Keskiviikko 22.5.2019
"
Tietäkää, rakkaat veljeni, että itse kunkin tulee olla herkkä kuulemaan mutta hidas puhumaan ja hidas vihaan, sillä miehen viha ei johda oikeudenmukaisuuteen, jota Jumala tahtoo. Jaak. 1:19-20

Suviseurakuume nousee

21.1.2019 06:17 | Kohti Muhoksen Suviseuroja
On loppiainen, sunnuntaiaamu. Päivä sarastaa verkkaisesti. Jääkiekko on ollut taas aika pinnalla, varmaan useammassakin suomalaiskodissa. Itsellänikin hieman univelkaa, vaikka vähän hävettää tunnustaa. Tehtäväni on aloittaa blogisarja ”Kohti Muhoksen Suviseuroja”. Jostain syystä sana loppiainen tuo tällä kertaa mielleyhtymiä loppuunsaattamisesta, kuten loppuottelu, loppusuora tai loppukiri. Ajatus Oulun Suviseurojen järjestämisen loppuvaiheesta ei mielestäni ole liioiteltua, sillä ensimmäisen kerran asiasta on kirjoitettu Oulun rauhanyhdistyksen johtokunnan kokouksen pöytäkirjassa 13.10.2009. Tätä ennen joku yksittäinen ihminen on asiaa ajatellut ja saanut vision mieleensä sen verran kirkkaana, että on rohjennut kuiskata asiasta vieruskaverille - emmehän ole olleet järjestäjinä sitten vuoden 1966 Suviseurojen. Kuvainnollisesti tämä kuiskaus on kuin yksittäinen sadepisara, jonka matka alkaa korkealta tunturista, tavoittaa kirkkaan tunturipuron ja päätyy vuosien päästä seesteiseen pohjanlahteen.

Olen ollut etuoikeutettu, kun olen saanut seurata tätä kymmenvuotisprojektia ikään kuin aitiosta. Kyseessä on suurin kesätapahtuma ja meille hyvin ainutlaatuinen. Yhtä riehakasta meininki ei ole kuin juuri päättyneessä jääkiekko-ottelussa, mutta taatusti mieleenpainuvampi ja merkityksellisempi kokemus tämä on. Näin tapahtuu aina joillekin, siellä missä Suviseuroja milloinkin suunnitellaan ja järjestetään. Tunnen osuuteni tässä prosessissa pieneksi. Tekee välillä tiukkaa edes hahmottaa kokonaisuutta, vaikka sitä on seurannut läheltä. Painettu Suviseurojen järjestelyohje ja edellisten Suviseurojen loppuraportit (n.300 sivua) antavat osviittaa tehtävän työn laajuudesta ja järjestelmällisyydestä. Puolustusvoimatkin ovat oppimismielessä osoittaneet mielenkiintoaan tätä massiivista operaatiota kohtaan. 

Mieleenpainuvaa on ollut myös nähdä edellisten järjestäjien fiilikset seurojen loppuessa. Se, kun oikeasti saa kokea, että Taivaan Isä on siunannut tehdyn työn – jopa yli kaikkien toiveiden. Joka vuosi Suviseuroissa tapahtuu ihmeitä, pieniä ja suurempiakin. Näin uskon tapahtuvan myös Muhoksen pelloilla, kun sana saa koskettaa seuravieraiden sisintä. Jos yksikin ihminen löytää Jumalan valtakunnan, ei tämä työ ole mennyt hukkaan.

Käytännön tekeminen osaltani opastetoimikunnan puheenjohtajana tuo välillä pelonsekaisia väristyksiä sisimpääni. Joskus unissa pyörivät seurojen ilme, juhlaportti, somistukset tai ilmapallot tuulessa. Työtämme ovat myös opastetaulut, seuramerkit, ohjelmat ja kartat – siis kaikki liput ja laput. Tärkein tehtäväni on ollut rekrytoida vastuuhenkilöt opastetoimikuntaan. Olen löytänyt ihmisiä, jotka ovat valmiita uhraamaan aikaansa ja antamaan osaamisensa yhteiseen käyttöön. Meillä on huipputiimi ja oma osuutemme hoidetaan, jos Jumala suo.

Alan pikku hiljaa ymmärtää paremmin niitä aikaisempien järjestäjien tunnelatauksia, kun työ on saanut kantaa hedelmää, seuravieraat ovat tulleet palvelluiksi ja yhtäkkiä kaikki onkin ohi. Loppusuora on edessä, lähikuukaudet ovat arkista aherrusta monissa käytännön asioissa. Palavereita, kokouksia ja kohtaamisia tulee tiivistyvään tahtiin. Suviseurakuume nousee.

Teksti: Jouni Lahtinen

Uudemmat

Kohti Muhoksen Suviseuroja

Kuinka aikaisin Suviseurojen järjestäminen aloitetaan? Millaista on antaa niiden valmistelulle runsaasti omaa vapaa-aikaa? Miltä tuntuu odotella radiosuviseuroja, kun ei itse pääse paikanpäälle?

Mitä ajatuksia herättää se, että Suviseurat tulevat alueelle, jossa on paljon lestadiolaisia, mutta samalla myös ennakkoasenteita heitä kohtaan? Entä se, kun ne tulevat naapuripellolle?

Millaisin ajatuksin Suviseuroja odottaa nuori opiskelija? Entä perheellinen?

Näistä teemoista voit lukea Suviseurojen viestintätoimikunnan toimittamasta blogista.

Kohti Muhoksen Suviseuroja

Toimittanut Hanna Kallunki

Hyvä että kerroit

Blogitekstejä elämästä, uskosta ja toivosta

Teksteissä avautuu ikkunoita Päivämiehen blogikirjoittajien arkeen ja ajatuksiin. Kirjoituksissa pohditaan niin keskeneräisyyttä ja katoavaisuutta kuin harrastuksen olemusta ja kasvatuksen haasteita. Kipu ja kaipaus, ilo ja toivo, elämän ihmettely saavat muotonsa sanoissa.

Toimittanut Olli Lohi

Avaa suusi, pääskysen poika

Lapin luonto oli Laestadiuksen ”yrttitarhaa”. Siellä hän viihtyi, ja siellä hän tunsi olevansa kotonaan. Hänestä kehittyi yksi aikansa parhaista Lapin kasviston tuntijoista. Laestadius maalasi saarnoissaan Lapin maisemaa ainutlaatuisella tavalla. Hän riisui teologialta kaavun ja asetti sen kasvotusten arkitodellisuuden kanssa.

20 €

Kiiruhda katsomaan – Pääsiäinen sävelin

Pääsiäisajan virsiä, Siionin lauluja ja muuta pääsiäismusiikkia sisältävä äänite on jatkoa Joulu sävelin -äänitteen aloittamalle soitinmusiikin sarjalle. Jeesuksen kärsimystä ja kuolemaa käsittelevä osuus vie kuulijan keskelle Golgataa ja kristikunnan suurta surua. Äänitteen loppupuolella surumielisyys väistyy ja kuoleman voiton sanoma tuo lohtua ja iloa.

24 €

Tapio Holma

Ettekö ole lukeneet? Sytykkeitä Raamatun tutkimiseen

Kirja nostaa esiin raamatunkohtia, joiden henkilökuvat tai tapahtumat antavat ajattelemisen aihetta. Monet henkilöistä ovat Raamatun suurten kertomusten sivuhahmoja, tavallisia ihmisiä, joiden kohdalle Jeesus pysähtyi, tai jotka Jumala valitsi työvälineikseen.
Pääosa kirjoituksista on julkaistu aiemmin Päivämiehen Kapsäkki-liitteessä.

19 €

Hanna Aho
Kuvittanut Silja-Maria Wihersaari

Minne Taivaan Isä meni?

Kertomus lapsenuskosta ja ihmeellisestä varjeluksesta maailmassa, jossa ei uskota Jumalaan. Mukana on CD-äänikirja.

22 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi