Keskiviikko 22.5.2019
"
Tietäkää, rakkaat veljeni, että itse kunkin tulee olla herkkä kuulemaan mutta hidas puhumaan ja hidas vihaan, sillä miehen viha ei johda oikeudenmukaisuuteen, jota Jumala tahtoo. Jaak. 1:19-20

Lähellä ja kaukana

21.3.2019 06:17 | Kohti Muhoksen Suviseuroja
Suviseurat tulevat lähelle joka vuosi. Media välittää tietoa kanakeiton hinnasta ja varoittaa tielläliikkujia ruuhkista. Netin keskustelupalstoilla iloitaan, kun oma kotikatu hiljenee lapsiperheistä. Työpaikoilla järjestellään lomapäiviä. Saavatko suviseuroihin lähtijät vapaata, kenen toiveet otetaan huomioon?

Oulun seudulla vanhoillislestadiolaisuus on yhtä aikaa lähellä ja kaukana. Lähellä, koska uskovaisia on paljon. Monilla on myös jokin kytkös vanhoillislestadiolaisuuteen vaikkapa sukulaisten tai työkavereiden kautta. Näillä tienoin ei liene yhtään ihmistä, jolla ei olisi näkemystä lestadiolaisuudesta. Kuitenkin tämä herätysliike tuntuu olevan kaukana, kuin muurin takana: avoimet kohtaamiset toisin ajattelevien tai uskovien kanssa ovat valitettavan harvinaisia. Helpompi on kuulla mielipiteitä ja näkemyksiä, jotka nousevat yleistysten, ikävien kokemusten tai omien päätelmien pohjalta.

Kun minulle on puhuttu kielteisesti vanhoillislestadiolaisuudesta, olen monesti hävennyt – juonut kahvini nopeasti loppuun työpaikan pöydässä. Ei ole ollut sanoja, mutta olen jäänyt miettimään kuulemaani. Jossain vaiheessa ymmärsin, että minun ei tarvitse selittää. Voin olla vapaasti oma itseni.

Miten on mahdollista, että kielteisen julkisuuskuvan omaava herätysliike kerää viikonloppuisin tuhansia ihmisiä seuroihin? Miten on mahdollista, että vuodesta toiseen Suviseurat ovat Pohjoismaiden suurin hengellinen tapahtuma? Ohjelma on aina sama, virsiä ja saarnoja. Miten se voi kerätä myös nuoria ihmisiä yhteen? Vanhoillislestadiolaisen kristillisyyden ydin ei ole väitetyissä säännöissä eikä kielloissa, ulkoapäin katsoessa sitä voi olla vaikea käsittää.

Ydin on pelastetun ilossa. Kylmästä merestä pelastettu ihminen on kiitollinen. ”Herra on minun valoni ja apuni, ketä minä pelkäisin? Herra on minun elämäni turva, ketä siis säikkyisin? Kun vainoojat käyvät minua kohti iskeäkseen hampaansa minuun, he itse kaatuvat, vihamieheni ja vastustajani suistuvat maahan. Vaikka sotajoukko saartaisi minut, sydämeni ei pelkäisi, vaikka minua vastaan nousisi sota, ei minulla olisi mitään hätää” (Ps. 27:1–3). Ihminen, joka on saanut tiukassa tilanteessa kokea Jumalan rauhaa joka käy yli ihmisymmärryksen, tietää, mistä voima tulee. Sellaisen haluaisi säilyttää.

Miten pysyn turvassa? Kunnioittava ja avoin suhtautuminen erilaisiin ihmisiin avaa mahdollisuuksia. Ennakkoluuloista kiinni pitäen jännite erilaisten maailmojen välillä säilyy. Ihmiset ovat kaikkialla pohjimmiltaan samanlaisia. Yhteistä on aina synti. Uskovainenkin ihminen on yhtä lailla perisynnin turmelema, mutta armahdettu. Me kaikki tarvitsemme rohkeutta ja armon kirkastamaa mieltä kohdatessamme toisiamme ja vieraampiamme.

Suviseuroihin ovat kaikki aidosti tervetulleita. Siellä saa rauhassa syödä kanakeittoa ja kulkea ympäriinsä kenenkään häiritsemättä. Armoa elämäänsä tarvitseva otetaan ystävänä vastaan. Ei niin suurta taakkaa, ettei sitä saisi keventää.

Teksti: Laura Nummikivi

Vanhemmat

Uudemmat

Kohti Muhoksen Suviseuroja

Kuinka aikaisin Suviseurojen järjestäminen aloitetaan? Millaista on antaa niiden valmistelulle runsaasti omaa vapaa-aikaa? Miltä tuntuu odotella radiosuviseuroja, kun ei itse pääse paikanpäälle?

Mitä ajatuksia herättää se, että Suviseurat tulevat alueelle, jossa on paljon lestadiolaisia, mutta samalla myös ennakkoasenteita heitä kohtaan? Entä se, kun ne tulevat naapuripellolle?

Millaisin ajatuksin Suviseuroja odottaa nuori opiskelija? Entä perheellinen?

Näistä teemoista voit lukea Suviseurojen viestintätoimikunnan toimittamasta blogista.

Kohti Muhoksen Suviseuroja

Kiiruhda katsomaan – Pääsiäinen sävelin

Pääsiäisajan virsiä, Siionin lauluja ja muuta pääsiäismusiikkia sisältävä äänite on jatkoa Joulu sävelin -äänitteen aloittamalle soitinmusiikin sarjalle. Jeesuksen kärsimystä ja kuolemaa käsittelevä osuus vie kuulijan keskelle Golgataa ja kristikunnan suurta surua. Äänitteen loppupuolella surumielisyys väistyy ja kuoleman voiton sanoma tuo lohtua ja iloa.

24 €

Hanna Aho
Kuvittanut Silja-Maria Wihersaari

Minne Taivaan Isä meni?

Kertomus lapsenuskosta ja ihmeellisestä varjeluksesta maailmassa, jossa ei uskota Jumalaan. Mukana on CD-äänikirja.

22 €

Toimittanut Olli Lohi

Avaa suusi, pääskysen poika

Lapin luonto oli Laestadiuksen ”yrttitarhaa”. Siellä hän viihtyi, ja siellä hän tunsi olevansa kotonaan. Hänestä kehittyi yksi aikansa parhaista Lapin kasviston tuntijoista. Laestadius maalasi saarnoissaan Lapin maisemaa ainutlaatuisella tavalla. Hän riisui teologialta kaavun ja asetti sen kasvotusten arkitodellisuuden kanssa.

20 €

Tapio Holma

Ettekö ole lukeneet? Sytykkeitä Raamatun tutkimiseen

Kirja nostaa esiin raamatunkohtia, joiden henkilökuvat tai tapahtumat antavat ajattelemisen aihetta. Monet henkilöistä ovat Raamatun suurten kertomusten sivuhahmoja, tavallisia ihmisiä, joiden kohdalle Jeesus pysähtyi, tai jotka Jumala valitsi työvälineikseen.
Pääosa kirjoituksista on julkaistu aiemmin Päivämiehen Kapsäkki-liitteessä.

19 €

Toimittanut Hanna Kallunki

Hyvä että kerroit

Blogitekstejä elämästä, uskosta ja toivosta

Teksteissä avautuu ikkunoita Päivämiehen blogikirjoittajien arkeen ja ajatuksiin. Kirjoituksissa pohditaan niin keskeneräisyyttä ja katoavaisuutta kuin harrastuksen olemusta ja kasvatuksen haasteita. Kipu ja kaipaus, ilo ja toivo, elämän ihmettely saavat muotonsa sanoissa.

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi