Kiitos kutsusta

19.6.2019 06:12 | Kohti Muhoksen Suviseuroja
Kun minua pyydettiin viime syksynä mukaan Suviseurojen viestintätehtäviin, vastausta ei tarvinnut miettiä kauan. Oli kiinnostava mahdollisuus päästä tutustumaan suviseuratyöhön viestinnän näkökulmasta. Olen kuluneen vuoden ajan toiminut Suviseurojen ennakkoviestinnässä sisällöntuottajana. Tehtäväni on ollut kirjoitella Suviseuroihin liittyviä juttuja ja somepäivityksiä, välillä siitä, että Suviseurojen jätteiden lajittelu muuttuu, välillä taas siitä, että Matokorven pelloilla pidettiin poikkeuksellisen lumiset suviseuratalkoot. Itsenäiseen kirjoitustyöhön ovat tuoneet vaihtelua haastattelut, joiden myötä olen päässyt juttelemaan ihmisten kanssa kaikenlaisista Suviseuroihin liittyvistä asioista.

Kulunut vuosi on ollut elämässäni muutoksen toisaalta epävarmaa ja toisaalta mielenkiintoista aikaa. Valmistuin koulusta, muutin uuteen kaupunkiin ja tutustuin uusiin ihmisiin. Tein hieman sijaisuuksia ja hieman etäopintoja ja mietin aika paljon sitä, missä minun paikkani on ja mikä on elämäni tarkoitus. Vaikka välillä onkin laiskottanut, kun johonkin arki-iltaan on tullut viesti pikaisesta jutun tarpeesta, ennakkoviestintätyössä mukana oleminen on ollut minulle yllättävän merkityksellistä. Elämäntilanteeseeni ja tulevaisuuteeni liittyvien kysymysten keskellä se on tuntunut tehtävältä, joka on tärkeä ja mielekäs ja jossa minuakin tarvitaan.

Erityisen antoisia kokemuksia ovat olleet Suviseurojen viestintäihmisille Ranuan kristillisellä kansanopistolla pidetyt viikonloppukurssit. Niillä olen saanut asiantuntevan koulutuksen lisäksi tavata vanhoja ystäviä ja uusia tuttuja sekä kokea uskovaisten yhteyttä, joka kantaa silloinkin, kun kurssiviikonlopun jälkeen jokainen palaa omaan arkeensa. Olen huomannut, että vaikka olen ajatellut antavani aikaani suviseuratyöhön, olenkin itse tainnut jäädä saamapuolelle.

Viestintätyön myötä Suviseurat ovat kulkeneet ajatuksissani jo monta kuukautta. Minulle on konkretisoitunut se, miten paljon työtä niiden taustalla on ja miten monenlaista osaamista suviseuratyössä tarvitaan. Olen seurannut ilahtuneena, miten hyvillä mielin ja sitoutuneina ihmiset ovat mukana rakentamassa kesäistä seuratapahtumaa, kukin mahdollisuuksiensa mukaan. On ollut turvallista kokea, että Jumalan valtakunnan työtä tehdään yhdessä, Jumalan antamin taidoin ja voimin.

Olen tullut myös miettineeksi aiempaa tarkemmin sitä, miksi Suviseuroja järjestetään. Suviseuroissa saamme kokoontua useammaksi päiväksi yhteen elämän tärkeimmän asian äärelle, kuulemaan Jumalan sanaa. Pääsemme myös tapaamaan ystäviä ja tuttuja, joiden kanssa vaihtaa ajatuksia elämän pienistä ja suurista asioista, vanhempien ihmisten sanoin tiestä ja matkasta. Toivon, että Suviseurat ovat tapahtuma, jonne kaikki voisivat kokea olevansa tervetulleita, jonne kenen tahansa olisi helppo tulla katselemaan ja kuuntelemaan.

Suviseurat ovat olleet olennainen osa jokaista kesääni. Menneiden kesien Suviksiin ei kuitenkaan liity pelkästään mukavia ja helppoja muistoja. Lapsuudessa ja nuoruudessa moniin seuroihin liittyi huoli siitä, mitä jos en löydäkään ketään, jonka kanssa syödä jäätelöä, istua isossa teltassa ja kierrellä kentällä tapaamassa tuttuja. Mitä jos minulla ei olekaan yhtä ihanat seurat kuin muilla? Olen iloinen, että osaan nykyään nauttia ihan vain siitä, että on kesä, saan olla minulle tärkeiden ihmisten ja muiden Jumalan lasten seurassa, kuunnella seurapuheita ja laulaa tuttuja lauluja. Monena kesänä minulla ei ole ollut Suviseuroissa työvuoroa. Olen kuitenkin huomannut, että johonkin työvuoroon osallistuminen on osaltaan tehnyt Suviseuroista kotoisan, henkilökohtaisesti tärkeän tapahtuman.

Viimeisen Ranuan opistolla vietetyn kurssiviikonlopun ensimmäisenä iltana istuin sivuhuoneesssa naputellen viime tinkaan jättämääni opiskelutehtävää ja kuunnellen toisella korvalla kaiuttimista kurssin alustusta ja keskustelua. Takana oli opintojen, töiden ja suviseuraviestintätehtävien täyttämä kiireinen viikko, jonka lopuksi kurssille lähteminen oli tuntunut lähinnä väsyttävältä. Tuossa hetkessä mieleni täytti kuitenkin kiitollisuus siitä, että olin tullut, saanut tulla. Olin ihan oikeassa paikassa, toisten Jumalan lasten ympäröimänä, katse odottavaisena tulevassa kesässä.

Teksti: Hilla Höyhtyä

Kohti Muhoksen Suviseuroja

Kuinka aikaisin Suviseurojen järjestäminen aloitetaan? Millaista on antaa niiden valmistelulle runsaasti omaa vapaa-aikaa? Miltä tuntuu odotella radiosuviseuroja, kun ei itse pääse paikanpäälle?

Mitä ajatuksia herättää se, että Suviseurat tulevat alueelle, jossa on paljon lestadiolaisia, mutta samalla myös ennakkoasenteita heitä kohtaan? Entä se, kun ne tulevat naapuripellolle?

Millaisin ajatuksin Suviseuroja odottaa nuori opiskelija? Entä perheellinen?

Näistä teemoista voit lukea Suviseurojen viestintätoimikunnan toimittamasta blogista.

Kohti Muhoksen Suviseuroja

Toim. Sanna Isopahkala

Pysytään kuulolla

Kirjassa kokemuksiaan avaavat sekä seuraradion kuuntelijat että tekijät. Kirjaan on myös koottu SRK:n radiotyön historiaa ja merkkipaaluja.

20 €

Harri Vähäjylkkä
Piirrokset Anna Ratilainen

Tahdon

Tahdon-kirjassa opetellaan askel kerrallaan vanhemmuutta, ratkotaan kommunikointiongelmia puolisoiden välillä ja kohdataan yhdessä, mitä vastaan tulee: menetyksiä, rakkautta, väsymystä, syntymän ihmettä ja erilaisia näkemyksiä uskovaisena elämisestä.

18 €

Virsiä Suomenlinnassa, CD-133

Äänitteellä on kesästä, Suomen luonnosta ja isänmaasta kertovia virsiä yhteislauluna. Laulujen kautta välittyy laulamisen ilo, rohkaiseva ja turvallinen sanoma sekä syvä kiitollisuus Jumalan luomistyötä kohtaan. 

22 €

Toim. Anna Illikainen, Olli Lohi ja Päivi Martikainen

Vaellanko valossa? Ajankohtaista 2019

Yhteiskunnan moniarvoisuus tulee ihmistä usein vastaan arkielämässä. Vuosikirja 2019 avaa näkökulmia uskovaisena elämiseen tässä ajassa. Kirjoittajat pohtivat, miten kristilliset arvot näkyvät kodissa ja työelämässä ja miten toimia rakentavasti yhteiskunnassa erilaisten aatteiden ja virtausten keskellä. Kirjoituksissa käsitellään myös ihmisen vastuuta luonnosta, toisten kohtaamista ja oman paikan löytämistä.

23 €

Elina Sneck
Kuv. Sirkku Saukonoja

Keltakultakulleroinen

Elina Sneckin hellänhauskoissa vauvarunoissa eletään mukana vauva-arjessa – vauva syö roskia, mönkii, tonkii, luuttuaa lattiat ja nuohoaa takan. Väliin se jokeltaa ihanasti ja nukkuu sinisiipien unia. Hyväntuuliset runot pysäyttävät rakkauden ihmeen äärelle.

18 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi