Keskiviikko 21.11.2018
"
Te tiedätte itse aivan hyvin, että Herran päivä tulee kuin varas yöllä. Emme siis saa nukkua niin kuin muut, vaan meidän on valvottava ja pysyttävä raittiina. 1 Tess. 5:2,6

Sattumuksia

3.5.2018 06:53 | Kati Kanto
Sarjassamme: avaimet

Olen menossa jumppaan. Kun palaan, löydän autoni vierestä avainnipun, joka on tipahtanut minulta autolta lähtiessäni. Kukaan ei ole ilmeisesti huomannut nivaskaa, ja se on saanut onneksi lojua siinä kaikessa rauhassa odottamassa omistajaansa.

Olen opetusharjoittelussa. Olen unohtanut avaimet ja jäänyt harjoittelukoululle jumiin. Istun hiljaisen, pimeän koulun aulassa ja odotan vartijoita.

Milli-kissani haluaa ulos. Kello on noin 12 yöllä. Sieppaan eteisen tuolilta avaimen ja käyn viemässä sen ulos. Kun palaan, huomaan, että kädessäni on pelkkä avainnauha, avain on sisällä. Naapuritalo on dementiakoti. Onneksi hoitohenkilökunta valvoo myös yöllä. Nuori tyttö tulee avaamaan, näkee yöpuvussa värisevän hahmoni, ymmärtää ja antaa ystävällisesti käyttää kännykkäänsä. Löydän numeropalvelusta numeron ystävälleni, naapurilleni, jolla on onneksi vara-avaimeni. Hän ei vastaa. Laitan viestin, jossa kerron tilanteestani. Onneksi hän soittaa! Käyn hakemassa avaimen ja pääsen vihdoin sisään.
 
Sarjassamme: auto
 
Ajan autoa. Takanani vilkuttaa poliisiauton sininen valo. Katson nopeusmittaria: Ylinopeutta en ainakaan ole ajanut. Mitä ihmettä? Poliisiauto ajaa rinnalle ja nuori miespoliisi nostaa STOP-kyltin ikkunasta, viittaa ajamaan reunaan. Pysähdyn. Poliisit sanovat, että ajan katsastamattomalla autolla. Pyytävät rekisteritodistuksen ja ajokortin ja ties mitä. Menen autoon, sydän hakkaa kuin pieni höyryvasara. Tämä ei VOI olla totta! Mutta kyllä se on. Todistukset kertovat karua kieltä: edellisestä katsastuksesta on kaksi vuotta. Ja silti tuntuu, että aivan vasta seisoin katsastuskonttorissa ja maksoin edellistä katsastusmaksua. Saan luvan ajaa kotiin ja heti seuraavana päivänä katsastuskonttorille. Pieni rapsuhan siitä lisäksi rapsahtaa. Voimattomana starttaan ja lähden kotia kohti. Aamulla ajan katsastusasemalle ja vien saman tien auton korjaamolle.

Saan kolmannen ylinopeussakon samalle vuodelle. Se tietää sitä, että kortti lähtee hyllylle. Jään odottamaan paperia. Ei kuulu. Soitan itse poliisiasemalle. Poliisi katselee historiaani ja toteaa, että kylläpäs sinä olet hurjastellutkin. Haen helpotusta ajokieltoon, sanon, että minun pitää raahata töihin painavia kirjalaatikoita ja muita, oppilaille luettavaa. En tiedä, auttaako se, vai saanko vain muuten lyhimmän rangaistusajan, kuukauden. Tuohon ajanjaksoon sattuvat kuitenkin varsinaiset liukkaat kelit, pyöräteiden pinnat kiiltävät kirkkaina luistelukenttinä. Pyörä poikittain kävelen teiden reunoja ja lasken päiviä, jolloin saan hakea kortin poliisilaitokselta. Ajattelen, että jos ihminen ei tästä opi, niin mistä sitten.
 
Sarjassamme: lompakko ja muut arvoesineet
 
Kotona huomaan, että lompakkoni on kadonnut! Yksi kerta niistä lukuisista. Säikähdyksen hetki, jolloin käännän jokaisen laukun nurinniskoin, pengon joka paikan. Ei missään. Kunnes tartun puhelimeen ja alan sulkea kortteja. Tällä kertaa en sitä kuitenkaan tee vaan odotan – kaikeksi onneksi. Seuraavana päivänä olen lähdössä autolla liikenteeseen. On tupruttanut lunta. Puhdistan etulasia ja käteni osuu johonkin: lompakko! Se on unohtunut etulasille edellispäivänä varmaan laittaessani lämmitysjohtoa kiinni! Lumen alla se on ollut suojassa.

Italian reissulla alan maksaa ruokaostoksiani pienessä lähikaupassa, kunnes huomaan, että eipäs ole lompakkoa! Ajatukset lähtevät kiitämään: Mitä, missä, milloin? Olen ollut täydessä bussissa juuri, eli siellä! Myyjä nyökkää merkitsevästi ja selittää paljonpuhuva ilme kasvoillaan, että lähellä on poliisiasema. Kaikeksi onneksi olen kätkenyt laukun etutaskuun pienen kukkaron, jossa on rahaa. Maksan ostokseni ja juoksen poliisiasemalle. Poliisi työntää eteeni kolme valtavaa plankettia, jotka minun pitäisi täyttää. Yritän näyttää kelloa ja sanoa, että aika juoksee, että minun pitäisi sulkea kortit! Vihdoin saan ystäväni Suomesta puhelimeen. Hän laittaa minulle sulkunumeron, jonka kautta saan ”kuoletettua” kaikki kortit. Suomessa uusin kortit. Kaikki on tehtävä erikseen. Korvauksia ei tule, koska menetetty summa ei ylitä omavastuun rajaa.

Jokohan tämä piisaisi?

Kun kokoan näitä tilanteita vuosien varrelta, kirkastuu mielessäni yhä syvemmin tosiasia: ihmiselle sattuu ja tapahtuu. Nämä ovat kuitenkin pieniä sattumia. On ollut myös vakavampia tapauksia. Melontakurssilla yritin vauhdikasta eskimokäännöstä ja jäin alaspäin jumiin kanoottiin. Peite oli liian tiukka, jotta olisin saanut jalkani irti sen alta. Kurssin vetäjä oli kuitenkin onneksi huomannut onnettomuuteni ja sukelsi kääntämään minut toisinpäin. Aina kun näen häntä, ajattelen, että siinä on hengenpelastajani. Joskus olen sen myös hänelle sanonut. Näitä hengenpelastajia on paljon, varmasti monella meistä.
 

Vanhemmat

Uudemmat

Kati Kanto

Olen nelikymppinen nainen Lapista, kotoisin rajalta, Torniosta. Tällä hetkellä asun Rovaniemellä. Olen äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja. Kirjoittaminen, kuvataiteet, liikunta ja laulaminen ovat minulle tärkeitä asioita.

Palautetta blogiteksteihini voi antaa sähköpostiin: kati.kanto6(at)gmail.com.

Kuva: Kari Vengasaho

Kati Kanto

Väinö Havas

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1953. Äänikirja on tehty vuonna 1997 julkaistun uudistetun painoksen pohjalta ja sisältää 43 alkuperäisteokseen kuulunutta kertomusta. Havaksen lämminhenkisissä ja kielellisesti rikkaissa kertomuksissa korostuu kodin, uskonnon ja vapaan isänmaan arvo.

20 €

Taina Pyysaari
Kuvittanut Liisa Seppänen

Pinja ja Paulus

Pinja ja Paulus ovat kaksoset, ja Iisa on heidän hyvä ystävänsä. Siionin keväästä tutut kaverukset keksivät monenlaista puuhaa sisällä ja ulkona. Kuvakirja on mukavaa luettavaa ja katseltavaa niin alle kouluikäisille lapsille kuin pikkukoululaisillekin.

18 €

Nuottivihko – Iloinen jouluretki

Lähde jouluiselle musiikkiretkelle! Retki alkaa joulun odotuksesta ja etenee jouluvalmistelujen kautta kohti aattopäivän jännitystä ja joulun suurta juhlaa. Retkelle lähdetään perinteisten, uusien ja harvinaisempien tonttu- ja leikkilaulujen matkassa.

18 €

Katri Isopahkala ja Heli Säkkinen (toim.)

Siionin Joulu 2018

Siionin Joulu vieraili lampolassa seurailemassa lampaiden elämää. Lehden hartaustekstit kertovat Vapahtajasta, joka toi ihmisille rauhan ja vapauden. Sivuilta löytyy myös hiljaista puhetta joulusta ilman rakasta läheistä. Lisäksi lehti sisältää muun muassa käytännönläheisiä vinkkejä jouluaskareisiin.

7 €

Toim. Anna Karjula

Elämänpolulla 18 – Usko ja mieli

Usko ja mieli avaa mielenterveyteen liittyviä kysymyksiä uskon näkökulmasta. Tekstit etsivät vaikeastakin tilanteesta tietä eteenpäin. Joskus paranemisen siemen on kylvetty pieneen hetkeen. Joskus sairauden kanssa on vain opeteltava elämään.

18 €

Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka

JAKSANKO LUOTTAA? -ÄÄNIKIRJA

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?  
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.

20 €

Iloinen jouluretki, SRKCD-130

Lähde jouluretkelle perinteisten, uusien ja harvinaisempien tonttu- ja leikkilaulujen matkassa. Laulujen kautta edetään joulun odotuksesta kohti jouluvalmisteluja, aattopäivän jännitystä ja joulun suurta juhlaa. Tyttöjen ja poikien lauluryhmiä johtaa Ulla Metsänheimo. Pianoa soittaa Emilia Soranta. Lauluja säestetään myös monin muin soittimin. 

22 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi