Sunnuntai 16.12.2018
"
"Sokeat saavat näkönsä ja rammat kävelevät, spitaaliset puhdistuvat ja kuurot kuulevat, kuolleet herätetään henkiin ja köyhille julistetaan ilosanoma. Autuas se, joka ei minua torju." Matt. 11:5-6

Annan ajatusteni levätä

17.5.2018 06:59 | Maria Hyväri
Heittelehdin tietotulvaveden mukana, vain välillä saan haukattua happea. Kun aaltojen myllerrys hetkeksi tasoittuu, tulee pian uusi vesimassa, joka meinaa tukehduttaa. Päälaellani on luukku, joka on avattu, ja siitä sullotaan täyteenkirjoitettuja paperiarkkeja ja kirkkaita kuvia suoraan aivoihini.

Tällainen henkeä haukkova olo minulla on usein.
 
Kun selaan läpi yhden lehden (ja miten monia lehtiä maailmassa onkaan!), vastaan tulee valtava määrä tärkeitä otsikoita. Peruskoulun uusi opetussuunnitelma. Hallituksen toiminnan käänteet. Nykyrakentamisen laatu ja rakennusten sisäilmaongelmat. Ruutuaika. Lastensuojelun tila Suomessa. Merien muovilautat. Syyrian lapset. Maailman sotatilojen keskellä kadut peittyvät vereen ja ruusuihin, pommien nostama pöly raapii lasten silmänvalkuaisia, ja näiden kuvien rinnalla Instagram tulvii valkotasapainokorjailtuja onnellisuusnäkymiä. Kaikesta lukemastani ja näkemästäni voisin olla jotakin mieltä, mutta nyt en jaksa. Tässä on teille esimerkki ihmisestä, joka ei osaa ottaa kantaa sote-uudistukseen!
 
Olen kova murehtimaan, ja nykyisessä uutistulvassa se on raskas ominaisuus. Yleensä murehtimista pidetäänkin huonona asiana ja yritetään tsempata pirteyteen ja positiivisuuteen. Kaikki meistä eivät kerta kaikkiaan ole höpsöjä hassuttelijoita; osa on synnynnäisesti positiivisemmin varautunut, osa negatiivisemmin. Synnynnäisiä ominaisuuksia ei ajatusten voimalla voi muuttaa, ainakaan kovin nopeasti. Toki murehtiminen voi mennä liiallisuuksiin niin, että se vie ilolta tilaa. Jos uutiset aiheuttavat ahdistusta, niiden seuraamista on hyvä rajata. Tai jos synkät ajatukset pitävät otteessaan, on hyvä hakea apua. 
 
Pidän kyllä tiedosta, tykkään analysoida ja pohtia, mutta rajansa kaikella. Luulen, että moni muukin kuormittuu samanlaisista asioista. Koskaan ennen aivomme eivät ole olleet tietotulvan kanssa niin ylikuormitetussa tilassa kuin nykyisin. Nopeasti kulkeva tieto, some-maailman jatkuva kuva- ja viestivirta ja vaikeus rajata tietotyötä ovat stressitekijöitä, joiden kanssa aivomme eivät ole aikaisempina vuosisatoina joutuneet elämään.
 
Kun tulva-aalto viimein heittää minut rannalle, suljen lehdet ja uutissivustot. Keskityn aivan muuhun. Ajatusten myllerrykseen tarvitsen toisenlaista myllerrystä ja käsillä tekemistä. Teen ruokaa, leivon tai neulon. Valmistan hitaasti salaattia: viinirypäle halki, toinen halki, kolmas halki, neljäs halki… Tuorekurkku ensin pitkittäin halki, sitten poikittain, pitkittäin ja poikittain, pitkittäin ja poikittain… Kun pilkon kurkkua, en mieti pohjoiskorealaisia vankeja. Se kuulostaa itsekkäältä, mutta on ehkä paikallaan. En mitenkään pysty auttamaan vankeja, mutta voin kuitenkin huolehtia siitä, että lapseni saavat ajallaan ruokaa. Se on nyt minun tehtäväni.
 
Yksi onnellinen lepohetki tietotulvasta ovat Suviseurat. Silloin olen aivan tyytyväisenä lähes täydellisessä uutispimennossa. Aika kuluu olennaiseen: tutun äänimaiseman ja tärkeän sanoman kuuntelemiseen, harvinaislaatuisten ihmisten tapaamiseen, ruokapohdintoihin (liha- vai lohikeittoa tänään), säätilan seuraamiseen. Siellä en jaksa keskittyä lukemaan lehtiä, ja netti toimii yleensä niin hitaasti, ettei sitä viitsi odottaa. Suviseurat ovat täysin oma, ihana kesätodellisuutensa. Maailmalla voi tapahtua vaikka mitä suuria, mutta minä en tiedä niistä mitään, ja se ei haittaa.
 
Onneksi nyt on kevät ja ulkoilma! Joutsenet. Sinensininen taivas. Kirpeä tuuli, joka vain keväisin kulkee tällä tavalla aavojen yli. Ja sitten: pienet pulleat kukkavauvojen nyrkit, jotka nostavat itseään mullasta ylöspäin. Olen kävellyt kukkapenkkini vierustaa ja tervehtinyt kukkaystäviäni pitkästä aikaa. Pois ovat halla ja marraskuu, nyt alkaa taas kasvun aika! Ovatko kevääseen syntyvät ihmisvauvatkin onnellisimpia, vaaleanvihreään kasvuun saapuvat? Kaikki vauvat syntyvät kuin kevät – pikkunyrkit elämälle avautuen.
 
Kevät kevään jälkeen haaveilen vanhasta puutarhasta, jossa olisi kestäviä perennoja, sammaloitunutta ruohoa, suuria kivilaattoja, paljon pensaita… Vielä sitä ei minulla ole, sillä vanhan puutarhan tekemisessä auttaa vain aika, jota ei ole riittävästi kulunut tässä meidän pihallamme. Toiset kaapivat sammaloitunutta ruohoa pois, mutta minusta se on ihanaa! Siinä on vanhojen kirjojen tunnelmaa, kuin olisin mukana metsien valkeiden varjojen häilähtelyssä tai kulkisin muinaiseen linnaan johtavalla polulla. Aina uuden kevään tullessa teen jotakin pihallani: istutan uusia kukkia tai pensaita, siirtelen vähän kiviä, kuljeskelen ja haaveilen.
 
Minun ei tarvitse lukea yhtään tutkimusta tai analyysia puutarhanhoidon hyvää tekevistä vaikutuksista. Tiedän sen kaiken heti, kun upotan sormeni multaan ja annan ajatusteni vihdoin levätä.
 

Vanhemmat

Uudemmat

Maria Hyväri

Keinun sanojen virrassa. Luen ja kirjoitan paljon; työtäni opettajana olen tehnyt näiden asioiden parissa. Ihmiselämän kipu ja kauneus kiehtovat. Tunnelmat ja tapahtumat jäsentyvät minulle kirjoittamisen myötä.

Nautin hiljaisesta elämästä. Värien kauneudesta, kesätuulessa kuivuvista pyykeistä, syksyn lehdistä asfaltilla, vaaleanpunaisista auringonlaskuista taivaanrannassa. Rauhallisista kahvihetkistä, pohdiskelevista keskusteluista, kirjaston rauhasta, lapsen katseesta ihmeiden äärellä.

Minulle voi lähettää palautetta sähköpostiini maria.hyvari@gmail.com

Maria Hyväri

Toim. Anna Karjula

Elämänpolulla 18 – Usko ja mieli

Usko ja mieli avaa mielenterveyteen liittyviä kysymyksiä uskon näkökulmasta. Tekstit etsivät vaikeastakin tilanteesta tietä eteenpäin. Joskus paranemisen siemen on kylvetty pieneen hetkeen. Joskus sairauden kanssa on vain opeteltava elämään.

18 €

Nuottivihko – Iloinen jouluretki

Lähde jouluiselle musiikkiretkelle! Retki alkaa joulun odotuksesta ja etenee jouluvalmistelujen kautta kohti aattopäivän jännitystä ja joulun suurta juhlaa. Retkelle lähdetään perinteisten, uusien ja harvinaisempien tonttu- ja leikkilaulujen matkassa.

18 €

Iloinen jouluretki, SRKCD-130

Lähde jouluretkelle perinteisten, uusien ja harvinaisempien tonttu- ja leikkilaulujen matkassa. Laulujen kautta edetään joulun odotuksesta kohti jouluvalmisteluja, aattopäivän jännitystä ja joulun suurta juhlaa. Tyttöjen ja poikien lauluryhmiä johtaa Ulla Metsänheimo. Pianoa soittaa Emilia Soranta. Lauluja säestetään myös monin muin soittimin. 

22 €

Taina Pyysaari
Kuvittanut Liisa Seppänen

Pinja ja Paulus

Pinja ja Paulus ovat kaksoset, ja Iisa on heidän hyvä ystävänsä. Siionin keväästä tutut kaverukset keksivät monenlaista puuhaa sisällä ja ulkona. Kuvakirja on mukavaa luettavaa ja katseltavaa niin alle kouluikäisille lapsille kuin pikkukoululaisillekin.

18 €

Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka

JAKSANKO LUOTTAA? -ÄÄNIKIRJA

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?  
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.

20 €

Katri Isopahkala ja Heli Säkkinen (toim.)

Siionin Joulu 2018

Siionin Joulu vieraili lampolassa seurailemassa lampaiden elämää. Lehden hartaustekstit kertovat Vapahtajasta, joka toi ihmisille rauhan ja vapauden. Sivuilta löytyy myös hiljaista puhetta joulusta ilman rakasta läheistä. Lisäksi lehti sisältää muun muassa käytännönläheisiä vinkkejä jouluaskareisiin.

7 €

Väinö Havas

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1953. Äänikirja on tehty vuonna 1997 julkaistun uudistetun painoksen pohjalta ja sisältää 43 alkuperäisteokseen kuulunutta kertomusta. Havaksen lämminhenkisissä ja kielellisesti rikkaissa kertomuksissa korostuu kodin, uskonnon ja vapaan isänmaan arvo.

20 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi