Tiistai 20.8.2019
"
Älä unohda laupeutta, älä uskollisuutta - kiedo ne kaulaasi, kirjoita sydämesi tauluun, niin saat rakkautta ja kiitosta sekä Jumalalta että ihmisiltä. Sananl. 3:3-4

Erityisherkkä

2.3.2017 06:39 | Kati Kanto
Selaan Opetus- ja kasvatusalan Educa-messujen esitettä. Koetan valita sieltä mielenkiintoisimmat kohteet, joihin suunnistaa luentoja kuuntelemaan. Hmm. Hetkinen. ”Miten erityisherkkä voi selvitä koulussa ja työelämässä?” Sinne. Joku muukin on näköjään kiinnostunut aiheesta: satapäinen yleisö on tullut kuuntelemaan psykologi, herkkyystutkija Heli Heiskasen luentoa.

Erityisherkkyys on synnynnäistä tunne- ja aistiherkkyyttä. Se johtuu hermojärjestelmän herkkyydestä aistia, havaita ja reagoida asioihin tavanomaista voimakkaammin. Koska kyse ei ole sairaudesta, viasta tai vammasta, erityisherkkyys ei ole diagnoosi, mutta sen tunnistaminen on hyödyllistä itsetuntemuksen kannalta. Näin kertoi asiantuntija luennossaan.

Kotona suuntaan nettiin. Siellä on useita testejä, joilla voi testata, olenko erityisherkkä ja kuinka vahvalla tasolla. Jo ennen testiä tiedän tuloksen: kuulun tähän kategoriaan. Kyllä, melkein huippulukemat. Onnittelenko itseäni?

Jokainen ihminen on jollain tavalla herkkä, sanoi eräs ystäväni, kun keskustelimme aiheesta. Hän viittasi tällä jokaisessa piilevään herkkään kohtaan. Pohdimme, että varmaan jokaisella on oma traumansa, oma kipeä pisteensä, jota ”sohaisemalla” voi saada pahaa jälkeä aikaan.

Toinen esimerkki. Kuuntelin työpaikalla kahvipöytäkeskustelua, jossa mieskollegani puhuivat siitä, miten erilaisista sairauksista lukeminen on pahasta: kaikki oireet löytyvät ja tuntuvat itsessä. Tuntui lohdulliselta, että toisillakin on vastaavanlaisia kokemuksia. Muistan, miten pienenä selasin Otavan tietosanakirjoihin kuuluvaa lääkärikirjaa. Kauaa en pystynyt sitä tekemään. Tuli pikkuhiljaa hiipivä varmuus siitä, että minullahan on juuri tuollainen jäykkyys niskassa, kutiava tunne selässä tai särky pikkuvarpaassa! Struumasta kertovan kuvan näkeminen oli viimeinen piste: kirja oli suljettava välittömästi ja kiikutettava kiireesti kirjahyllyyn sen omalle paikalle. Käsittämätöntä, miten sairaudet alkavat realisoitua kehossa niiden oireita lukiessa.

Sain 5-vuotislahjaksi Prinsessa Ruususen. En uskaltanut avata kirjaa sen kuvituksen vuoksi ennen kuin nyt vanhempana, jolloin tajuan, että kuvat ovat upeita, maalauksenomaisia teoksia. Mutta lapsen näkökulmasta ne olivat valtavia.

Herkkyys on jokaisessa, tosin se ilmenee kaikilla hyvin eri tavalla ja eri asteisena. Herkkä ihminen tunnustelee huoneeseen astuessaan ilmapiiriä tuntosarvet ojossa, tekee havaintoja, joita toinen ei välttämättä huomaa ollenkaan. Hän aistii mielialoja, äänen painoja, tekee siis havaintoja koko ajan toisten nonverbaalisesta viestinnästä, kuten eleistä ja ilmeistä. Herkkyydessä on puolensa, se on luovuuden toinen puoli, välttämättömyys. Toisaalta se on raskas taakka.

Tärkeintä olisi siis löytää keinot oman herkkyyden kanssa elämiseen. Itkukurkkuoloon voi esimerkiksi kehitellä erilaisia systeemejä: 1) Voi sanoa puhekumppanille: ”Odota hetki.” 2) Noin 3 sekunnin nieleskely. 3.) Jutun jatkaminen aivan kuin ei mitään.

Pienenä pelkäsin punastumista. Uskon, että se on aika monen nuoren peruspelko. Etenkin, jos siitä joku huomauttaa. ”Se on tuntevan ihmisen merkki”, totesi joku minulle joskus. Muistan nämä sanat vieläkin.

– Kaiken lähtökohta on, että tunnistaa oman herkkyytensä, kouluttaja ja psykologi Heli Heiskanen kuvaa. Erityisherkkiä on noin viidesosa ihmisistä, ei se ole niin harvinainen ominaislaatu. Tärkeintä on myös, että omaa erityisherkkyyttään oppii arvostamaan ja ennen kaikkea huomioimaan omassa arjessaan.

– Suurin haaste erityisherkille on oman jaksamisen ja rajojen tunnistaminen sekä omasta itsestä ja hyvinvoinnista huolehtiminen. Kaikki eivät vain välttämättä pysty tähän nykypäivän hektiseen maailmanmenoon ilman, että siitä seuraa erilaisia stressitiloja ja muita vaivoja. Herkkyys on suuri voimavara, jota tulee kuunnella, ymmärtää – myös itse, Heiskanen toteaa.
 
Eläimetkin ovat omalla tavalla hyvin herkkävaistoisia. Esimerkiksi kissani loukkaantuu pitkäksi aikaa, jos sille nauretaan. Kun puhun lähdöstä jonnekin, se häviää kuin maan nielemänä. Milloin sitä on ajettu hakemaan kymmenien kilometrien päästä, milloin ryömitty pitkin sänkyjen ja sohvien alustoja, kunnes on tehty havainto pimeässä kiiluvasta silmäparista sohvan perimmäisessä nurkassa. Eläimet elävät vaistojensa varassa. Ne ovat erittäin herkkiä melulle ja muille aistiärsykkeille. Kevätlintuja tarkkaillessa tuntuu siltä, että jo pelkän kiikarin nostaminen silmille saa pellolla käyskentelevät kuovit ja kurjet pelmahtamaan kauemmaksi metsän rajaa kohti.

Olen varannut kirjastosta aiheeseen liittyvän uuden kirjan Herkkyys ja kiusaaminen. Olen helpottunut, että siitä ei ole vielä tullut saapumisilmoitusta. Minusta tuntuu, etten uskalla sitä avata. Joskus on parempi huomata hieman vähemmän. Luottaa siihen, että aivan kaikki ei ole sitä, miltä se kuulostaa tai näyttää. Reaalitodellisuus, kuten auton renkaiden kulumispinnan tutkiminen tai sämpylätaikinan sitkon selvittäminen ovat joskus parasta terapiaa.

Lähteet:
http://heliheiskanen.fi/test/herkkyystesti/
http://www.mtv.fi/lifestyle/tunteet/artikkeli/

Kati Kanto

Olen nelikymppinen nainen Lapista, kotoisin rajalta, Torniosta. Tällä hetkellä asun Rovaniemellä. Olen äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja. Kirjoittaminen, kuvataiteet, liikunta ja laulaminen ovat minulle tärkeitä asioita.

Palautetta blogiteksteihini voi antaa sähköpostiin: kati.kanto6(at)gmail.com.

Kuva: Kari Vengasaho

Kati Kanto

Toim. Anna Illikainen, Olli Lohi ja Päivi Martikainen

Vaellanko valossa? Ajankohtaista 2019

Yhteiskunnan moniarvoisuus tulee ihmistä usein vastaan arkielämässä. Vuosikirja 2019 avaa näkökulmia uskovaisena elämiseen tässä ajassa. Kirjoittajat pohtivat, miten kristilliset arvot näkyvät kodissa ja työelämässä ja miten toimia rakentavasti yhteiskunnassa erilaisten aatteiden ja virtausten keskellä. Kirjoituksissa käsitellään myös ihmisen vastuuta luonnosta, toisten kohtaamista ja oman paikan löytämistä.

23 €

Elina Sneck
Kuv. Sirkku Saukonoja

Keltakultakulleroinen

Elina Sneckin hellänhauskoissa vauvarunoissa eletään mukana vauva-arjessa – vauva syö roskia, mönkii, tonkii, luuttuaa lattiat ja nuohoaa takan. Väliin se jokeltaa ihanasti ja nukkuu sinisiipien unia. Hyväntuuliset runot pysäyttävät rakkauden ihmeen äärelle.

18 €

Harri Vähäjylkkä
Piirrokset Anna Ratilainen

Tahdon

Tahdon-kirjassa opetellaan askel kerrallaan vanhemmuutta, ratkotaan kommunikointiongelmia puolisoiden välillä ja kohdataan yhdessä, mitä vastaan tulee: menetyksiä, rakkautta, väsymystä, syntymän ihmettä ja erilaisia näkemyksiä uskovaisena elämisestä.

18 €

Toim. Sanna Isopahkala

Pysytään kuulolla

Kirjassa kokemuksiaan avaavat sekä seuraradion kuuntelijat että tekijät. Kirjaan on myös koottu SRK:n radiotyön historiaa ja merkkipaaluja.

20 €

Virsiä Suomenlinnassa, CD-133

Äänitteellä on kesästä, Suomen luonnosta ja isänmaasta kertovia virsiä yhteislauluna. Laulujen kautta välittyy laulamisen ilo, rohkaiseva ja turvallinen sanoma sekä syvä kiitollisuus Jumalan luomistyötä kohtaan. 

22 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi