Sunnuntai 22.7.2018
"
Jeesus sanoo: "Jokainen, joka kuulee nämä sanani ja tekee niiden mukaan, on kuin järkevä mies, joka rakensi talonsa kalliolle." Matt. 7:24

Öttiäiset ja sammalet hyötyvät

1.9.2017 06:02 | Maija Rimpiläinen
Yrnin ja Forecan mukaan illasta tulisi vauhdikas. Molempien nettisivut olivat läppärin ruudulla auki, ja Poika kysyi:

– Mikä tänään?
– Illalla tuulee ja sataa kovasti. Tulee ukkosta ja salamoita, vastasin.

Tänään ei ole venepäivä, tänään on parempi hoitaa asioita. 

Ystävä tuli punaisella autolla, ja Pojan pyörä laitettiin takakonttiin. Kaarsimme kauppaan, pyörään löytyi uusi käsijarru.

– Miten tämä vaihdetaan ja laitetaan paikoilleen? kysyin.
– Siinä on ohjeet siinä laatikossa. Mutta paremmat on Youtubessa, myyjä huikkasi myyntitiskin takaa.

Kaikki kaupassa olijat pyyhkivät hikeä otsiltaan, ilma oli todella hiostava. 

Hetken päästä istuimme Ystävän ja Siskon kanssa terassilla. Pihan pihlajanmarjat olivat vaalean oransseja myrskyn savunsinistä taivasta vasten. Jokunen auringonsäde pääsi vielä pilvimassan läpi. Koetin saada vaihtuvaa valaistusta vangittua kameraan, Lankomies ja Poika asensivat pyörään uutta käsijarrua. Pyörä tuli kuntoon, ja Poika lähti ajamaan juna-asemalle ja sieltä tapaamaan kavereitaan. 

Ilma oli painostava. Lähdimme Siskon, Lankomiehen ja Ystävän kanssa kävelemään tien päähän. Matkalle osui monta lentävää hyttyspilaria, ja niiden kohdalla puhe vaikeni hetkeksi. Loppukesän metsä oli vaiti, vain parissa kohdassa sirisi heinäsirkka, mutta lähtevät lentokoneet ja junarata pitivät ääntä. Aika tuntui odottavalta.

Kävelylenkki päättyi kehäradan sillan alle joen varteen. Eteläinen taivas oli myrskyn sininen, ja taivas salamoi koko näkymän leveydeltä, pellon heinä oli syvän vihreää. Oli pimeää. Laitoin kameraan suuren ISO-arvon ja aukon melko suureksi. Nappasin kuvia käsivaralla. Yhteen ruutuun sain vangittua salaman. Kaiken järjen mukaan nyt pitäisi olla sisätiloissa, mutta tämän näytelmän kokeminen ulkona tuntui kiehtovalta.



Ukkosrintama tuli vauhdikkaasti kohti. Sisko ja Lankomies lähtivät juoksemaan kotiin, jäin Ystävän kanssa katsomaan näytöstä sillan alle. Sade ryöppysi jo tosi lähellä, ja sain otettua kuvan, jossa puut taipuvat lenkolleen tuulessa. Sitten vaakatasossa kulkeva sade oli kohdallamme, ja kamera oli laitettava suojaan. 

Alkoi hirveä meteli. Vaakasuorassa tuleva vesi hakkasi pisteliäästi, ja me kastuimme läpimäriksi hetkessä. Joella kalastamassa olleet herrat juoksivat kyyryssä viereemme sillan maapalkkien suojaan. Ylivuotoputket tuuttasivat tielle sataneen veden putouksina sillan alle. Siltapilarien suojassa ei voinut tehdä muuta kuin ihmetellä. Kaikki ympärillä tapahtuva oli äärettömän voimakasta, ehdotonta ja pimeää.

Lankomies ajoi autolla sillan alle. Hyppäsimme kyytiin ja laitoimme allemme kylpypyyhkeet. Lankomies kertoi, että he olivat päässeet Siskon kanssa lähelle kotia ennen kuin sade alkoi ja kasteli heidätkin aivan litimäriksi joka ikistä vaatetta myöten. 

Sade vaikeni lähes yhtä nopeasti kuin se oli tullutkin. Kotimatkalla poikkesin Ystävän kanssa katsomassa, että veneellä kaikki oli kunnossa. Laiturivahdin mukaan tuuli oli kiertänyt sataman, eikä siellä ollut mitään poikkeavaa. Vedenpinta oli rauhallinen, purjeveneiden mastot olivat aivan paikoillaan. 

Puhelin piipitti. Poika laittoi kuvia O-kylän kaatuneista puista Samaa näkyi matkalla kotiin: suuria puita kaatuneina tielle ja pihoille, pari autoakin oli jäänyt niiden alle. Joka paikka oli täynnä oksia ja risuja. Joka paikassa oli suuria lätäköitä.

Seuraavana päivänä myrskyn jättämät merkit näkyivät kaikkialla. Työmatkan pyöräilyreitti oli poikki, ja oli löydettävä kiertotie. Kotimetsässä oli suuria aukkoja, ja katkenneet puunrungot nojasivat maassa toisiinsa. Myös iltalenkin polku oli useasta kohtaa poikki. Näky oli hämmentävä.

Viikolla Hesari kirjoitti, että kaatuneet puut on hyvä jättää metsissä niille sijoilleen lahoamaan. Kirjoituksen mukaan kaatuneita puita kannattaa katsoa lähimetsässäkin ymmärtävin silmin, sillä öttiäiset ja sammalet hyötyvät niistä. Jäin pohtimaan kirjoitusta. Jos kerran öttiäiset ja sammalet hyötyvät pelottavasta myrskystä, niin eikö ihmisenkin pitäisi hyötyä pelottavista ja vaikeista asioista? Ainakin minun rukouselämäni virkistyi sillan alla, ja tajusin vahvan riippuvuuteni Jumalan varjelukseen ja johdatukseen.

Maija Rimpiläinen

Olen helsinkiläinen ja turisti kotikaupungissani. Pidän lauluista ja laulamisesta, valokuvista ja kuvaamisesta, merestä ja veneilystä. Teen työtä kehitysvammaisten henkilöiden työllistymistä edistävässä hankkeessa. Jos haluat kommentoida kirjoituksiani, voit laittaa viestiä osoitteeseen maijarmpl@gmail.com.

Maija Rimpiläinen

Marja-Liisa Vähäsöyrinki

Poikamies

Pienoisromaani Poikamies kertoo Kaalepin arjesta, elämän tarkoituksen etsimisestä ja uskon kamppailusta. Helppolukuinen kirja on huumorilla höystetty. Teos on jatko-osa aiemmin julkaistulle Kaaleppi-romaanille. 

17 €

Anita Kallio

Koti odottaa asujaansa

Runokirja, jossa käsitellään kotia eri näkökulmista: osana minuutta, kaupunkia, uuden syntymistä ja uskovaisten yhteyttä. Kodin suojaan voi majoittua ihmisen kokoinen epätäydellisyys. Huumorin-tajuinen kertoja puhuu yhtä lempeästi kimalaisista kuin kalamiehistä kahvitauolla. 

17 €

Kuv. Vuokko Kraft

Lasten värityskirja

Värityskirja, joka sisältää yli 40 kuvaa eläimistä, kodin puuhista ja seuratilanteista. Osa kuvista on uusia, osa aiemmin Siionin kevät -lehdessä julkaistuja. Kirja on sopivan pienikokokoinen mukaan otettavaksi. 

5 €

Alussa oli Sana

Äänite sisältää kamarikuoron esittämiä virsiä ja Siionin lauluja sekä luettuja raamatuntekstejä. Kuoroa johtaa Vesa Linnanmäki, tekstit lukee Matti Kontkanen. Säestyssoittimina ovat sello, huilu ja urut.

24 €

Jukka Palola

Puhetta Jumalalle ja Jumalasta

Kirja on Psalmien kirjan selitysteos, kommentaari, joka avaa psalmien taustoja ja vertailee psalmikäännöksiä. Teos myös valottaa tekstien syntyyn vaikuttaneita historiallisia tapahtumia. 

35 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi