Keskiviikko 24.7.2019
"
Minut armahdettiin, jotta Kristus Jeesus juuri minussa osoittaisi, kuinka suuri hänen kärsivällisyytensä on. 1 Tim. 1:16

Kyniä ja paperia

26.1.2017 06:46 | Kati Kanto
Syrjäytyneeksi määritellään nuori, jolla on vain perusasteen koulutus ja joka ei ole työssä, opiskelemassa tai hoitovapaalla. Joka viides parikymppinen suomalaismies ei opiskele, ei käy töissä eikä työharjoittelussa.

2000-luvun syrjäytymiskeskusteluissa syitä on haettu muun muassa puutteellisesta mielenterveystyöstä, yhteiskunnan rakenteista ja hukassa olevasta vanhemmuudesta. Tilastokeskuksen tutkimuksen mukaan syrjäytymisriskiin vaikuttaa perhetausta, kansalaisuus, vanhempien koulutustaso ja asuinolot. Yhtä syypäätä tai ratkaisua ei ole, vaan kyse on monialaisesta ongelmasta. 

Lasten oireilu näkyy muun muassa lisääntyneenä levottomuutena koulussa. Kouluviihtyvyysmittauksissa Suomi onkin häntäpäässä, vaikka Pisa-tutkimuksissa pysyttelee edelleen maailman huipulla. Myös tyttöjen masentuneisuus on yleistä, ja heidän poissaolonsa ovat lisääntyneet. Vanhempien tulot ja koulutustaso näyttäisivät vaikuttavan yhä enemmän siihen, miten nuori koulussa pärjää. Myös koulujen väliset erot ovat kasvaneet: kaupunkikouluissa saadaan keskimäärin parempia oppimistuloksia kuin maalaiskouluissa.

Professori Katariina Salmela-Arolla on lääkkeitä näihin ongelmiin: kouluissa pitäisi kiinnittää enemmän huomiota nuorten tunteisiin ja oppivelvollisuutta pitäisi jatkaa 18-vuotiaaksi saakka. Kannustuksen merkitys on valtava; enemmän pitäisi kiinnittää huomiota siihen, miten jokainen lapsi ja nuori on jossain hyvä. Salmela-Aro toteaa, että meillä vallitsee yhä yksin tekemisen kulttuuri. ”Tunteiden säätelyssäkin voi olla vielä tekemistä. Siihen ei ole suomalaisessa koulussa kiinnitetty huomiota, vaikka sitä voisi hyvin opettaa lapsille.” Tämä on mielestäni totta.

Parhaiten itsellenikin ovat jääneet koulusta mieleen tilanteet, joissa minua on kehuttu – tosin myös ne, jolloin olen saanut nuhteita. Kuten silloin, kun menin yläkoulun puolelle ostamaan jäätelöä välitunnilla, vaikka se oli kiellettyä. No, jälkkäriähän siitä tipahti, eikä todellakaan sitä makeinta herkkua. Toisen kerran rehtori huomautti koko koulun kuullen aamunavauksessa nähneensä ”Kannon tytön” ajaneen ”käsittä” eli ilman käsiä pyörällä. Tämä oli totta: olin tehnyt tämän juuri parahiksi pyöräillessäni koulun ohi ennen pihaan kääntymistä. 
 
No, kannustustakin on tullut siinä määrin, että rallattelin usein ala-asteella kouluun ja sieltä kotiin pyöräillessäni ”Minä tykkään käydä koulua” -lastenlaulua. Olen aina rakastanut koulunkäyntiä. Erityisesti muistan paitsi jaettua tieto- ja taitoainesta, myös koulukaverit, opettajat, väli- ja liikuntatunnit, koulun juhlat ja valmistautumisen niihin: näytelmä- ja lauluharjoitukset sekä pieniä hetkiä eri tunneilta. Olennaista on, että mieleen ovat jääneet tilanteet, joissa tunteet ovat olleet pelissä, olivatpa ne sitten positiivisia tai negatiivisia. Tunteiden kautta tekeminen onkin avainsana uuden oppimisessa. Ne ovat läsnä erityisesti taiteissa. Kaunokirjallisuuden osuutta koulussa olisi mielestäni ehdottomasti lisättävä, samoin kuvataiteiden, musiikin, ilmaisutaidon.

Kaiken kaikkiaan elämässä pitäisi pyrkiä yksinkertaistamiseen. Joka paikka pursuaa krääsää, vaatetta, piippailevia, surisevia ja ulvahtelevia laitteita – kaikkea on aivan liikaa. Milloin voisimme palata takaisin kynään ja paperiin, jotta postillakin olisi taas töitä? Siirrymmekö vielä omavaraistalouteen, jolloin jokaisella on pihalla pieni kasvimaa? Miten ihanan yksinkertaista.

95-vuotiaan graafikon Helmiriitta Honkasen neljä elämänmottoa Voi hyvin -lehdessä (7/2016) ovat seuraavat: 1) Suosi kasvisruokaa, vältä sokeria ja valkoista vehnää. 2) Pyydä ja anna anteeksi. 3) Älä pelkää uuden opiskelua. 4) On tehtävä työtä ja antauduttava taiteelle. Allekirjoitan kaikki nämä elämänohjeet.  Erityisen tärkeä on anteeksianto, joka helpottaa elämää. Anteeksi kannattaa pyytää, vaikka asioista olisi kulunut pidempikin aika. Helmiriitta kertoo, että häntä aikoinaan työpaikalla huonosti kohdellut esimies soitti vuosia myöhemmin hänelle yllättäen ja pyysi anteeksi. ”Se oli hienoa ja liikuttavaa”, hän sanoo.

Syrjäytymistä voidaan ehkäistä näin ollen monilla yksinkertaisillakin asioilla. Jo paperin ja kynän suosiminen älypuhelimen sijaan voisi olla hyvä juttu – alkuun vaikka pelkästään jo symbolisellakin tasolla.

Kati Kanto

Olen nelikymppinen nainen Lapista, kotoisin rajalta, Torniosta. Tällä hetkellä asun Rovaniemellä. Olen äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja. Kirjoittaminen, kuvataiteet, liikunta ja laulaminen ovat minulle tärkeitä asioita.

Palautetta blogiteksteihini voi antaa sähköpostiin: kati.kanto6(at)gmail.com.

Kuva: Kari Vengasaho

Kati Kanto

Toim. Anna Illikainen, Olli Lohi ja Päivi Martikainen

Vaellanko valossa? Ajankohtaista 2019

Yhteiskunnan moniarvoisuus tulee ihmistä usein vastaan arkielämässä. Vuosikirja 2019 avaa näkökulmia uskovaisena elämiseen tässä ajassa. Kirjoittajat pohtivat, miten kristilliset arvot näkyvät kodissa ja työelämässä ja miten toimia rakentavasti yhteiskunnassa erilaisten aatteiden ja virtausten keskellä. Kirjoituksissa käsitellään myös ihmisen vastuuta luonnosta, toisten kohtaamista ja oman paikan löytämistä.

23 €

Harri Vähäjylkkä
Piirrokset Anna Ratilainen

Tahdon

Tahdon-kirjassa opetellaan askel kerrallaan vanhemmuutta, ratkotaan kommunikointiongelmia puolisoiden välillä ja kohdataan yhdessä, mitä vastaan tulee: menetyksiä, rakkautta, väsymystä, syntymän ihmettä ja erilaisia näkemyksiä uskovaisena elämisestä.

18 €

Elina Sneck
Kuv. Sirkku Saukonoja

Keltakultakulleroinen

Elina Sneckin hellänhauskoissa vauvarunoissa eletään mukana vauva-arjessa – vauva syö roskia, mönkii, tonkii, luuttuaa lattiat ja nuohoaa takan. Väliin se jokeltaa ihanasti ja nukkuu sinisiipien unia. Hyväntuuliset runot pysäyttävät rakkauden ihmeen äärelle.

18 €

Toim. Sanna Isopahkala

Pysytään kuulolla

Kirjassa kokemuksiaan avaavat sekä seuraradion kuuntelijat että tekijät. Kirjaan on myös koottu SRK:n radiotyön historiaa ja merkkipaaluja.

20 €

Virsiä Suomenlinnassa, CD-133

Äänitteellä on kesästä, Suomen luonnosta ja isänmaasta kertovia virsiä yhteislauluna. Laulujen kautta välittyy laulamisen ilo, rohkaiseva ja turvallinen sanoma sekä syvä kiitollisuus Jumalan luomistyötä kohtaan. 

22 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi