. Joka viides parikymppinen suomalaismies ei opiskele, ei käy töissä eikä työharjoittelussa.

2000-luvun syrjäytymiskeskusteluissa syitä on haettu muun muassa puutteellisesta mielenterveystyöstä, yhteiskunnan rakenteista ja hukassa olevasta vanhemmuudesta. Tilastokeskuksen tutkimuksen mukaan syrjäytymisriskiin vaikuttaa perhetausta, kansalaisuus, vanhempien koulutustaso ja asuinolot. Yhtä syypäätä tai ratkaisua ei ole, vaan kyse on monialaisesta ongelmasta. 

Lasten oireilu näkyy muun muassa lisääntyneenä levottomuutena koulussa. Kouluviihtyvyysmittauksissa Suomi onkin häntäpäässä, vaikka Pisa-tutkimuksissa pysyttelee edelleen maailman huipulla. Myös tyttöjen masentuneisuus on yleistä, ja heidän poissaolonsa ovat lisääntyneet. Vanhempien tulot ja koulutustaso näyttäisivät vaikuttavan yhä enemmän siihen, miten nuori koulussa pärjää. Myös koulujen väliset erot ovat kasvaneet: kaupunkikouluissa saadaan keskimäärin parempia oppimistuloksia kuin maalaiskouluissa.

Professori Katariina Salmela-Arolla on lääkkeitä näihin ongelmiin: kouluissa pitäisi kiinnittää enemmän huomiota nuorten tunteisiin ja oppivelvollisuutta pitäisi jatkaa 18-vuotiaaksi saakka. Kannustuksen merkitys on valtava; enemmän pitäisi kiinnittää huomiota siihen, miten jokainen lapsi ja nuori on jossain hyvä. Salmela-Aro toteaa, että meillä vallitsee yhä yksin tekemisen kulttuuri. ”Tunteiden säätelyssäkin voi olla vielä tekemistä. Siihen ei ole suomalaisessa koulussa kiinnitetty huomiota, vaikka sitä voisi hyvin opettaa lapsille.” Tämä on mielestäni totta.

Parhaiten itsellenikin ovat jääneet koulusta mieleen tilanteet, joissa minua on kehuttu – tosin myös ne, jolloin olen saanut nuhteita. Kuten silloin, kun menin yläkoulun puolelle ostamaan jäätelöä välitunnilla, vaikka se oli kiellettyä. No, jälkkäriähän siitä tipahti, eikä todellakaan sitä makeinta herkkua. Toisen kerran rehtori huomautti koko koulun kuullen aamunavauksessa nähneensä ”Kannon tytön” ajaneen ”käsittä” eli ilman käsiä pyörällä. Tämä oli totta: olin tehnyt tämän juuri parahiksi pyöräillessäni koulun ohi ennen pihaan kääntymistä. 
 
No, kannustustakin on tullut siinä määrin, että rallattelin usein ala-asteella kouluun ja sieltä kotiin pyöräillessäni ”Minä tykkään käydä koulua” -lastenlaulua. Olen aina rakastanut koulunkäyntiä. Erityisesti muistan paitsi jaettua tieto- ja taitoainesta, myös koulukaverit, opettajat, väli- ja liikuntatunnit, koulun juhlat ja valmistautumisen niihin: näytelmä- ja lauluharjoitukset sekä pieniä hetkiä eri tunneilta. Olennaista on, että mieleen ovat jääneet tilanteet, joissa tunteet ovat olleet pelissä, olivatpa ne sitten positiivisia tai negatiivisia. Tunteiden kautta tekeminen onkin avainsana uuden oppimisessa. Ne ovat läsnä erityisesti taiteissa. Kaunokirjallisuuden osuutta koulussa olisi mielestäni ehdottomasti lisättävä, samoin kuvataiteiden, musiikin, ilmaisutaidon.

Kaiken kaikkiaan elämässä pitäisi pyrkiä yksinkertaistamiseen. Joka paikka pursuaa krääsää, vaatetta, piippailevia, surisevia ja ulvahtelevia laitteita – kaikkea on aivan liikaa. Milloin voisimme palata takaisin kynään ja paperiin, jotta postillakin olisi taas töitä? Siirrymmekö vielä omavaraistalouteen, jolloin jokaisella on pihalla pieni kasvimaa? Miten ihanan yksinkertaista.

95-vuotiaan graafikon Helmiriitta Honkasen neljä elämänmottoa Voi hyvin -lehdessä (7/2016) ovat seuraavat: 1) Suosi kasvisruokaa, vältä sokeria ja valkoista vehnää. 2) Pyydä ja anna anteeksi. 3) Älä pelkää uuden opiskelua. 4) On tehtävä työtä ja antauduttava taiteelle. Allekirjoitan kaikki nämä elämänohjeet.  Erityisen tärkeä on anteeksianto, joka helpottaa elämää. Anteeksi kannattaa pyytää, vaikka asioista olisi kulunut pidempikin aika. Helmiriitta kertoo, että häntä aikoinaan työpaikalla huonosti kohdellut esimies soitti vuosia myöhemmin hänelle yllättäen ja pyysi anteeksi. ”Se oli hienoa ja liikuttavaa”, hän sanoo.

Syrjäytymistä voidaan ehkäistä näin ollen monilla yksinkertaisillakin asioilla. Jo paperin ja kynän suosiminen älypuhelimen sijaan voisi olla hyvä juttu – alkuun vaikka pelkästään jo symbolisellakin tasolla.

Vanhemmat

Uudemmat

Kati Kanto

Olen nelikymppinen nainen Lapista, kotoisin rajalta, Torniosta. Tällä hetkellä asun Rovaniemellä. Olen äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja. Kirjoittaminen, kuvataiteet, liikunta ja laulaminen ovat minulle tärkeitä asioita.

Palautetta blogiteksteihini voi antaa sähköpostiin: kati.kanto6(at)gmail.com.

Kuva: Kari Vengasaho

Kati Kanto

Nuottivihko – Iloinen jouluretki

Lähde jouluiselle musiikkiretkelle! Retki alkaa joulun odotuksesta ja etenee jouluvalmistelujen kautta kohti aattopäivän jännitystä ja joulun suurta juhlaa. Retkelle lähdetään perinteisten, uusien ja harvinaisempien tonttu- ja leikkilaulujen matkassa.

18 €

Iloinen jouluretki, SRKCD-130

Lähde jouluretkelle perinteisten, uusien ja harvinaisempien tonttu- ja leikkilaulujen matkassa. Laulujen kautta edetään joulun odotuksesta kohti jouluvalmisteluja, aattopäivän jännitystä ja joulun suurta juhlaa. Tyttöjen ja poikien lauluryhmiä johtaa Ulla Metsänheimo. Pianoa soittaa Emilia Soranta. Lauluja säestetään myös monin muin soittimin. 

22 €

Väinö Havas

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1953. Äänikirja on tehty vuonna 1997 julkaistun uudistetun painoksen pohjalta ja sisältää 43 alkuperäisteokseen kuulunutta kertomusta. Havaksen lämminhenkisissä ja kielellisesti rikkaissa kertomuksissa korostuu kodin, uskonnon ja vapaan isänmaan arvo.

20 €

Toim. Anna Karjula

Elämänpolulla 18 – Usko ja mieli

Usko ja mieli avaa mielenterveyteen liittyviä kysymyksiä uskon näkökulmasta. Tekstit etsivät vaikeastakin tilanteesta tietä eteenpäin. Joskus paranemisen siemen on kylvetty pieneen hetkeen. Joskus sairauden kanssa on vain opeteltava elämään.

18 €

Taina Pyysaari
Kuvittanut Liisa Seppänen

Pinja ja Paulus

Pinja ja Paulus ovat kaksoset, ja Iisa on heidän hyvä ystävänsä. Siionin keväästä tutut kaverukset keksivät monenlaista puuhaa sisällä ja ulkona. Kuvakirja on mukavaa luettavaa ja katseltavaa niin alle kouluikäisille lapsille kuin pikkukoululaisillekin.

18 €

Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka

JAKSANKO LUOTTAA? -ÄÄNIKIRJA

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?  
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.

20 €

Katri Isopahkala ja Heli Säkkinen (toim.)

Siionin Joulu 2018

Siionin Joulu vieraili lampolassa seurailemassa lampaiden elämää. Lehden hartaustekstit kertovat Vapahtajasta, joka toi ihmisille rauhan ja vapauden. Sivuilta löytyy myös hiljaista puhetta joulusta ilman rakasta läheistä. Lisäksi lehti sisältää muun muassa käytännönläheisiä vinkkejä jouluaskareisiin.

7 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi