Lauantai 21.4.2018
"
Jeesus sanoo: "Minä olen portti. Se, joka tulee sisään minun kauttani, pelastuu. Hän voi vapaasti tulla ja mennä, ja hän löytää laitumen." Joh. 10:9

Mitähän ne minusta sanoo?

23.9.2017 06:50 | Maria Hyväri
On aamu, lapsi on lähdössä kouluun. Eteisessä hän vielä tuumii hitaasti: ”Mitähän ne minusta sanoo?” Mitä siihen vastaisi? Ensimmäisenä aamukiireessä tulee mieleen, että lähdehän nyt vaan reippaasti, älä välitä, ei siellä kukaan sano mitään. Siellä on sata lasta, joista jokainen miettii omaa kohtaansa, eivät ne välttämättä sinua ensimmäisenä huomaa. Mutta sitten hoksaan, että lapsi on aivan olennaisen äärellä. Tuota samaa kysymystä aikuisenakin miettii usein: mitähän ne minusta sanoo?
 
Nähdyksi tulemisen tarve on ihmisen perustarve; se, että katsotaan hyväksyvin silmin. Vaikka olisi pitkä tai pätkä, laiha tai pullea, vinohampainen tai suorahampainen, siloposkinen tai finninen, kankea tai notkea, juokseva tai ontuva, hiljainen tai puhelias, ujo tai rohkea, hymyilevä tai vakavailmeinen, uusin vaattein tai viimevuotisten pukineiden kanssa kulkeva. Aina on sisällä sama ajatus: huomatkaa minut, huomatkaa nätisti. Ja jos ihmisessä on jokin päällepäin näkyvä särö, silloin varsinkin hyväksyvän katseen toive on suuri. Syvällä piilossa olevat säröt uskaltaa paljastaa vasta läheisessä ystävyys- tai parisuhteessa, jossa voi olla varma myötätuntoisesta ja ymmärtäväisestä vastaanotosta.
 
Välillä saan itseni kiinni ajatuksesta, että onpas tuossa ärsyttävä ihminen. Erilaiset tavat tai vaikka puhumisen tyyli voi riittää siihen, että vetäydyn kauemmaksi ja lakkaan ymmärtämästä. Hyväksi vastalääkkeeksi olen onneksi huomannut sen, että mietin jokaisen kohdalla: samat tarpeet ja toiveet, samat tarpeet ja toiveet… Se tuo ihmisiä lähemmäksi, erilaisiakin, ja niitä, joita on aluksi ehkä vaikea kohdata. Outo tai vieras ei tunnu noiden ajatusten jälkeen niin vieraalta. Samaa alkuperää me olemme, Luojan piirtämät, elämän eri tavoin kolhimat. Toisinaan näkee hymyjä, jotka ovat laimenneet, kasvoja, jotka ovat kovettuneet. Silloin ajattelen, että kolhuja on tullut toistuvasti; tarpeet ja toiveet ovat jääneet huomaamatta ja täyttymättä. On katsottu liian monta kertaa ohi.

Nöyryytykset kovettavat, kuten psykiatrian erikoislääkäri Juhani Mattila kirjoittaa tuoreessa teoksessaan Nöyryytys: ”Ihmisen tunne omasta itsestään haalistuu, jos hän kokee, etteivät toiset välitä hänestä. Se tarkoittaa kirjaimellisesti pelkoa, että toiset eivät halua olla väleissä hänen kanssaan. Hän voi kokea muuttuvansa niin värittömäksi ja olonsa niin hataraksi ja epätodelliseksi, ettei hän tunne olevansa edes kunnolla olemassakaan." Mattilan mukaan kipu ja kärsimys eivät aina jalosta: "Psyykkinen iho vain paksunee ja menettää tuntoherkkyyttään. Aluksi kovettuminen on ohimenevä reaktio, mutta lopulta nöyryytykset saavat nahan parkkiintumaan pysyvästi, niin ettei tunne piikkejä. Herkkyys ei enää nolostuta, kun voi sanoa ylpeydellä, että ’ei tunnu missään’. Pitkän päälle vaikutukset menevät syvemmälle, kun koko tunne-elämä jähmettyy ja itsetunto lakkaa reagoimasta. Ihminen erkaantuu tuntevasta itsestään, koska se on tuottanut kipua.”

Mattila myös muistuttaa: ”Jokainen ihminen tarvitsee olemassaololleen jatkuvasti tukea, vaikka hän ei tiedostaisi sitä.” Hyväksyvän katseen kaipuu alkaa lapsuudesta ja jatkuu läpi elämän. Nyt minulla vanhempana on erityisenä tehtävänä valuttaa lasteni ylle silityksiä ja hoivaavia katseita. Vain hyväksyvän ja arvostavan katseen alla lapsen – ja meidän aikuistenkin – ääriviivat piirtyvät kokonaan näkyviin.

Vanhemmat

Uudemmat

Maria Hyväri

Keinun sanojen virrassa. Luen ja kirjoitan paljon; työtäni opettajana olen tehnyt näiden asioiden parissa. Ihmiselämän kipu ja kauneus kiehtovat. Tunnelmat ja tapahtumat jäsentyvät minulle kirjoittamisen myötä.

Nautin hiljaisesta elämästä. Värien kauneudesta, kesätuulessa kuivuvista pyykeistä, syksyn lehdistä asfaltilla, vaaleanpunaisista auringonlaskuista taivaanrannassa. Rauhallisista kahvihetkistä, pohdiskelevista keskusteluista, kirjaston rauhasta, lapsen katseesta ihmeiden äärellä.

Minulle voi lähettää palautetta sähköpostiini maria.hyvari@gmail.com

Maria Hyväri

Alussa oli Sana

Äänite sisältää kamarikuoron esittämiä virsiä ja Siionin lauluja sekä luettuja raamatuntekstejä. Kuoroa johtaa Vesa Linnanmäki, tekstit lukee Matti Kontkanen. Säestyssoittimina ovat sello, huilu ja urut.

24 €

Anita Kallio

Koti odottaa asujaansa

Runokirja, jossa käsitellään kotia eri näkökulmista: osana minuutta, kaupunkia, uuden syntymistä ja uskovaisten yhteyttä. Kodin suojaan voi majoittua ihmisen kokoinen epätäydellisyys. Huumorintajuinen kertoja puhuu yhtä lempeästi kimalaisista kuin kalamiehistä kahvitauolla. 

17 €

Marja-Liisa Vähäsöyrinki

Poikamies

Pienoisromaani Poikamies kertoo Kaalepin arjesta, elämän tarkoituksen etsimisestä ja uskon kamppailusta. Helppolukuinen kirja on huumorilla höystetty. Teos on jatko-osa aiemmin julkaistulle Kaaleppi-romaanille. 

17 €

Jukka Palola

Puhetta Jumalalle ja Jumalasta

Kirja on Psalmien kirjan selitysteos, kommentaari, joka avaa psalmien taustoja ja vertailee psalmikäännöksiä. Teos myös valottaa tekstien syntyyn vaikuttaneita historiallisia tapahtumia. 

35 €

Kuv. Vuokko Kraft

Lasten värityskirja

Värityskirja, joka sisältää yli 40 kuvaa eläimistä, kodin puuhista ja seuratilanteista. Osa kuvista on uusia, osa aiemmin Siionin kevät -lehdessä julkaistuja. Kirja on sopivan pienikokokoinen mukaan otettavaksi. 

5 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi