Keskiviikko 17.7.2019
"
Jos elämme, elämme Herran omina, ja jos kuolemme, kuolemme Herran omina. Elämmepä siis tai kuolemme, me kuulumme Herralle. Room. 14:8

Koskettavia hetkiä pääsiäiskirkossa

5.4.2018 06:54 | Kati Kanto
”Nyt sammutamme Juudaksen kynttilän.” Alttarin edessä olevasta kahdentoista kynttilän joukosta sammutetaan yksi. Istun kirkossa. Yleensä olen käynyt pääsiäiskirkossa vasta ensimmäisenä tai toisena pääsiäispäivänä, nyt lähdin kiirastorstain messuun, ensimmäistä kertaa elämässäni.

Raamatunkertomus etenee: Juudas on nyt poistunut yhteiseltä aterialta, jossa Jeesus asetti ehtoollisen muistoateriakseen. Seuraan jännittyneenä ja liikuttuneena jumalanpalveluksen etenemistä.

Pappi jatkaa: ”Nyt Jeesus poistuu opetuslastensa kanssa yhteiseltä aterialta Getsemanen puutarhaan. Siellä Jeesus vangitaan Juudaksen kavallettua hänet. Muut opetuslapset pelkäävät, he pakenevat paikalta ja jättävät Jeesuksen yksin. Sammutamme myös muiden opetuslasten kynttilät.” Yksitellen sammuvat kaikkien yhdentoista opetuslapsen kynttilät. Keskelle jää kuitenkin loistamaan vielä yhden, korkeimman kynttilän liekki, Kristuksen kirkas valo. Mielessä häivähtää pelko: entä jos sekin sammutetaan? Mutta ei, sehän jää pysyväksi valonlähteeksi pimeyteen!

Pappi alkaa lukea Raamatusta psalmia, jossa kuvataan Jeesuksen kärsimystä Getsemanen puutarhassa, sitä, miten Häntä ruoskitaan ja pilkataan, Hänen päälleen syljetään, miten ylipapit käyvät kauppaa Hänen vaatteistaan.

Messu on päättymässä. Kuorolaisia ja joitakin kirkon työntekijöitä astelee alttarille. He alkavat yhdessä tyhjentää alttaripöytää. Ensin lähtevät kaksi isoa kukkamaljakkoa, sitten monia muita esineitä, kunnes jäljelle jää enää risti. Pöydälle levitetään musta liina, ja koko alttari verhotaan mustalla kankaalla.

Näky on pysäyttävä. Jeesuksen kärsimys on kirkossa lähes käsinkosketeltavaa. Katson edessä olevia ihmisiä, vaistoan surua, ahdistustakin. Vai onko se vain minussa? Tuntuu, ettei tämä voi olla vaikuttamatta.

Seuraan lumoutuneena, miten suntio vie alttarille vielä tummanpunaisista ruusuista tehdyn seppeleen. Hän asettaa sen seinää vasten pienelle pöydälle. Ruusujen puna kuvaa Jeesuksen verta, hänen viatonta kärsimystään. Ruusun piikit tuovat mieleen myös orjantappurakruunun, jonka terävät okaat haavoittivat Hänen päätään.

”Oi rakkain Jeesukseni, piinattu verinen. Mun särkyy sydämeni, kun tuskaas muistelen!” Virren viimeisessä säkeistössä kanttori ei soita enää; urutkin siis vaikenevat. Kaikki on riisuttua. Myös valot sammuvat kirkosta lähes kokonaan. Tunnelma muuttuu yhä pysähtyneemmäksi, odottavaksi, lähes lamaantuneeksi.

”Menkää rauhassa”, sanoo pappi. Messu on päättynyt. Huomaan, että hän ei jatka tuttua toivotusta loppuun: ”Ja palvelkaa Herraa iloiten!” Kaikki viittaa koskettavalla tavalla kiirastorstain ja pitkänperjantain sanomaan. Poistun kirkosta muiden kirkkovieraiden kanssa maaliskuun pikkupakkaseen. Ympärillä ovat valtavien kinosten peittämät hautakummut.

Pari päivää myöhemmin olen samaisessa paikassa toisen pääsiäispäivän valoa ja ilosanomaa uhkuvassa jumalanpalveluksessa. "Lensi maahan enkeli, joutuisampi tuulta. Suuren kiven vieritti hän syrjään haudan suulta. Suuren kiven vieritti hän syrjään haudan suulta. Kivelle hän istahti, puhui iloisesti: Jeesus nousi haudastaan ja elää ikuisesti. Jeesus nousi haudastaan ja elää ikuisesti."

Alttaripöydällä on kaksi kimppua auringonkeltaisia narsisseja ja koivunoksia.

Tekstissä on lainauksia virsistä 63 ja 88.
 

Kati Kanto

Olen nelikymppinen nainen Lapista, kotoisin rajalta, Torniosta. Tällä hetkellä asun Rovaniemellä. Olen äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja. Kirjoittaminen, kuvataiteet, liikunta ja laulaminen ovat minulle tärkeitä asioita.

Palautetta blogiteksteihini voi antaa sähköpostiin: kati.kanto6(at)gmail.com.

Kuva: Kari Vengasaho

Kati Kanto

Toim. Anna Illikainen, Olli Lohi ja Päivi Martikainen

Vaellanko valossa? Ajankohtaista 2019

Yhteiskunnan moniarvoisuus tulee ihmistä usein vastaan arkielämässä. Vuosikirja 2019 avaa näkökulmia uskovaisena elämiseen tässä ajassa. Kirjoittajat pohtivat, miten kristilliset arvot näkyvät kodissa ja työelämässä ja miten toimia rakentavasti yhteiskunnassa erilaisten aatteiden ja virtausten keskellä. Kirjoituksissa käsitellään myös ihmisen vastuuta luonnosta, toisten kohtaamista ja oman paikan löytämistä.

23 €

Elina Sneck
Kuv. Sirkku Saukonoja

Keltakultakulleroinen

Elina Sneckin hellänhauskoissa vauvarunoissa eletään mukana vauva-arjessa – vauva syö roskia, mönkii, tonkii, luuttuaa lattiat ja nuohoaa takan. Väliin se jokeltaa ihanasti ja nukkuu sinisiipien unia. Hyväntuuliset runot pysäyttävät rakkauden ihmeen äärelle.

18 €

Toim. Sanna Isopahkala

Pysytään kuulolla

Kirjassa kokemuksiaan avaavat sekä seuraradion kuuntelijat että tekijät. Kirjaan on myös koottu SRK:n radiotyön historiaa ja merkkipaaluja.

20 €

Virsiä Suomenlinnassa, CD-133

Äänitteellä on kesästä, Suomen luonnosta ja isänmaasta kertovia virsiä yhteislauluna. Laulujen kautta välittyy laulamisen ilo, rohkaiseva ja turvallinen sanoma sekä syvä kiitollisuus Jumalan luomistyötä kohtaan. 

22 €

Harri Vähäjylkkä
Piirrokset Anna Ratilainen

Tahdon

Tahdon-kirjassa opetellaan askel kerrallaan vanhemmuutta, ratkotaan kommunikointiongelmia puolisoiden välillä ja kohdataan yhdessä, mitä vastaan tulee: menetyksiä, rakkautta, väsymystä, syntymän ihmettä ja erilaisia näkemyksiä uskovaisena elämisestä.

18 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi