Lauantai 19.1.2019
"
Muistakaa johtajianne, niitä, jotka julistivat teille Jumalan sanaa. Pitäkää mielessänne, miten he elämänsä elivät, ja ottakaa heidän uskonsa esikuvaksenne. Hepr. 13:7

Kielimuureja, epäilyksiä ja johdatusta

27.4.2018 06:52 | Markus Kauhanen
Olen matkallani tavannut tuhansia ihmisiä kymmenistä eri maista. Siihen joukkoon kuuluu lapsia, nuoria vanhoja, uskovia, ateisteja, miehiä ja naisia. Monesti olen ollut ensimmäinen ulkomaalainen vierailija pienissä kylissä. Useimmat tapaamiseni jäävät varsin lyhyiksi, vain muutaman minuutin mittaisiksi. Toisinaan vietän samojen ihmisten kanssa muutaman päivän ja joskus harvoin jopa viikon.


Kuva Kroatiasta loppusyksystä 2016

Harvat tapaamani paikalliset osaavat englantia. Usein opettelen paikallisella kielellä muutamia hyödyllisiä sanoja ja lauseita. Kommunikointi keskittyy usein ruuan tilaamiseen, telttapaikan kysymiseen tai itseni esittelemiseen. Keskustelu on usein hyvin suoraviivaista ja hymyjen ja käsimerkkien elävöittämää, yksittäisiin sanoihin keskittyvää toistamista, kuuntelemista ja arvaamista. Google-kääntäjä helpottaa asioita toisinaan, mutta harvoin auttaa niin paljon, että keskusteluun saisi niin paljon syvyyttä, että voisimme keskustella mielipiteistä, politiikasta tai uskonnosta.


Kuva Luoteis-Iranista kesällä 2017

Joskus olen miettinyt, että olen varmasti useimmille tapaamistani ihmisistä ainoa vanhoillislestadiolainen kristitty, jonka he elämässään tapaavat. Raamattu vertaa uskoa kynttilään, joka valaisee pimeässä ja uskovaista kylvömieheen, joka kylvää Jumalan sanaa. Maailman tuulissa joskus tuntuu kuin viima puhaltaisi uskonkynttilän sammuksiin. Miten minä, heikko uskovainen, voisin olla kylvömies? Usein tuntuu, että uskoa on niin vähän, että ei ole mistä kylvää.

Yksin kaukana muista uskovaisista ja seuroista ollessani olen saanut voimia nettiseurojen, saarnatallenteiden ja Siionin laulujen kuuntelemisesta. Eteneminen tien päällä ei kuitenkaan aina tarjoa mahdollisuutta nettiseurojen kuuntelemiseen, uskovaisia tapaan harvoin ja keskityn usein käytännön asioihin, kuten yösijan ja ruuan hankkimiseen ja pitkällä tähtäimellä viisumien aikarajojen mukaan etenemiseen ja lepäämiseen. Usein ajatukset pysyvät tiukasti arkisissa asioissa ja uskomisen tärkeys meinaa unohtua hetkittäin. Joskus tuntuu, että usko on ehtymässä kuin tuhlaajapojalla, ja mielessä on paljon epäilyksiä ja kiusauksia. Onko minusta auttamaan ketään uskon tielle? 


Kuva Tadjikistanista, Pamirin vuoristosta syksyllä 2017

Katsoessani matkani vaiheita taaksepäin, olen kokenut Jumalan johdatuksen. Usein luonto on ollut niin kaunista, että olen pysähtynyt ajattelemaan, kuinka kaunista on Jumalan käden jälki.

En olisi voinut tehdä tätä matkaa ilman kaikkea apua, jota ihmiset ovat tarjonneet. Mitä ihmeellisimmällä tavalla erilaiset ongelmat ovat selvinneet, kun kohdalleni on johdatettu ihmisiä, jotka ovat auttaneet minua eteenpäin. Ehkä minutkin, heikko Jumalan lapsi, on johdatettu heidän elämäänsä. 

Näissä ajatuksissa olen usein laulanut mielessäni Siionin laulun 142 sanoja:

Mä herran viinimäess' niin vähän työtä tein,
ja usein sirppi kädess' siementä peltoon vein.
Voi, kunpa lyhde ykskin, Kristuksen ylistyksin
taivaaseen kypsentyis.


Kuvan viljapelto Gezaz-nimisestä kylästä, Ardabilin maakunnasta pohjois-Iranista kesällä 2017 

Jälkikirjoitus: Teen polkupyörämatkaa Uuteen Seelantiin ja olen tällä hetkellä Phnom Penhissä, Kambodzassa. Suuntaan seuraavaksi Bankokiin, Thaimaaseen, sieltä Malesiaan, Singaporeen, Indonesian saaristoon ja Australiaan Darvinista Sydneyyn. Jos liikut reittini varrella, tai tiedät jonkun, joka liikkuu ja haluaisi tavata, laita ihmeessä sähköpostia. Olisi mukava tavata muita suomalaisia pitkällä matkalla.

Tekstissä lainattu lauluteksti on vuoden 2006 Siionin laulut -kokoelman mukainen.

Markus Kauhanen

Olen seikkailu- ja matkakärpäsen pahoin puraisema nuori, joka ei ole löytänyt koulun penkiltä vastausta kysymykseen "mikä minusta tulee isona?".

Sen piti olla vain puolen vuoden polkupyörämatka Euroopassa, siis tämän reissuni, jolla olen edelleen. Tätä blogia aloittaessani olen ollut jo hieman yli vuoden matkallani maita pitkin Uuteen Seelantiin.

Kirjoitan elämästäni, kohtaamistani ihmisistä, sattumuksista tien päällä ja yksinäisestä vartiopaikasta kaukana kotoa.

Toivon kirjoituksistani palautetta sähköpostitse: markus.s.kauhanen@gmail.com

Markus Kauhanen

Väinö Havas

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1953. Äänikirja on tehty vuonna 1997 julkaistun uudistetun painoksen pohjalta ja sisältää 43 alkuperäisteokseen kuulunutta kertomusta. Havaksen lämminhenkisissä ja kielellisesti rikkaissa kertomuksissa korostuu kodin, uskonnon ja vapaan isänmaan arvo.

20 €

Taina Pyysaari
Kuvittanut Liisa Seppänen

Pinja ja Paulus

Pinja ja Paulus ovat kaksoset, ja Iisa on heidän hyvä ystävänsä. Siionin keväästä tutut kaverukset keksivät monenlaista puuhaa sisällä ja ulkona. Kuvakirja on mukavaa luettavaa ja katseltavaa niin alle kouluikäisille lapsille kuin pikkukoululaisillekin.

18 €

Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka

JAKSANKO LUOTTAA? -ÄÄNIKIRJA

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?  
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.

20 €

Toim. Anna Karjula

Elämänpolulla 18 – Usko ja mieli

Usko ja mieli avaa mielenterveyteen liittyviä kysymyksiä uskon näkökulmasta. Tekstit etsivät vaikeastakin tilanteesta tietä eteenpäin. Joskus paranemisen siemen on kylvetty pieneen hetkeen. Joskus sairauden kanssa on vain opeteltava elämään.

18 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi