Sunnuntai 25.8.2019
"
Kun Jeesus tuli lähemmäksi ja näki kaupungin, hän puhkesi itkuun sen tähden ja sanoi: "Kunpa sinäkin tänä päivänä ymmärtäisit, missä turvasi on! Mutta nyt se on sinun silmiltäsi kätketty." Luuk. 19:41-42

Eteenpäin, sanoi ope pakkasessa

23.10.2017 06:20 | Kati Kanto
”Opettajalla on arpinen sielu”, sanoi auskultointiani ohjannut opettaja parikymmentä vuotta sitten. Tällä hän viittasi siihen, mitä kaikkea opettaja joutuu kokemaan työssään. Olen usein muistanut hänen kommenttiaan. Kun ensimmäisenä työvuotenani astelin pienen pohjoissuomalaisen kunnan koulun portista sisään, en totisesti tiennyt, mitä tuleman pitää. Yliopistomaailma oli täysin erilainen kuin se maailma, johon siirryin.

Tavasin aakkosia itsekin, kun kahlasin maisteriopintojen sulosointuisen runolliselta polulta kohti realismia tihkuvaa todellisuutta. Ensimmäisen työvuoteni aikana kuoli kollegani äkillisesti ja myös eräs koulun oppilaista menehtyi jäätyään auton alle. Myös luonto näytti voimansa: paikkakunta sinnitteli tuolloin -50 asteen pakkasissa. Pakkasjakson ajan luokat olivat tyhjiä, kun suurin osa koululaiskuljetuksessa olevista oppilaista jäi kotiin: autojen renkaat jäätyivät neliöiksi ja köhivät käynnistysvaikeuksissa. Itse pystyin häthätää kävelemään lyhyen matkan koululle ja takaisin.

Enpä arvannut yliopiston lause- ja muoto-opin luennoilla, millaista on opettaa preesensiä ja futuuria eli tulevaista verbimuotoa koko ajan malttamattomina kurotteleville teineille. Meno oli väliin melkoista. Oli nuuskaa, paperitolloja, tyhjiä liimapuikkoja, oli lumipalloja ja erimuotoisia -kokkareita, toisinaan ikävää haistattelua. Mieleen on jäänyt myös se, kun erään yhdeksännen luokan pojat keksivät soittaa luokkani puhelimeen jostain koulun toisesta puhelimesta.

Usein sellaiset oppilaat, jotka eivät ole olleet kovinkaan vahvoja esimerkiksi kieliopissa ja oikeinkirjoituksessa, ovat olleet luovasti lahjakkaita. Runojen ja tarinoiden maailma on ollut se, jossa he ovat osoittaneet kyvykkyytensä. Minusta on ollut tärkeää saada kehua heitä näistä taidoista. On ollut myös hienoa huomata, kuinka kauaskantoiset seuraukset sillä voi olla. Kannustus on niin tärkeää – meille kaikille. Parikin vuosien takaista oppilastani on muistellut minun kehuneen heidän runojaan. Toinen heistä oli juuri kyseisenlaisessa villissä luokassa ja itsekin melko vilkas. Hän kertoi silti pitäneensä minun tunneistani. Se lämmitti.

Monenlaista tuli ensimmäisenä työvuotena kokeiltuakin: vein esimerkiksi erään oppilaan toiveesta joitakin ryhmiä luistelemaan. Tästä reissusta kirjoitettiin sitten tarinoita. Niistä tuli hienoja. Tästä käytännöstä täytyi kuitenkin, jo rehtorinkin toiveesta, luopua, koska kaikki luokat olisivat halunneet äidinkielen tunnilla luistelemaan. Tämä taas olisi ollut – jo käytännönkin kannalta – hankala toteuttaa.

Paula Takio kirjoittaa ykkösaamun kolumnissaan 12.9. opettajan auktoriteetistä. Hän kertoo tunnista, jolla yksi opiskelija käyttäytyi ikävästi häntä kohtaan eikä rauhoittunut, vaikka opettaja mitä yritti. Oppilas ei suostunut poistumaan luokasta syystä, että siitä tulee luvaton poissaolo. Ryhmän toinen opiskelija ehätti toteamaan: "Jos sulla olisi auktoriteettia, olisit ajanut sen pois luokasta." "Se tuntui iskulta palleaan. Totesin, että tuo on muuten varmaan aika lailla kurjin moite, mitä opettajana voi kuulla. Sehän oikeastaan ilman muuta tarkoittaa yhtä kuin olet huono opettaja”, Takio kertoo.

Aiheesta oli syntynyt luokassa vilkas keskustelu, kun opiskelijat olivat innostuneet muistelemaan, millaisia erilaisia opettajia heillä oli ollut ja miten eri tavoin opettajat olivat heidän kanssaan pärjänneet. Jotakuta oli pelätty, toisen kanssa oli ollut rennompaa ja silti oli saatettu onnistua sekä työrauhan että opiskelun edistämisessä.

Perinteisesti opettajan auktoriteetti mielletään kyvyksi saada oppilaat toimimaan juuri niin kuin tämä käskee, ehkä jonkinlaisen pelon avulla. On kuitenkin olemassa myös toisenlaista auktoriteettia. Silloin ei hallita pelolla, vaan molemminpuolisella kunnioituksella ja inhimillisyydellä. Opiskelijat voivat kyseenalaistaa sen, mitä opettaja sanoo, ilman että tämä menettää kasvojaan.

Aineenopettajalla saattaa olla vuoden aikana satoja opiskelijoita. Ongelmia on harvoin kaikkien kanssa. Joskus yhteenottoja on yhden tai useamman opiskelijan kanssa, vaikka useimpien kanssa homma toimiikin. Negatiiviset hetket tahtovat kuitenkin saada positiivisia enemmän huomiota, ja helposti jonkin ongelmatilanteen tai ongelmallisen suhteen takia kokonainen ryhmä saattaa leimautua hankalaksi. Tai yhden ryhmän tai yksittäisen opiskelijan kanssa taistelemaan joutuva opettaja voi kokea olevansa epäonnistunut opettaja, vaikka samaan aikaan vastaavia ongelmia ei useimpien ryhmien ja opiskelijoiden kanssa olisikaan.    

"Erityisesti kun on tekemisissä myllertävässä elämänvaiheessa olevien ihmisten kanssa, on armollista tunnustaa se tosiasia, että joskus tulee väistämättä yhteenottoja. Vaikka yhdellä kertaa menisi huonosti, kokeillaan ensi kerralla tavatessa puhtaalta pöydältä uudestaan", Takio pohtii.

Ensimmäisen hurjaakin hurjemman opettajavuoteni kevätjuhlapäivänä kävelimme juhlasalista koulua kohti. Ruoho vihersi tuota toukokuun itsepintaista tuoreutta, joka tunkee aina yhtä uskollisesti, joka kevät, kellastuneen, kuivan ruohon läpi. Yhtäkkiä yksi eräs villeimmistä ysiluokan poikaoppilaistani kumartui, noukki minulle kirkkaankeltaisen voikukan, joita oli jo muutamia auringon lämpöön puhjennut. ”Ole hyvä, tässä on sulle rentun ruusu!” hän sanoi. Se lämmitti kilpaa taivaalla helottavan kevätauringon kanssa.
 
Lähteenä käytetty Paula Takion kolumni löytyy täältä.
 

Kati Kanto

Olen nelikymppinen nainen Lapista, kotoisin rajalta, Torniosta. Tällä hetkellä asun Rovaniemellä. Olen äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja. Kirjoittaminen, kuvataiteet, liikunta ja laulaminen ovat minulle tärkeitä asioita.

Palautetta blogiteksteihini voi antaa sähköpostiin: kati.kanto6(at)gmail.com.

Kuva: Kari Vengasaho

Kati Kanto

Virsiä Suomenlinnassa, CD-133

Äänitteellä on kesästä, Suomen luonnosta ja isänmaasta kertovia virsiä yhteislauluna. Laulujen kautta välittyy laulamisen ilo, rohkaiseva ja turvallinen sanoma sekä syvä kiitollisuus Jumalan luomistyötä kohtaan. 

22 €

Toim. Anna Illikainen, Olli Lohi ja Päivi Martikainen

Vaellanko valossa? Ajankohtaista 2019

Yhteiskunnan moniarvoisuus tulee ihmistä usein vastaan arkielämässä. Vuosikirja 2019 avaa näkökulmia uskovaisena elämiseen tässä ajassa. Kirjoittajat pohtivat, miten kristilliset arvot näkyvät kodissa ja työelämässä ja miten toimia rakentavasti yhteiskunnassa erilaisten aatteiden ja virtausten keskellä. Kirjoituksissa käsitellään myös ihmisen vastuuta luonnosta, toisten kohtaamista ja oman paikan löytämistä.

23 €

Toim. Sanna Isopahkala

Pysytään kuulolla

Kirjassa kokemuksiaan avaavat sekä seuraradion kuuntelijat että tekijät. Kirjaan on myös koottu SRK:n radiotyön historiaa ja merkkipaaluja.

20 €

Elina Sneck
Kuv. Sirkku Saukonoja

Keltakultakulleroinen

Elina Sneckin hellänhauskoissa vauvarunoissa eletään mukana vauva-arjessa – vauva syö roskia, mönkii, tonkii, luuttuaa lattiat ja nuohoaa takan. Väliin se jokeltaa ihanasti ja nukkuu sinisiipien unia. Hyväntuuliset runot pysäyttävät rakkauden ihmeen äärelle.

18 €

Harri Vähäjylkkä
Piirrokset Anna Ratilainen

Tahdon

Tahdon-kirjassa opetellaan askel kerrallaan vanhemmuutta, ratkotaan kommunikointiongelmia puolisoiden välillä ja kohdataan yhdessä, mitä vastaan tulee: menetyksiä, rakkautta, väsymystä, syntymän ihmettä ja erilaisia näkemyksiä uskovaisena elämisestä.

18 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi