Kotisuviseurat kiikkutuolissa

20.2.2019 06:21 | Kohti Muhoksen Suviseuroja
Minulla on radio omassa makuuhuoneessani. Laitan sen päälle heti, kun herään. Sieltä kuuluu suviseurakansan laulu, tuttu turvallinen laulu. Kuuntelen hetken, nousen ja alan laittamaan kahvetta tulelle. Poikani anoppi herää toisessa huoneessa. Hän on tullut meille viettämään kanssani radiosuviseuroja. Syömme aamupalan. Sitten laitamme kiikkutuolit vastatusten ja radion pöydälle. Istumme paikoillamme jo hyvissä ajoin ennen kuin ensimmäinen seurapuhe alkaa.

Muistan hyvin ensimmäiset Suviseurani vuonna 1945 Nivalassa. Olin silloin 18-vuotias. Menimme sinne junan härkävaunussa. Meitä oli vajaa kymmenen nuorta Kuivaniemeltä. Rovaniemeltä tuli saman verran nuoria samaan vaunuun. Nukuimme Suviseuroissa olkipatjoilla vintillä siskonpedissä. Ei silloin ollut telttoja ja asuntovaunuja niin kuin nykyään. Ei ollut suihkujakaan. Ne olivat ensimmäiset Suviseurat sotien jälkeen, mutta en minä osannut sitä silloin ajatella. Olin nuori ja nautin vain siitä, että pääsin paikalle. Noiden Suviseurojen jälkeen olen käynyt monet, monet suviseurat. Kun omat lapseni olivat pieniä, silloin saattoi useitakin kertoja jäädä väliin, mutta pääosin olen sinne aina mennyt. Neljä, viisi vuotta sitten totesin ensimmäisen kerran, että en jaksa enää lähteä. Ikää on jo niin paljon ja liikkuminen kentällä vaatii voimia. Tietenkin Suviseuroihin olisi tehnyt kovasti mieli, mutta täytyi vain hyväksyä, että elämä on nyt näin.

Siinä me istumme kiikuissamme, minä ja poikani anoppi. Radiosta kuuluu seurapuhe. Se on tärkeintä. Arjen keskellä tarvitsee anteeksiantamuksen evankeliumia. Katseeni ihailee parin sadan metrin päässä näkyvää virtaavaa Kiiminkijokea. Siinä on hyvä olla. Välillä teemme ruuan. Emme välitä Suviseurojen aikatauluista, vaan syömme silloin, kun on nälkä, juomme kahvit silloin, kun tekee mieli. Sitten istumme taas kiikkutuoliin ja kuuntelemme. Laulujen aikana juttelemme ajatuksista, joita seurapuheet tai radio-ohjelmat ovat herättäneet. Suviseuraradion kautta tuleva tunnelma tarttuu meihin. Tuntuu turvalliselta, kun vierellä on sellainen matkaystävä. Yhdessä kuuntelemme seuroja puhe toisensa perään monta päivää. Välillä tulee ikävä Suviseuroihin. Olisi mukava nähdä ystäviä, lapsia ja lastenlapsia, ketkä ovat menneet sinne. Toisaalta tässä on rauhallista, tulee keskityttyä puheisiin paremmin.

Suviseuraradion ohjelmista en keksi parantamisen varaa. Kaikki on hyvää. Olen jo niin vanha, etten muista mitään yksittäistä hetkeä, jolloin seuraradion kuuntelu olisi tuntunut erityisen hyvältä, mutta sen voin sanoa, että niitä hetkiä on paljon. Haluan toivottaa voimia niille ihmisille, jotka kesäseuraradiota tekevät. Se on merkittävää työtä. Te mahdollistatte Suviseurat myös meille, jotka emme pääse tulemaan paikalle. Tänä vuonna Suviseurat ovat lähellä kotiani ja pääsen ehkä käymään kentälläkin, mutta suurimman osan kuuntelen yhä radiosta. Haluaisin rohkaista jäämään radiosuviseuroihin muitakin sellaisia ihmisiä, keillä ei enää ole voimia lähteä. Vaikka sinne tekee kovasti mieli, näinkin on hyvä. Aito suviseuratunnelma tulee lähelle kotonakin. Erityisen paljon mieltä lämmittävät postikortit, joita ystävät ja sukulaiset lähettävät Suviseuroista.

Seuraradio on päällä silloinkin, kun syömme iltapalaa. Kuuntelemme illan viimeisen seurapuheen ja iltalaulun. Sen jälkeen on hyvä hetki sammuttaa radio. Teen iltatoimet, menen sänkyyn. Mietin päivän aikana kuulemiani seurapuheita. Muistan lapsiani ja lastenlapsiani, jotka ovat siellä paikan päällä. Siihen on turvallista nukahtaa.

Toini Vänttilä, 92 vuotta

Kohti Muhoksen Suviseuroja

Kuinka aikaisin Suviseurojen järjestäminen aloitetaan? Millaista on antaa niiden valmistelulle runsaasti omaa vapaa-aikaa? Miltä tuntuu odotella radiosuviseuroja, kun ei itse pääse paikanpäälle?

Mitä ajatuksia herättää se, että Suviseurat tulevat alueelle, jossa on paljon lestadiolaisia, mutta samalla myös ennakkoasenteita heitä kohtaan? Entä se, kun ne tulevat naapuripellolle?

Millaisin ajatuksin Suviseuroja odottaa nuori opiskelija? Entä perheellinen?

Näistä teemoista voit lukea Suviseurojen viestintätoimikunnan toimittamasta blogista.

Kohti Muhoksen Suviseuroja

Harri Vähäjylkkä
Piirrokset Anna Ratilainen

Tahdon

Tahdon-kirjassa opetellaan askel kerrallaan vanhemmuutta, ratkotaan kommunikointiongelmia puolisoiden välillä ja kohdataan yhdessä, mitä vastaan tulee: menetyksiä, rakkautta, väsymystä, syntymän ihmettä ja erilaisia näkemyksiä uskovaisena elämisestä.

18 €

Toim. Anna Illikainen, Olli Lohi ja Päivi Martikainen

Vaellanko valossa? Ajankohtaista 2019

Yhteiskunnan moniarvoisuus tulee ihmistä usein vastaan arkielämässä. Vuosikirja 2019 avaa näkökulmia uskovaisena elämiseen tässä ajassa. Kirjoittajat pohtivat, miten kristilliset arvot näkyvät kodissa ja työelämässä ja miten toimia rakentavasti yhteiskunnassa erilaisten aatteiden ja virtausten keskellä. Kirjoituksissa käsitellään myös ihmisen vastuuta luonnosta, toisten kohtaamista ja oman paikan löytämistä.

23 €

Virsiä Suomenlinnassa, CD-133

Äänitteellä on kesästä, Suomen luonnosta ja isänmaasta kertovia virsiä yhteislauluna. Laulujen kautta välittyy laulamisen ilo, rohkaiseva ja turvallinen sanoma sekä syvä kiitollisuus Jumalan luomistyötä kohtaan. 

22 €

Elina Sneck
Kuv. Sirkku Saukonoja

Keltakultakulleroinen

Elina Sneckin hellänhauskoissa vauvarunoissa eletään mukana vauva-arjessa – vauva syö roskia, mönkii, tonkii, luuttuaa lattiat ja nuohoaa takan. Väliin se jokeltaa ihanasti ja nukkuu sinisiipien unia. Hyväntuuliset runot pysäyttävät rakkauden ihmeen äärelle.

18 €

Toim. Sanna Isopahkala

Pysytään kuulolla

Kirjassa kokemuksiaan avaavat sekä seuraradion kuuntelijat että tekijät. Kirjaan on myös koottu SRK:n radiotyön historiaa ja merkkipaaluja.

20 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi