Lauantai 20.7.2019
"
Kuinka sinä voit tuomita veljesi? Tai sinä toinen, kuinka voit halveksia veljeäsi? Kaikki me joudumme Jumalan tuomioistuimen eteen. Room. 14:10

Sattumuksia

3.5.2018 06:53 | Kati Kanto
Sarjassamme: avaimet

Olen menossa jumppaan. Kun palaan, löydän autoni vierestä avainnipun, joka on tipahtanut minulta autolta lähtiessäni. Kukaan ei ole ilmeisesti huomannut nivaskaa, ja se on saanut onneksi lojua siinä kaikessa rauhassa odottamassa omistajaansa.

Olen opetusharjoittelussa. Olen unohtanut avaimet ja jäänyt harjoittelukoululle jumiin. Istun hiljaisen, pimeän koulun aulassa ja odotan vartijoita.

Milli-kissani haluaa ulos. Kello on noin 12 yöllä. Sieppaan eteisen tuolilta avaimen ja käyn viemässä sen ulos. Kun palaan, huomaan, että kädessäni on pelkkä avainnauha, avain on sisällä. Naapuritalo on dementiakoti. Onneksi hoitohenkilökunta valvoo myös yöllä. Nuori tyttö tulee avaamaan, näkee yöpuvussa värisevän hahmoni, ymmärtää ja antaa ystävällisesti käyttää kännykkäänsä. Löydän numeropalvelusta numeron ystävälleni, naapurilleni, jolla on onneksi vara-avaimeni. Hän ei vastaa. Laitan viestin, jossa kerron tilanteestani. Onneksi hän soittaa! Käyn hakemassa avaimen ja pääsen vihdoin sisään.
 
Sarjassamme: auto
 
Ajan autoa. Takanani vilkuttaa poliisiauton sininen valo. Katson nopeusmittaria: Ylinopeutta en ainakaan ole ajanut. Mitä ihmettä? Poliisiauto ajaa rinnalle ja nuori miespoliisi nostaa STOP-kyltin ikkunasta, viittaa ajamaan reunaan. Pysähdyn. Poliisit sanovat, että ajan katsastamattomalla autolla. Pyytävät rekisteritodistuksen ja ajokortin ja ties mitä. Menen autoon, sydän hakkaa kuin pieni höyryvasara. Tämä ei VOI olla totta! Mutta kyllä se on. Todistukset kertovat karua kieltä: edellisestä katsastuksesta on kaksi vuotta. Ja silti tuntuu, että aivan vasta seisoin katsastuskonttorissa ja maksoin edellistä katsastusmaksua. Saan luvan ajaa kotiin ja heti seuraavana päivänä katsastuskonttorille. Pieni rapsuhan siitä lisäksi rapsahtaa. Voimattomana starttaan ja lähden kotia kohti. Aamulla ajan katsastusasemalle ja vien saman tien auton korjaamolle.

Saan kolmannen ylinopeussakon samalle vuodelle. Se tietää sitä, että kortti lähtee hyllylle. Jään odottamaan paperia. Ei kuulu. Soitan itse poliisiasemalle. Poliisi katselee historiaani ja toteaa, että kylläpäs sinä olet hurjastellutkin. Haen helpotusta ajokieltoon, sanon, että minun pitää raahata töihin painavia kirjalaatikoita ja muita, oppilaille luettavaa. En tiedä, auttaako se, vai saanko vain muuten lyhimmän rangaistusajan, kuukauden. Tuohon ajanjaksoon sattuvat kuitenkin varsinaiset liukkaat kelit, pyöräteiden pinnat kiiltävät kirkkaina luistelukenttinä. Pyörä poikittain kävelen teiden reunoja ja lasken päiviä, jolloin saan hakea kortin poliisilaitokselta. Ajattelen, että jos ihminen ei tästä opi, niin mistä sitten.
 
Sarjassamme: lompakko ja muut arvoesineet
 
Kotona huomaan, että lompakkoni on kadonnut! Yksi kerta niistä lukuisista. Säikähdyksen hetki, jolloin käännän jokaisen laukun nurinniskoin, pengon joka paikan. Ei missään. Kunnes tartun puhelimeen ja alan sulkea kortteja. Tällä kertaa en sitä kuitenkaan tee vaan odotan – kaikeksi onneksi. Seuraavana päivänä olen lähdössä autolla liikenteeseen. On tupruttanut lunta. Puhdistan etulasia ja käteni osuu johonkin: lompakko! Se on unohtunut etulasille edellispäivänä varmaan laittaessani lämmitysjohtoa kiinni! Lumen alla se on ollut suojassa.

Italian reissulla alan maksaa ruokaostoksiani pienessä lähikaupassa, kunnes huomaan, että eipäs ole lompakkoa! Ajatukset lähtevät kiitämään: Mitä, missä, milloin? Olen ollut täydessä bussissa juuri, eli siellä! Myyjä nyökkää merkitsevästi ja selittää paljonpuhuva ilme kasvoillaan, että lähellä on poliisiasema. Kaikeksi onneksi olen kätkenyt laukun etutaskuun pienen kukkaron, jossa on rahaa. Maksan ostokseni ja juoksen poliisiasemalle. Poliisi työntää eteeni kolme valtavaa plankettia, jotka minun pitäisi täyttää. Yritän näyttää kelloa ja sanoa, että aika juoksee, että minun pitäisi sulkea kortit! Vihdoin saan ystäväni Suomesta puhelimeen. Hän laittaa minulle sulkunumeron, jonka kautta saan ”kuoletettua” kaikki kortit. Suomessa uusin kortit. Kaikki on tehtävä erikseen. Korvauksia ei tule, koska menetetty summa ei ylitä omavastuun rajaa.

Jokohan tämä piisaisi?

Kun kokoan näitä tilanteita vuosien varrelta, kirkastuu mielessäni yhä syvemmin tosiasia: ihmiselle sattuu ja tapahtuu. Nämä ovat kuitenkin pieniä sattumia. On ollut myös vakavampia tapauksia. Melontakurssilla yritin vauhdikasta eskimokäännöstä ja jäin alaspäin jumiin kanoottiin. Peite oli liian tiukka, jotta olisin saanut jalkani irti sen alta. Kurssin vetäjä oli kuitenkin onneksi huomannut onnettomuuteni ja sukelsi kääntämään minut toisinpäin. Aina kun näen häntä, ajattelen, että siinä on hengenpelastajani. Joskus olen sen myös hänelle sanonut. Näitä hengenpelastajia on paljon, varmasti monella meistä.
 

Kati Kanto

Olen nelikymppinen nainen Lapista, kotoisin rajalta, Torniosta. Tällä hetkellä asun Rovaniemellä. Olen äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja. Kirjoittaminen, kuvataiteet, liikunta ja laulaminen ovat minulle tärkeitä asioita.

Palautetta blogiteksteihini voi antaa sähköpostiin: kati.kanto6(at)gmail.com.

Kuva: Kari Vengasaho

Kati Kanto

Harri Vähäjylkkä
Piirrokset Anna Ratilainen

Tahdon

Tahdon-kirjassa opetellaan askel kerrallaan vanhemmuutta, ratkotaan kommunikointiongelmia puolisoiden välillä ja kohdataan yhdessä, mitä vastaan tulee: menetyksiä, rakkautta, väsymystä, syntymän ihmettä ja erilaisia näkemyksiä uskovaisena elämisestä.

18 €

Virsiä Suomenlinnassa, CD-133

Äänitteellä on kesästä, Suomen luonnosta ja isänmaasta kertovia virsiä yhteislauluna. Laulujen kautta välittyy laulamisen ilo, rohkaiseva ja turvallinen sanoma sekä syvä kiitollisuus Jumalan luomistyötä kohtaan. 

22 €

Elina Sneck
Kuv. Sirkku Saukonoja

Keltakultakulleroinen

Elina Sneckin hellänhauskoissa vauvarunoissa eletään mukana vauva-arjessa – vauva syö roskia, mönkii, tonkii, luuttuaa lattiat ja nuohoaa takan. Väliin se jokeltaa ihanasti ja nukkuu sinisiipien unia. Hyväntuuliset runot pysäyttävät rakkauden ihmeen äärelle.

18 €

Toim. Anna Illikainen, Olli Lohi ja Päivi Martikainen

Vaellanko valossa? Ajankohtaista 2019

Yhteiskunnan moniarvoisuus tulee ihmistä usein vastaan arkielämässä. Vuosikirja 2019 avaa näkökulmia uskovaisena elämiseen tässä ajassa. Kirjoittajat pohtivat, miten kristilliset arvot näkyvät kodissa ja työelämässä ja miten toimia rakentavasti yhteiskunnassa erilaisten aatteiden ja virtausten keskellä. Kirjoituksissa käsitellään myös ihmisen vastuuta luonnosta, toisten kohtaamista ja oman paikan löytämistä.

23 €

Toim. Sanna Isopahkala

Pysytään kuulolla

Kirjassa kokemuksiaan avaavat sekä seuraradion kuuntelijat että tekijät. Kirjaan on myös koottu SRK:n radiotyön historiaa ja merkkipaaluja.

20 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi