Perjantai 22.2.2019
"
Minä rakastan sinua, Herra, sinä olet minun voimani. Ps. 18:2

Riittävän hyvä riittää

21.9.2017 06:04 | Kati Kanto
Hätäisesti kelloa vilkuillen ryntään päivän tehtäviin. Uimahallin saunassa "terapiaistunto” on alkamassa. Hämärässä, lauteilla, istuu jo useampia naisia. Joku tulee vielä iloisesti huikaten sisään.

– Onpa täällä taas porukkaa!
– On se, kun sieniä on nyt niin vähän!
– Mutta mustikkaa tulee hyvin.
– Niinkö? Missäs kävit?

Kuuntelen vesijumpan jälkeen lauteilla istuvien eläkeläisten juttelua. Kaikilla tuntuu olevan aikaa, heillä ei ole kiire minnekään.

– Pitääpä ottaa nokoset, kun menee kotiin! joku sanoo.

Tuntuu, että eläkeläisten ja yleensäkin vanhempien ihmisten ei tarvitse enää ehtiä niin paljon. Vaikka heillä usein tuntuu olevan paljonkin touhua (jotkut sanovat jopa, että aika ei tahdo riittää eläkkeellä ollessa), saa se kuitenkin erilaisen sävyn: työelämä tuo omat velvoitteensa. Puhutaan elämän ruuhkavuosista.

Kotona huomaan käveleväni maalaustelineen ja tietokoneen väliä. Teen samalla pallealihaksia kehittävää sihinää, ääniharjoituksia. Pimpautan pianolla mennessäni alkuäänen ja alan harjoitella.

Maalatessa voin edelleen harjoitella laulua, kirjoittaessa se on jo vaikeampaa.

– Koita sieki vähän karsia.

Äidin ja isän huolestuneet äänensävyt kimpoilevat ympärilläni, kun kiirehdin puolijuoksua italian keskusteluryhmään.

Aamun Lapin Kansaa lukiessa pysähdyn. Psykologi ja psykoterapeutti Minna Martin sanoo eräällä sivulla, että yksi meneillään oleva haaste on vain yksi osa elämää, usein meillä on paljon muutakin tärkeää meneillään. ”Suhteellisuuden hakeminen on tärkeää, vaikka kyseessä olisi tärkeämpikin haaste”, Martin sanoo. Elämässä ei tarvitse onnistua täydellisesti paljon missään. Että riittää, kun yrittää ja usein voi yrittää uudelleen. ”Aikuisinakin tahdomme usein uunohtaa, että tämä on vain elämää. Ei tarvitse olla täydellinen, riittävän hyvä riittää.”

Riittävän hyvä. Miksi ne sanat täytyy kuulla tai lukea aina yhä uudelleen? Minulla on työni lisäksi kesken useampia isoja kirjoitusprojekteja, ja opiskelen. Käyn laulutunneilla kaksi kertaa viikossa. Maalausteline seisoo nurkassa, siinä on keskeneräinen maalaus. Tyhjiä pohjia nojaa telineen takana liuta. Välissä tuntuu, että tekemistä tulvii joka tuutista. Silloin on hyvä tarkistaa järjestystä, priorisoida. Vaikka pidän, tarkemmin sanottuna, nautin valtavasti tekemisestä, on kaikella rajansa.

Värit sentään laitoin jokin aika sitten sohvan alle, ajattelin, että täytyy odottaa aikaa. Niin, odottaa aikaa. Aika on luksusta. Mutta se on tässä. Se raksuttaa koko ajan eteenpäin!

Liian suurten odotusten, vaatimusten paineessa
vapauteen minun anna, lepoon käydä Jumala. 
(VK 525:5.)

Joskus minulla on samanlainen tunne kuin oravalla, jonka näin eilen ikkunasta kiipimässä männyn runkoa hirvittävää vauhtia ylös, josta syöksyi sitten pienellä ryminällä alas. 

Katsoessani kerällä nukkuvaa kissaani lepään jollain tavalla myös itse. Kissan on väliin päästävä ulos, saatava ruokaa, rapsutusta, syliin, siinä kaikki. Nuohan ovat ihmisenkin perustarpeet! Välillä nekin vain riittävät. 

– Syö suolalohta ja rauhotu.

Pikkuveljeni anekdoottina heittämä lause muistuu mieleeni. Se on osuva. Olen kirjoittanut siitä runonkin:

Ensilumen tullessa alan tutkia hiutaleiden muotoja.
Ne ovat kaikki erilaisia, sanoo viisas veljeni.
Syö suolalohta ja rauhotu.
Ja mie syön

–  ja rauhotun.

Muistan myös toisen tutun lauseen, jonka voisin liittää maailman kauneimpien lauseiden joukkoon.

– Mikäs hätä tässä on, keitämä kahvit.

Niinpä niin, mikäs hätä tässä on, valmiissa maailmassa – ainakin puolivalmiissa. Puoleenväliin voi aina hellittää. 

Kati Kanto

Olen nelikymppinen nainen Lapista, kotoisin rajalta, Torniosta. Tällä hetkellä asun Rovaniemellä. Olen äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja. Kirjoittaminen, kuvataiteet, liikunta ja laulaminen ovat minulle tärkeitä asioita.

Palautetta blogiteksteihini voi antaa sähköpostiin: kati.kanto6(at)gmail.com.

Kuva: Kari Vengasaho

Kati Kanto

Toim. Anna Karjula

Elämänpolulla 18 – Usko ja mieli

Usko ja mieli avaa mielenterveyteen liittyviä kysymyksiä uskon näkökulmasta. Tekstit etsivät vaikeastakin tilanteesta tietä eteenpäin. Joskus paranemisen siemen on kylvetty pieneen hetkeen. Joskus sairauden kanssa on vain opeteltava elämään.

18 €

Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka

JAKSANKO LUOTTAA? -ÄÄNIKIRJA

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?  
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.

20 €

Taina Pyysaari
Kuvittanut Liisa Seppänen

Pinja ja Paulus

Pinja ja Paulus ovat kaksoset, ja Iisa on heidän hyvä ystävänsä. Siionin keväästä tutut kaverukset keksivät monenlaista puuhaa sisällä ja ulkona. Kuvakirja on mukavaa luettavaa ja katseltavaa niin alle kouluikäisille lapsille kuin pikkukoululaisillekin.

18 €

Väinö Havas

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1953. Äänikirja on tehty vuonna 1997 julkaistun uudistetun painoksen pohjalta ja sisältää 43 alkuperäisteokseen kuulunutta kertomusta. Havaksen lämminhenkisissä ja kielellisesti rikkaissa kertomuksissa korostuu kodin, uskonnon ja vapaan isänmaan arvo.

20 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi