Sunnuntai 16.12.2018
"
"Sokeat saavat näkönsä ja rammat kävelevät, spitaaliset puhdistuvat ja kuurot kuulevat, kuolleet herätetään henkiin ja köyhille julistetaan ilosanoma. Autuas se, joka ei minua torju." Matt. 11:5-6

Reissussa ja kotosalla

1.12.2018 06:13 | Kati Kanto
Borta bra men hemma best? Oma maa mansikka, muu maa mustikka? Onko asia näin?

– Olin kolme vuotta Thaimaassa töissä. Kävin kerran vuodessa Suomessa, ystäväni kertoi.

Toinen työkaverini on Romaniasta. Hänen koko perheensä on muuttanut Suomeen vuosia sitten. Kotona he puhuvat lapsilleen romaniaa, mutta lapset ja vanhemmatkin osaavat hyvin suomea. He ovat kotiutuneet hyvin.

Eräs ystäväni muutti vuosia sitten Australiaan, jonne oli tuntenut pitkään kaipuuta, olihan hän syntynyt ja elänyt siellä varhaislapsuutensa. Nyt hän on saanut Australian kansalaisuuden ja viihtyy kotimaassaan loistavasti.

Itse olin opiskeluaikanani vaihto-opiskelijana Virossa, Tartossa, yhden kevätlukukauden. Se oli ennätyskylmä talvi Tartossa. Joka paikka oli kylmä: yhikka eli uhiselamu eli soluasuntola, jossa asuimme. Yhden yön nukuin toppahousut jalassa. Vaatetta piti lisätä yhä uusia kerroksia. Lähes jokaisella oli lisäpatteri huoneessa, mutta silti oli kylmä. Myös vanha, ihastuttava Tartu ulikool eli Tarton yliopisto oli kalsea. Luokissa istuimme takit päällä. Bussit ja koko kaupungin kadut hohkasivat kylmyyttä.

Kaupungista löytyi ainoastaan kaksi ihanan lämmintä paikkaa, joissa pääsi täysin sulamaan: kaupungin kirjasto ja yleinen sauna. Kirjastossa oli kaunis kahvila. Sauna oli maalauksellinen paikka, enkä ole nähnyt enää sen jälkeen toista vastaavaa. Tiskiltä sai mukaan vadin peseytymistä varten. Sieltä sai ostaa halutessaan myös vihdan itselleen. Pesupaikka oli iso, betoninen sali, jossa ihmiset antaumuksella kylpivät ja nauttivat saunan lämmöstä.

Vähitellen kevät alkoi Tartossa voittaa, rakennusten jää sulaa, voikukat kukkia. Kuuntelin sammakoiden kuorokurnutusta, istuin rantatörmällä ja koetin päntätä viimeisiin viron tentteihin.

Tapasin Emajoen rannalla lenkkeillessäni vanhan mummon, jonka ristin ”Emajoe vanaemaksi”, Emajoen isoäidiksi. Kävin hänen luonaan kylässä monta kertaa. Sain häneltä hänen kirjomiaan pöytäliinoja, jotka ovat minulla edelleen muistona.

Meitä oli siellä pieni joukko nuoria, Sami ja Kaisu taidekoulussa, Ulla ja minä viron opinnoissa. Olimme paljon yhdessä. Olimme mukana myös Helsingin rauhanyhdistyksen järjestämällä perinteisellä Paimenpojan polulla Vorussa. Sunnuntaisin kävimme pyhäkoulussa Kajakeilla, perheessä, jonne oli noin kolmen, neljän kilometrin matka keskustasta. Kuuntelimme usein seuroja kasetilta. Muutaman kerran Tartossa oli seuratkin, ja ainakin kerran myös Tallinnassa.

Muistan, miten lauloin laulua ”Hiljainen tienoo” kävellessäni Emajoen rantaa. Kuutamo heijastui jokeen. Vaikka Virossa oli mukavaa, kotoistakin, kaipasin silti toisinaan kotiin. Toisaalta ihminen voi kokea ulkopuolisuutta ja erilaisuutta missä vain. Tämä on tuttu tunne itsellenikin.

Tärkeintä on, että ympärillä on välittäviä ihmisiä. Myös oma ajatusmaailma on syytä pitää realistisena, oli sitten missä päin maailmaa tahansa: pää kylmänä ja jalat lämpiminä on yksi kullanarvoisimmista neuvoista.
 
 

Vanhemmat

Kati Kanto

Olen nelikymppinen nainen Lapista, kotoisin rajalta, Torniosta. Tällä hetkellä asun Rovaniemellä. Olen äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja. Kirjoittaminen, kuvataiteet, liikunta ja laulaminen ovat minulle tärkeitä asioita.

Palautetta blogiteksteihini voi antaa sähköpostiin: kati.kanto6(at)gmail.com.

Kuva: Kari Vengasaho

Kati Kanto

Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka

JAKSANKO LUOTTAA? -ÄÄNIKIRJA

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?  
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.

20 €

Nuottivihko – Iloinen jouluretki

Lähde jouluiselle musiikkiretkelle! Retki alkaa joulun odotuksesta ja etenee jouluvalmistelujen kautta kohti aattopäivän jännitystä ja joulun suurta juhlaa. Retkelle lähdetään perinteisten, uusien ja harvinaisempien tonttu- ja leikkilaulujen matkassa.

18 €

Taina Pyysaari
Kuvittanut Liisa Seppänen

Pinja ja Paulus

Pinja ja Paulus ovat kaksoset, ja Iisa on heidän hyvä ystävänsä. Siionin keväästä tutut kaverukset keksivät monenlaista puuhaa sisällä ja ulkona. Kuvakirja on mukavaa luettavaa ja katseltavaa niin alle kouluikäisille lapsille kuin pikkukoululaisillekin.

18 €

Iloinen jouluretki, SRKCD-130

Lähde jouluretkelle perinteisten, uusien ja harvinaisempien tonttu- ja leikkilaulujen matkassa. Laulujen kautta edetään joulun odotuksesta kohti jouluvalmisteluja, aattopäivän jännitystä ja joulun suurta juhlaa. Tyttöjen ja poikien lauluryhmiä johtaa Ulla Metsänheimo. Pianoa soittaa Emilia Soranta. Lauluja säestetään myös monin muin soittimin. 

22 €

Katri Isopahkala ja Heli Säkkinen (toim.)

Siionin Joulu 2018

Siionin Joulu vieraili lampolassa seurailemassa lampaiden elämää. Lehden hartaustekstit kertovat Vapahtajasta, joka toi ihmisille rauhan ja vapauden. Sivuilta löytyy myös hiljaista puhetta joulusta ilman rakasta läheistä. Lisäksi lehti sisältää muun muassa käytännönläheisiä vinkkejä jouluaskareisiin.

7 €

Väinö Havas

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1953. Äänikirja on tehty vuonna 1997 julkaistun uudistetun painoksen pohjalta ja sisältää 43 alkuperäisteokseen kuulunutta kertomusta. Havaksen lämminhenkisissä ja kielellisesti rikkaissa kertomuksissa korostuu kodin, uskonnon ja vapaan isänmaan arvo.

20 €

Toim. Anna Karjula

Elämänpolulla 18 – Usko ja mieli

Usko ja mieli avaa mielenterveyteen liittyviä kysymyksiä uskon näkökulmasta. Tekstit etsivät vaikeastakin tilanteesta tietä eteenpäin. Joskus paranemisen siemen on kylvetty pieneen hetkeen. Joskus sairauden kanssa on vain opeteltava elämään.

18 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi