Keskiviikko 22.5.2019
"
Tietäkää, rakkaat veljeni, että itse kunkin tulee olla herkkä kuulemaan mutta hidas puhumaan ja hidas vihaan, sillä miehen viha ei johda oikeudenmukaisuuteen, jota Jumala tahtoo. Jaak. 1:19-20

Jo joutuu armas aika

27.4.2019 06:56 | Kohti Muhoksen Suviseuroja
Muistan vuoden 2003 Muhoksen Suviseurat. Olin silloin nelivuotias, omasta mielestäni jo kovin iso ja fiksu tyttö. Muistan, miten oululaisina kävimme Suviseuroissa joka päivä kotoa käsin. Se oli mielestäni hieman tylsää, sillä leiriolosuhteissa majoittuminen kuului ja kuuluu erottamattomana palasena siihen palapeliin, jota Suviseuroiksi kutsutaan.

Muutama vuosi sitten, kun olimme noin rippikouluikäisiä, joku ystävistäni otti puheeksi Suviseurat, jotka – jos Jumala soisi – järjestettäisiin vuonna 2019 taas Muhoksella, noin 30 kilometrin päässä lapsuudenkodistani. Tuolloin ajatus tuntui kaukaiselta, mutta nyt nuo seurat ovat käsillä ja järjestelyt käyvät kuumana. Konkreettisesti lähestyvät seurat ovat näkyneet lähinnä rauhanyhdistyksellä ahkerien työvuororekrytoijien muodossa. Useampikin sukulainen tai ystävä on ottanut kantaakseen jonkin vastuualueen, jotta suviseurakaupunki nousisi, eläisi ja sitten taas hiipuisi syntyäkseen uudelleen taas seuraavana kesänä.

Suviseuroihin liittyy valtavasti muistoja, joita ei aina voi yhdistää joihinkin tiettyihin seuroihin. Jokaisissa Suviseuroissa yleinen tunnelma on sama: noina muutamana kesäpäivänä saa kokea iloisia kohtaamisia uusien ja vanhojen tuttavien kanssa, laulaa ja kuunnella saarnoja seurateltassa ja sen ulkopuolella ja ostaa vaikka sata jäätelöä laukkumyyjältä, jos siltä tuntuu. Ennen kaikkea saa tuntea uskon tuomaa yhteisöllisyyttä, rauhaa ja turvaa kymmenientuhansien muiden ihmisten keskellä.

Lapsena Suviseuroja varrottiin vähintään yhtä hartaasti kuin joulua. Keväisin valtasimme kavereiden ja pikkusisarusten kanssa asuntovaunun ja leikimme seuroja rinta odotuksesta pakahtuen. Tunnelmaan päästäkseni luin kerta toisensa jälkeen Raimo Österbergin Suviseuramatka-kirjaa. Suviseurojen häämöttäessä olisin ollut valmis lähtöön jo juhannuksena. Kun matkalle lopulta lähdettiin, jokainen pelto näytti auton ikkunasta seura-alueelta, ja olisin voinut vaikka vannoa, että heinäpaalikasat olivat seuratelttoja.

Nuoruusvuosieni suviseuroista muistan ensimmäisen kertani ehtoollisella, kun mieli oli herkkä ja juhlallinen siitäkin huolimatta, että leipä juuttui kitalakeen ja viini poltteli kurkussa. Muistan erityisesti nuo puuhakkeelta ja pizzalta tuoksuvat, valoisat kesäyöt, jolloin on tullut valvottua ystävien kanssa lähes auringonnousuun saakka joskus kylmyydestäkin hytisten. Olo on kuitenkin lämmin ja kevyt, kun saa nauraa ja puhella niitä näitä ja tähyillä, josko juhlaportilla näkyisi vielä tuttuja kasvoja.  Vaan joskus on laskettava levolle, jotta seuraavana aamuna voisi herätä siihen, kun kaiuttimesta kuuluu Kaunis aamuaurinkomme –  ja auringon saa todellakin tuntea kuumassa teltassa.

Vuoden 2019 Suviseuroilta odotan sitä, että pääsisin taas sisälle tuohon iloiseen ja kutkuttavaan kuplaan, jossa ei ole olemassa muuta kuin nykyhetki eikä huomisesta tarvitse kantaa huolta. Odotan onnistuneita seuroja niin ajallisessa kuin hengellisessäkin mielessä. Odotan sitä, että taas kerran saisin laulaa sydämestäni ja ajatella, mikä onni onkaan, kun on kesä ja suviseurat – ja saa olla nuori, vapaa ja uskomassa.

Anna-Beata Koskelo

 

Vanhemmat

Kohti Muhoksen Suviseuroja

Kuinka aikaisin Suviseurojen järjestäminen aloitetaan? Millaista on antaa niiden valmistelulle runsaasti omaa vapaa-aikaa? Miltä tuntuu odotella radiosuviseuroja, kun ei itse pääse paikanpäälle?

Mitä ajatuksia herättää se, että Suviseurat tulevat alueelle, jossa on paljon lestadiolaisia, mutta samalla myös ennakkoasenteita heitä kohtaan? Entä se, kun ne tulevat naapuripellolle?

Millaisin ajatuksin Suviseuroja odottaa nuori opiskelija? Entä perheellinen?

Näistä teemoista voit lukea Suviseurojen viestintätoimikunnan toimittamasta blogista.

Kohti Muhoksen Suviseuroja

Kiiruhda katsomaan – Pääsiäinen sävelin

Pääsiäisajan virsiä, Siionin lauluja ja muuta pääsiäismusiikkia sisältävä äänite on jatkoa Joulu sävelin -äänitteen aloittamalle soitinmusiikin sarjalle. Jeesuksen kärsimystä ja kuolemaa käsittelevä osuus vie kuulijan keskelle Golgataa ja kristikunnan suurta surua. Äänitteen loppupuolella surumielisyys väistyy ja kuoleman voiton sanoma tuo lohtua ja iloa.

24 €

Hanna Aho
Kuvittanut Silja-Maria Wihersaari

Minne Taivaan Isä meni?

Kertomus lapsenuskosta ja ihmeellisestä varjeluksesta maailmassa, jossa ei uskota Jumalaan. Mukana on CD-äänikirja.

22 €

Tapio Holma

Ettekö ole lukeneet? Sytykkeitä Raamatun tutkimiseen

Kirja nostaa esiin raamatunkohtia, joiden henkilökuvat tai tapahtumat antavat ajattelemisen aihetta. Monet henkilöistä ovat Raamatun suurten kertomusten sivuhahmoja, tavallisia ihmisiä, joiden kohdalle Jeesus pysähtyi, tai jotka Jumala valitsi työvälineikseen.
Pääosa kirjoituksista on julkaistu aiemmin Päivämiehen Kapsäkki-liitteessä.

19 €

Toimittanut Hanna Kallunki

Hyvä että kerroit

Blogitekstejä elämästä, uskosta ja toivosta

Teksteissä avautuu ikkunoita Päivämiehen blogikirjoittajien arkeen ja ajatuksiin. Kirjoituksissa pohditaan niin keskeneräisyyttä ja katoavaisuutta kuin harrastuksen olemusta ja kasvatuksen haasteita. Kipu ja kaipaus, ilo ja toivo, elämän ihmettely saavat muotonsa sanoissa.

Toimittanut Olli Lohi

Avaa suusi, pääskysen poika

Lapin luonto oli Laestadiuksen ”yrttitarhaa”. Siellä hän viihtyi, ja siellä hän tunsi olevansa kotonaan. Hänestä kehittyi yksi aikansa parhaista Lapin kasviston tuntijoista. Laestadius maalasi saarnoissaan Lapin maisemaa ainutlaatuisella tavalla. Hän riisui teologialta kaavun ja asetti sen kasvotusten arkitodellisuuden kanssa.

20 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi