Maanantai 22.7.2019
"
Kuinka ihanat ovat vuorilla ilosanoman tuojan askelet! Hän ilmoittaa rauhan tulon, tuo suuren ilosanoman. Jes. 52:7

Reissussa ja kotosalla

1.12.2018 06:13 | Kati Kanto
Borta bra men hemma best? Oma maa mansikka, muu maa mustikka? Onko asia näin?

– Olin kolme vuotta Thaimaassa töissä. Kävin kerran vuodessa Suomessa, ystäväni kertoi.

Toinen työkaverini on Romaniasta. Hänen koko perheensä on muuttanut Suomeen vuosia sitten. Kotona he puhuvat lapsilleen romaniaa, mutta lapset ja vanhemmatkin osaavat hyvin suomea. He ovat kotiutuneet hyvin.

Eräs ystäväni muutti vuosia sitten Australiaan, jonne oli tuntenut pitkään kaipuuta, olihan hän syntynyt ja elänyt siellä varhaislapsuutensa. Nyt hän on saanut Australian kansalaisuuden ja viihtyy kotimaassaan loistavasti.

Itse olin opiskeluaikanani vaihto-opiskelijana Virossa, Tartossa, yhden kevätlukukauden. Se oli ennätyskylmä talvi Tartossa. Joka paikka oli kylmä: yhikka eli uhiselamu eli soluasuntola, jossa asuimme. Yhden yön nukuin toppahousut jalassa. Vaatetta piti lisätä yhä uusia kerroksia. Lähes jokaisella oli lisäpatteri huoneessa, mutta silti oli kylmä. Myös vanha, ihastuttava Tartu ulikool eli Tarton yliopisto oli kalsea. Luokissa istuimme takit päällä. Bussit ja koko kaupungin kadut hohkasivat kylmyyttä.

Kaupungista löytyi ainoastaan kaksi ihanan lämmintä paikkaa, joissa pääsi täysin sulamaan: kaupungin kirjasto ja yleinen sauna. Kirjastossa oli kaunis kahvila. Sauna oli maalauksellinen paikka, enkä ole nähnyt enää sen jälkeen toista vastaavaa. Tiskiltä sai mukaan vadin peseytymistä varten. Sieltä sai ostaa halutessaan myös vihdan itselleen. Pesupaikka oli iso, betoninen sali, jossa ihmiset antaumuksella kylpivät ja nauttivat saunan lämmöstä.

Vähitellen kevät alkoi Tartossa voittaa, rakennusten jää sulaa, voikukat kukkia. Kuuntelin sammakoiden kuorokurnutusta, istuin rantatörmällä ja koetin päntätä viimeisiin viron tentteihin.

Tapasin Emajoen rannalla lenkkeillessäni vanhan mummon, jonka ristin ”Emajoe vanaemaksi”, Emajoen isoäidiksi. Kävin hänen luonaan kylässä monta kertaa. Sain häneltä hänen kirjomiaan pöytäliinoja, jotka ovat minulla edelleen muistona.

Meitä oli siellä pieni joukko nuoria, Sami ja Kaisu taidekoulussa, Ulla ja minä viron opinnoissa. Olimme paljon yhdessä. Olimme mukana myös Helsingin rauhanyhdistyksen järjestämällä perinteisellä Paimenpojan polulla Vorussa. Sunnuntaisin kävimme pyhäkoulussa Kajakeilla, perheessä, jonne oli noin kolmen, neljän kilometrin matka keskustasta. Kuuntelimme usein seuroja kasetilta. Muutaman kerran Tartossa oli seuratkin, ja ainakin kerran myös Tallinnassa.

Muistan, miten lauloin laulua ”Hiljainen tienoo” kävellessäni Emajoen rantaa. Kuutamo heijastui jokeen. Vaikka Virossa oli mukavaa, kotoistakin, kaipasin silti toisinaan kotiin. Toisaalta ihminen voi kokea ulkopuolisuutta ja erilaisuutta missä vain. Tämä on tuttu tunne itsellenikin.

Tärkeintä on, että ympärillä on välittäviä ihmisiä. Myös oma ajatusmaailma on syytä pitää realistisena, oli sitten missä päin maailmaa tahansa: pää kylmänä ja jalat lämpiminä on yksi kullanarvoisimmista neuvoista.
 
 

Kati Kanto

Olen nelikymppinen nainen Lapista, kotoisin rajalta, Torniosta. Tällä hetkellä asun Rovaniemellä. Olen äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja. Kirjoittaminen, kuvataiteet, liikunta ja laulaminen ovat minulle tärkeitä asioita.

Palautetta blogiteksteihini voi antaa sähköpostiin: kati.kanto6(at)gmail.com.

Kuva: Kari Vengasaho

Kati Kanto

Virsiä Suomenlinnassa, CD-133

Äänitteellä on kesästä, Suomen luonnosta ja isänmaasta kertovia virsiä yhteislauluna. Laulujen kautta välittyy laulamisen ilo, rohkaiseva ja turvallinen sanoma sekä syvä kiitollisuus Jumalan luomistyötä kohtaan. 

22 €

Harri Vähäjylkkä
Piirrokset Anna Ratilainen

Tahdon

Tahdon-kirjassa opetellaan askel kerrallaan vanhemmuutta, ratkotaan kommunikointiongelmia puolisoiden välillä ja kohdataan yhdessä, mitä vastaan tulee: menetyksiä, rakkautta, väsymystä, syntymän ihmettä ja erilaisia näkemyksiä uskovaisena elämisestä.

18 €

Elina Sneck
Kuv. Sirkku Saukonoja

Keltakultakulleroinen

Elina Sneckin hellänhauskoissa vauvarunoissa eletään mukana vauva-arjessa – vauva syö roskia, mönkii, tonkii, luuttuaa lattiat ja nuohoaa takan. Väliin se jokeltaa ihanasti ja nukkuu sinisiipien unia. Hyväntuuliset runot pysäyttävät rakkauden ihmeen äärelle.

18 €

Toim. Anna Illikainen, Olli Lohi ja Päivi Martikainen

Vaellanko valossa? Ajankohtaista 2019

Yhteiskunnan moniarvoisuus tulee ihmistä usein vastaan arkielämässä. Vuosikirja 2019 avaa näkökulmia uskovaisena elämiseen tässä ajassa. Kirjoittajat pohtivat, miten kristilliset arvot näkyvät kodissa ja työelämässä ja miten toimia rakentavasti yhteiskunnassa erilaisten aatteiden ja virtausten keskellä. Kirjoituksissa käsitellään myös ihmisen vastuuta luonnosta, toisten kohtaamista ja oman paikan löytämistä.

23 €

Toim. Sanna Isopahkala

Pysytään kuulolla

Kirjassa kokemuksiaan avaavat sekä seuraradion kuuntelijat että tekijät. Kirjaan on myös koottu SRK:n radiotyön historiaa ja merkkipaaluja.

20 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi