Keskiviikko 23.5.2018
"
Silloin Pietari sanoi: "Kuka voi estää kastamasta vedellä näitä, jotka ovat saaneet Pyhän Hengen niin kuin mekin?" Ap. t. 10:46-47

Ryskätalkoot ja sateenkaari

31.1.2018 06:50 | Kohti Suviseuroja
Ajelemme Porin Suviseuroista keskikesän illassa kotiin Liimattalaan. Porissa olemme opetelleet vastuitamme seuraavan kesän Suviseuroihin. Purkutalkoissa nuhjaantunut hipiä kaipaa jo päästä saunan lauteille. Kotikylän peltoaukean kohdalla on jarrutettava. Keskelle peltoaukeaa kevään kuluessa rakennetulla murskekentällä käy kova kuhina: trukit purkavat lastia rekoista, samoista, joiden lastaamiseen minullakin oli pieni osuuteni Porin hiljentyvällä suviseurakentällä.

Istuskelen saunan jälkeen terassilla.  Korviini kantautuu metsäkaistaleen takaa sama äänimaailma, jonka jätin taakseni Porin seurakentälle. Suviseurat ovat nyt tulleet tänne.



Muistan, kuinka Hännisen Jussi jo yli kymmenen vuotta sitten istui olohuoneemme keinutuolissa ja maalaili: ”Tässä minä sitten istun eläkeukkona ja seurailen, kun nuoremmat puuhaavat Suviseuroja.” Jussin kohdalla Jumalan suunnitelmat olivat toiset, hän sai kutsun taivaan ikijuhliin.

Muistan, kuinka alettiin kartoittaa mahdollisia seura-alueita pohjoisesta Keski-Suomesta. Äänekosken seura-alueeksi tosiaankin valikoitui lopulta kotikylämme Liimattalan pellot.  

Muistan jännittyneen tunnelman, kun keittelin kahvia kokousväelle. Mitenkähän hankkeemme otetaan kylällä vastaan? Liki kolmekymmentä maanomistajaa kokoontui yläkertaamme, vanhaan luokkahuoneeseen. Tunnelma oli myönteisyydessään hämmentävä, kun kaikki paikalla olleet kyläläiset toivottivat Suviseurat tervetulleeksi.



Myöhemmin kaikille kyläläisille järjestettiin infotilaisuus. Roskakatoksemme seinään oli kiinnitetty iso kartta seura-alueesta. Vastailtiin kyläläisten kysymyksiin kartan äärellä. Vanhat kiviportaat olivat puhujan korokkeena, kun vastuunkantajat esittelivät kukin omalta osaltaan tulevaa suviseurahanketta. Kahvia juotiin ja grillimakkaroita syötiin. Kylällä oli juhlan tuntua, vähän kuin pala menneitten aikojen yhteisöllisyydestä olisi palannut.

Ensimmäiset ”ryskätalkoot” olivat keskusalueen tuntumassa olevalla vanhalla navetalla. Parret ja ruokintapöydät purettiin, lietekourut täytettiin. Kura roiskui ja hiki virtasi. Illalla ei tarvinnut unta houkutella. Navetan lattia valettiin sitten tasaiseksi ja kun seinät saivat vielä uuden maalipinnan, oli lämmin varasto valmiina ottamaan vastaan tavaraa Porista.   



Muistan viime kevään, kun jaoimme tiedotteet seura-alueen tuntumassa oleviin talouksiin, kaikkiaan seitsemäänkymmeneenviiteen postilaatikkoon. Kevään mittaan kävimme kertomassa tulevasta tapahtumasta ja kyselemässä ihmisten toiveista. Tutustuin uusiin ihmisiin, ihmisiin, joiden kanssa oli kyllä ohimennen tervehditty vastaan tultaessa.

Muistan, miten veden saanti seura-alueelle huoletti vastuunkantajia. Paikallisen isännän vihjeestä alettiin tutkia alueella olevan lähteen vettä. Porattiin muutama reikä, joista pumpattiin pohjavettä viikkojen ajan ja sitä riitti. Tunnelma oli vapautunut.

Syyskesällä sitten alettiin rakentaa siltoja ja vesijohtoverkkoa alueelle. Talkoot olivat lauantaisin. Eri puolilta Keski-Suomea tuli talkooporukoita. Kasvot olivat hymyssä siitä huolimatta, että useimmat talkoopäivistä olivat melkoisen märkiä ja viileitä. Sateisen syksyn päivistä piirtyi pysyvästi mieleen kuva, kun vaimoni Eevan kanssa olimme lenkillä Liimattalan kylänraitilla. Peltojen yllä piirtyvän sateenkaaren toinen pää osui keskusalueen kontteihin. Meitä muistutettiin seurojen pääsuunnittelijasta ja siunauksen antajasta.



On etuoikeutettu olo, kun olen saanut näin läheltä seurata suviseuravalmisteluita. Omin silmin olen nähnyt, kuinka monet ovat valmiita uhraamaan ajastaan sen eteen, että Liimattalan pelloilla voitaisiin ensi kesänä kuulla seurojen tunnuslauseen mukaisesti: Sinun syntisi annetaan anteeksi.

Katson olohuoneen ikkunasta takapihalle. Suviseuroja varten rakennettu silta on paksun lumen peitossa. Odottaa kevättä, kesää ja ihmisiä, jotka sitä pitkin kulkevat seurakentälle. Rukoilen Jumalan siunausta tulevaan, voimia työhön.
 
Teksti: Jussi Summala
Kuvat Suviseurojen kuvapalvelulta ja Summalan perheeltä

Uudemmat

Kohti Suviseuroja

Miten suviseurakaupunki rakentuu? Kuka sitä rakentaa? Millaista näkymätöntä valmistelutyötä tehdään? Kenen naapuriin Suviseurat tulevat? Mitä tämän kesän Suviseuroissa kannattaa ottaa huomioon? Tästä kaikesta voit lukea viestintätoimikunnan toimittamasta blogista.

Palautetta teksteistä voi antaa osoitteeseen info@suviseurat.fi.

Kohti Suviseuroja

Jukka Palola

Puhetta Jumalalle ja Jumalasta

Kirja on Psalmien kirjan selitysteos, kommentaari, joka avaa psalmien taustoja ja vertailee psalmikäännöksiä. Teos myös valottaa tekstien syntyyn vaikuttaneita historiallisia tapahtumia. 

35 €

Alussa oli Sana

Äänite sisältää kamarikuoron esittämiä virsiä ja Siionin lauluja sekä luettuja raamatuntekstejä. Kuoroa johtaa Vesa Linnanmäki, tekstit lukee Matti Kontkanen. Säestyssoittimina ovat sello, huilu ja urut.

24 €

Marja-Liisa Vähäsöyrinki

Poikamies

Pienoisromaani Poikamies kertoo Kaalepin arjesta, elämän tarkoituksen etsimisestä ja uskon kamppailusta. Helppolukuinen kirja on huumorilla höystetty. Teos on jatko-osa aiemmin julkaistulle Kaaleppi-romaanille. 

17 €

Kuv. Vuokko Kraft

Lasten värityskirja

Värityskirja, joka sisältää yli 40 kuvaa eläimistä, kodin puuhista ja seuratilanteista. Osa kuvista on uusia, osa aiemmin Siionin kevät -lehdessä julkaistuja. Kirja on sopivan pienikokokoinen mukaan otettavaksi. 

5 €

Anita Kallio

Koti odottaa asujaansa

Runokirja, jossa käsitellään kotia eri näkökulmista: osana minuutta, kaupunkia, uuden syntymistä ja uskovaisten yhteyttä. Kodin suojaan voi majoittua ihmisen kokoinen epätäydellisyys. Huumorintajuinen kertoja puhuu yhtä lempeästi kimalaisista kuin kalamiehistä kahvitauolla. 

17 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi