Perjantai 19.10.2018
"
Herra, sinua ylistäkööt kaikki luotusi, uskolliset palvelijasi kiittäkööt sinua! Julistakoot he valtakuntasi kunniaa, kertokoot mahtavista teoistasi. Ps. 145:10-11

Ajatuksia koulun alkaessa

10.8.2018 06:25 | Maria Hyväri
Kevätjuhlapäivänä meinaan aina pakahtua. Lapsilla on todistukset ja kukat käsissään, ilo ja haikeus aaltoilevat samalla kertaa. Kun vanhin lapseni lopetti aikoinaan eskarivuotensa – ihanan, lempeän, rauhallisen vuoden – ajattelin, ettei mitään sellaista voi enää tulla. Mutta myöhemmin olen onneksi oppinut, että tulee uusia keväitä, uusia syksyjä, uusia iloja, aina uudenlaiset haikeudet. Kesän jälkeen kaikki alkaa taas alusta. Tulee uusia kasvamisen vuosia, uusia ihmissuhteita, joista osa pysyy mukana ja osa kulkee kultaisina lankoina menneeseen.

Koulu ja aikuiset, jotka välittävät lapsista, ovat tärkeitä. Kohtaamiset opettajien kanssa ovat monesti niin merkityksellisiä, etteivät ne unohdu. Taas vuoden olette pitäneet lastani kädestä, hymyilleet yhdessä, lohduttaneet kurjana hetkenä. Tiedän, ettei mikään kukka tai esine korvaa sitä tunnetta, jota olette voineet antaa lapselle ja koko perheelle. Parhaimmillaan kohtaaminen on sitä, että ojennamme kätemme, tartumme myös ajatuksissa toisiimme, olemme yhdessä ihmisiä. Missään ei elämä solise kuuluvammin kuin koulujen liepeillä. Kun istun joulu- tai kevätjuhlissa, unohdan puheet syrjäytymisvaarasta ja hankalista lapsista: niin ihania kaikki koululaiset ovat laulu- ja runoesitystensä kanssa, täynnä kohisevaa, luottavaista elämää.

Pakahdun myös syksyn ensimmäisenä koulupäivänä! Siinä on samaa tunteiden runsautta kuin kevätjuhlapäivässä. Syksy on uusien alkujen hetki. Tässä aamussa on viinimarjojen kirpeys ja karviaismarjojen makea kypsyminen. Tämä aamu kietoutuu osaksi menneitä koulunaloitusaamuja. Ensimmäisenä koulupäivänä tiet ovat täynnä kouluun pyöräileviä, jännittyneitä lapsia – ja aikuisia heidän vierellään. Ponnareita, lippiksiä, kankeita reppuja, tietynlaisia tennareita, ekaluokkalaisilla kapeat jalat ja niiden päässä isot lenkkarit (tämä liikuttaa minua: oma tyttö kapeine farkkujalkoineen, joiden päässä vielä tahrattomat, pulleat lenkkarit).

Lapsen saatteleminen ekaluokan alkuun on vanhemmalle aina erityinen tehtävä: pitkä koulujakso on alkamassa, aikataulut muuttuvat yhteisten lomien mukaan rytmitetyiksi ja lapsen maailma laajenee reilusti kodin ulkopuolelle. Muistan, kun aikoinaan tutustuin lapseni kanssa iltapäiväkerhoon, jossa hän vietti aikaansa koulupäivän jälkeen. Kaikki siellä näytti hyvältä: värikynät purkeissaan, tilavat huoneet, monipuolinen välipalalista.

Lapsi vierelläni kulki hiljaa, ei puhunut kuiskausta kuuluvammin. Pidin kättäni hänen hartioillaan ja ohjasin kulkua huoneesta toiseen. Silitin lapseni hiuksia, niissä oli jokin kummallinen möykky niskassa. Silloin 7-vuotias rutisti silmänsä ilkikuriseen ilmeeseen. "Mitä?" minä kysyin. "Minä vain silitän, ei muuta." "No mä leikkasin aamulla hiuksia pihalla, kun oli niin kuuma." Katsoin tarkemmin. Näköjään: otsalta oli lähtenyt tukko, samoin niskasta. Ehkä hiki helpotti sen jälkeen. Seuraavana päivänä kello 13 jälkeen omissa töissäni minun keskittymiskykyni herpaantui, otin puhelimen käteeni ja soitin iltapäiväkerhon ohjaajalle, että onko muuan kolohiuksinen poika ilmaantunut sinne. Ensimmäistä kertaa, yksin, pyörällä sadan metrin päästä koulupäivänsä päätteeksi.

Koulun pihalla on paljon kiveä. Seinä kohoaa korkealle ja se on kokonaan kivinen. Maa lasten jalkojen alla on kovaa, harmaata asfalttia. Mutta siinä välissä on paljon pehmeää: sadat koululaiset lapsen pehmeys olemuksessaan. Ja sitten sieltä kymmenien, satojen keskeltä kävelee yksi, joka on minun. Se on pieni. Jalat ovat pienet, selkä on pieni, mutta se kantaa jo suurta reppua. Minun rinnassani tuntuu jotakin: puristus ja lepatus yhtä aikaa. Liikutus. Hellyys. Rukous: varjele tätäkin lasta koulutiellä.
 

Vanhemmat

Uudemmat

Maria Hyväri

Keinun sanojen virrassa. Luen ja kirjoitan paljon; työtäni opettajana olen tehnyt näiden asioiden parissa. Ihmiselämän kipu ja kauneus kiehtovat. Tunnelmat ja tapahtumat jäsentyvät minulle kirjoittamisen myötä.

Nautin hiljaisesta elämästä. Värien kauneudesta, kesätuulessa kuivuvista pyykeistä, syksyn lehdistä asfaltilla, vaaleanpunaisista auringonlaskuista taivaanrannassa. Rauhallisista kahvihetkistä, pohdiskelevista keskusteluista, kirjaston rauhasta, lapsen katseesta ihmeiden äärellä.

Minulle voi lähettää palautetta sähköpostiini maria.hyvari@gmail.com

Maria Hyväri

Toim. Ari-Pekka Palola

Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti

Kirja antaa tietoa vanhoillislestadiolaisen opetuksesta ja avaa sitä, mihin uskosta nousevat opinkäsitykset pohjautuvat. Artikkeleissa avataan myös käsitteiden merkityksiä. 

25 €


Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka
 

Jaksanko luottaa? Ajankohtaista 2018

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.  

23 €

Toim. Annika Hintsala ja Jenni Hintsala

Heidän kanssaan kulje, kertomuksia nuorille

Kirja nuorista elämän murrosvaiheessa. Kertomuksissa käsitellään nuoren näkökulmasta uskoa, uskosta nousevia valintoja, omaa minuutta ja suhdetta toisiin ihmisiin. 

17 €

Toim. Eero Kukko ja Juha Paukkeri

ALKUSOITOT, SIIONIN LAULUT

Nuottikirja, joka sisältää alkusoiton jokaiseen Siionin lauluun. Alkusoittoja on 35 eri säveltäjältä. Kirja sopii kaikille seuroissa, kodeissa ja seurakuntatyössä näitä lauluja soittaville.

30 €

Liisa Louhisalmi

AATOKSEN SAIRAALAREISSU

Helppolukuinen lastenkirja, joka tutustuttaa lasta sairaalamaailmaan.

17 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi