Maanantai 23.7.2018
"
Sinä tahdot sisimpääni totuuden – ilmoita siis minulle viisautesi! Ps. 51:8

Kuplani reunoja puhkaisemassa

13.4.2018 06:36 | Maria Hyväri
Kurottelen ja kurkin reunan yli. Näen täältä kyllä: iloisia, surullisia, kiireisiä, verkkaisia, hiljaisia, äänekkäitä, vihaisia ihmisiä. Kuulen erilaisia ajatuksia. Mutta on vaikea päästä täältä pois. Kuplani reunat ovat läpinäkyvät, kuin jotakin venyvää ja muovista materiaalia, joka menee hankalasti puhki.
 
Luulen, että näitä kuplia on ollut aina. Ihmiset ovat olleet kaltaistensa kanssa: oleminen on määräytynyt esimerkiksi asuinpaikkojen ja ammattien mukaan. Nykyisin kuplia on paljon, vaellamme oikeassa kuplameressä. Huomasin tämän, kun eräs henkilö ei tiennyt ihmistä, jonka olen ajatellut kaikkien suomalaisten tuntevan. Tuo asia sysäsi mieleni liikkeelle: meidän elämänpiirimme ovat tosi erilaiset, kiinnostuksen kohteet ovat erilaiset, samat asiat eivät ole meille tärkeitä.
 
Elämämme tapahtuu koko ajan enemmän sosiaalisessa mediassa, jossa rajat piirtyvät terävinä. Minulle tuotetaan ja tarjotaan juuri minulle sopivaa tietoa. Tiedän sen, mitä haluan tietää. Purjehdin eteenpäin omassa kuplassani, ja molemmilla puolillani leijuvat muut kuplat, joihin en muista kääntää katsettani. Kuplien asukit rajautuvat yhä enemmän toisistaan esimerkiksi ajatusten, maailmankatsomuksen, varallisuuden, ruokamieltymysten, kulttuurin seuraamisen tai vaatemaun mukaan.
 
Välillä on helpottavaa kun voi kulkea omaa reittiään omien mieltymysten ja kiinnostusten perässä, ahmia elämää, nauttia kaikesta ihanasta mitä on olemassa! Välillä se on pelottavaa, kun tuntuu, että vieraannumme toisistamme. Ihminen on kuitenkin aina osa isompaa yhteisöä, vaikka yksilöllisyys nykyisin korostuu. Minun pääni sisällä askaroivat omat ajatukseni, jollakin muulla jotkut muut, ja ne eivät välttämättä kohtaa. Jos ajatuskasat vain kasvavat ja eriytyvät, saatamme kulkea kauaksikin toistemme todellisuuksista. Ajattelen, että täydellisesti emme voi toisten kuplien asukkaita ymmärtää, koska elämäntarinamme ovat niin erilaisia. Mutta se onnistuu paremmin, jos meissä on suopeuden periaate, että ystävällisesti ja parhain päin ajatellen lähestymme toisia.
 
Kuplani reunat alkavat vahvistua, jos jään yksin kotisohvalle istumaan. Mielelläni olisin laaja-alaisesti ajatteleva, mutta huomaan kyllä, että mietteeni rajautuvat usein hyvin kapeille reiteille. Aina ei onneksi tarvitse lähteä kovinkaan kauaksi ajatuksia avartamaan. ”Pääsiäisenä tulee se avaruusasema alas”, mieheni totesi taannoin. En tiennyt, mistä hän puhui. ”Siitähän on ollut uutisissa vaikka kuinka.” Niinpä niin, seuraamme eri asioita, koska olemme kiinnostuneita niin erilaisista asioista.
 
Ihmisten kanssa jutteleminen kehittää keskustelu- ja perustelutaitoja. ”Jo monenlaisten ihmisten läsnäolo tai jonkin asian kuuleminen ulkoisesti erilaisen ihmisen suusta terävöittää ajattelua. Kun ihmiset esimerkiksi perustelevat näkemyksiään, he valmistautuvat paremmin, kun tietävät toisen osapuolen edustavan eri poliittista suuntaa”, kirjoittaa toimittaja Anna Tommola (HS 22.3.2018). Sama asia näyttää erilaiselta, kun sitä katsoo toisesta näkökulmasta. Mikä näkökulma on oikea?
 
Hetkittäin minuun laskeutuu hellyys, jonka läpi katson kaikkea. Tomerin, taitavin ja täydellisinkin ihminen vapisee joskus ulkokuorensa alla. Ja se kuoren tekeminen – vaateaatteet, ahkeruus, kiireisenä oleminen – voi lopulta olla sitä, että sillä voi hallita epävarmuutta, joka meillä kaikilla on elämäntarinamme edessä. Elämän, joka kaikista suunnitelmistamme huolimatta etenee toisinaan aivan eri suuntaan kuin toivomme, suuremman käsikirjoittajan ohjauksessa. Liian paksurajaiset kuplat ja kuoret vieroittavat meitä toisistamme, mikä on surullista. Sillä lopulta on niin, kuten Ani Kellomäki kirjoittaa Kosteusvaurioita-kirjassaan: ”Monesti pääsemme lähimmäs muita haavojemme kautta. Jotenkin hauras ja samalla kouriintuntuva ihmisyys on myös jollain lailla kaunista.” 
 

Vanhemmat

Uudemmat

Maria Hyväri

Keinun sanojen virrassa. Luen ja kirjoitan paljon; työtäni opettajana olen tehnyt näiden asioiden parissa. Ihmiselämän kipu ja kauneus kiehtovat. Tunnelmat ja tapahtumat jäsentyvät minulle kirjoittamisen myötä.

Nautin hiljaisesta elämästä. Värien kauneudesta, kesätuulessa kuivuvista pyykeistä, syksyn lehdistä asfaltilla, vaaleanpunaisista auringonlaskuista taivaanrannassa. Rauhallisista kahvihetkistä, pohdiskelevista keskusteluista, kirjaston rauhasta, lapsen katseesta ihmeiden äärellä.

Minulle voi lähettää palautetta sähköpostiini maria.hyvari@gmail.com

Maria Hyväri

Alussa oli Sana

Äänite sisältää kamarikuoron esittämiä virsiä ja Siionin lauluja sekä luettuja raamatuntekstejä. Kuoroa johtaa Vesa Linnanmäki, tekstit lukee Matti Kontkanen. Säestyssoittimina ovat sello, huilu ja urut.

24 €

Marja-Liisa Vähäsöyrinki

Poikamies

Pienoisromaani Poikamies kertoo Kaalepin arjesta, elämän tarkoituksen etsimisestä ja uskon kamppailusta. Helppolukuinen kirja on huumorilla höystetty. Teos on jatko-osa aiemmin julkaistulle Kaaleppi-romaanille. 

17 €

Anita Kallio

Koti odottaa asujaansa

Runokirja, jossa käsitellään kotia eri näkökulmista: osana minuutta, kaupunkia, uuden syntymistä ja uskovaisten yhteyttä. Kodin suojaan voi majoittua ihmisen kokoinen epätäydellisyys. Huumorin-tajuinen kertoja puhuu yhtä lempeästi kimalaisista kuin kalamiehistä kahvitauolla. 

17 €

Jukka Palola

Puhetta Jumalalle ja Jumalasta

Kirja on Psalmien kirjan selitysteos, kommentaari, joka avaa psalmien taustoja ja vertailee psalmikäännöksiä. Teos myös valottaa tekstien syntyyn vaikuttaneita historiallisia tapahtumia. 

35 €

Kuv. Vuokko Kraft

Lasten värityskirja

Värityskirja, joka sisältää yli 40 kuvaa eläimistä, kodin puuhista ja seuratilanteista. Osa kuvista on uusia, osa aiemmin Siionin kevät -lehdessä julkaistuja. Kirja on sopivan pienikokokoinen mukaan otettavaksi. 

5 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi