Lauantai 17.11.2018
"
"He eivät enää voi kuolla, sillä he ovat enkelien kaltaisia. He ovat Jumalan lapsia, ylösnousemuksesta osallisia." Luuk. 20:36

Vietnam, viidakko ja ystäväni Daniel

27.5.2018 06:41 | Markus Kauhanen
Astuessani hostellin ovista sisään minua oli vastassa aina niin hyväntuulinen englantilainen ystäväni Daniel.

Olin tavannut hänet ensimmäisen kerran Kroatiassa, ja sen jälkeen olimme matkustaneet useita kertoja samaa matkaa. Erilaisten viisumien vuoksi olimme kuitenkin aina päätyneet matkustamaan erikseen, kunnes viimein tapasimme Vietnamissa kuudennen kerran. Loppumatkan Uuteen Seelantiin polkisimme yhdessä, yksinäiset päivät tien päällä jäisivät taakseni.

Daniel on hauska matkakaveri. Hänen teräshermojaan eivät korruptoituneet rajapoliisit, jahtaavat villikoirat, pakkasyöt vuoristossa tai helteet aavikolla juurikaan järkytä, illallisvieraille kokkaaminen kyllä.

Ollessamme Phnom Penhissa minua huvitti suuresti, kun vieraita odottaessamme emme saaneet kaasu-uunia syttymään ja hän juoksi hermostuneesti ympyrää keittiössä antaen minulle puhelimensa ("Katso sen perään, jos he soittavat"), juosten parvekkeelle tähystämään katua, takaisin keittiöön ja lopulta kadulle ottamaan heitä vastaan. Minua nauratti niin mahdottomasti hänen sähellyksensä.

Tuskin olisin nauranut niin paljon, jos olisin tiennyt pudottavani ruuat lattialle illallisvieraiden edessä... En ole koskaan nähnyt häntä yhtä vihaisena, kuin silloin, kun kulho lipesi näpeistäni, lensi kaaressa ilmaan, rämähti pöydälle, pomppasi siitä uudelleen ilmaan ja laskeutui rymisten jakkaran päälle. Kuin ihmeen kaupalla ruoka pysyi kulhossa, ja meitä kaikkia nauratti vatsanpohjasta saakka. Paitsi Daniaelia. 

Polkiessamme ensimmäisenä iltana Vietnamin kauniilla maaseudulla meitä helli laskeva ilta-aurinko. Palmupuiden oksat väreilivät tuulessa. Jostain kantautui eksoottinen lintujen sirkutus.

Olimme juuri hyvästelleet Hoi Anissa tutuiksi tulleita reissaajia, kun Daniel kääntyi puoleeni ja sanoi runollisesti: "Miksi aina tapaamme ihania ihmisiä, mutta sitten joudumme jättämään heidät taaksemme? Mutta tapaamme heidät vain kerran ja olemme tällä tiellä, juuri täällä, Vietnamin maaseudulla lähellä Hoi Ania vain kerran. Kohtaamme ja näemme kaiken vain kerran ja juuri siksi jokainen kohtaaminen ja hetki on uniikki ja kaunis."

Pian käännyimme rauhalliselta tieltä vilkkaalle päätielle. Rekat rymistelivät ohi torvi pohjassa, skootterikuskit ajoivat väärään suuntaan, autot tekivät vaarallisia ohituksia ja meidän piti todella keskittyä, jotta selvisimme liikenteestä hengissä. En tiedä, oliko tuo hetki niin kaunis, mutta ainakin kokisimme sen vain kerran.

Päivät Vietnamissa kuluivat nopeasti. Maisemat vaihtuivat huomaamatta, kun oli joku, jonka kanssa jutella. Aina kun mahdollista, pysähdyimme uimaan vaatteet päällä, sillä 35-asteisessa ilmassa vaatteet kuivuivat hetkessä. Iltaisin telttailimme järvien rannoilla, metsissä, vuorten huipuilla ja jokien varsilla. Silloin, kun oli hyttysiä, oli telttaileminen enemmänkin selviytymistä kuin nautiskelua. Ensin suihkutimme itsemme kauttaaltaan hyttysmyrkyllä, myös kasvot. Sitten puimme pitkähihaisen paidan ja pitkät housut päälle. Seuraavaksi pystytimme teltat, laitoimme ruokaa ja viimeiseksi pakenimme teltan sisään syömään. Kahden kuution kokoisessa kangaskopissa paidat kastuivat läpimäriksi.


Daniel pyöräilemässä Vietnamissa, lähellä Laosin rajaa.

Edetessämme etelää kohti makuualustaani ilmestyi sellainen reikä, etten saanut paikattua sitä. Kovalla alustalla nukahtaminen ei käynyt helposti. Fyysisen rasituksen ja väsymyksen seurauksena mieleni ei meinannut rauhoittua iltaisin ja ajatukseni mölysivät valtoimenaan läpi pitkien öiden. Aamu oli aina helpotus ja asutusalueelle palatessamme meidän ei tarvinnut kauankaan miettiä, missä nukkuisimme, sillä halvin hotelli maksoi vain 3,5€/yö.

Löysin maasta hylätyn huovan. Käyttäessäni huopaa, makuualustaa ja makuupussia yhdessä alkoi unieni laatukin parantua. Aloin nukkua taas palauttavia unia ja saatoin vastata matkan fyysisiin haasteisiin paremmin. Onneksi sain Danielin ystävältä pian uuden makuualustan.

Nautimme pyöräilystä syrjäisellä viidakkotiellä. Kyläläiset tervehtivät meitä iloisin naurunpyrskähdyksin, hello-huudoin ja kutsuivat meidät usein istumaan vesilasin ja kahvikupin äärelle hedelmiä nauttimaan. Laosin rajaa myötäilevällä tiellä oli hädin tuskin muuta liikennettä, ja saatoimme ihastella saniaisten ja palmumetsien koristamaa viidakkoa omassa rauhassa tuhansien keltasiipisten perhosten tanssiessa kuumankosteassa ilmassa.

Tuntui hyvältä tehdä matkaa hyvän ystävän kanssa.

Markus Kauhanen

Olen seikkailu- ja matkakärpäsen pahoin puraisema nuori, joka ei ole löytänyt koulun penkiltä vastausta kysymykseen "mikä minusta tulee isona?".

Sen piti olla vain puolen vuoden polkupyörämatka Euroopassa, siis tämän reissuni, jolla olen edelleen. Tätä blogia aloittaessani olen ollut jo hieman yli vuoden matkallani maita pitkin Uuteen Seelantiin.

Kirjoitan elämästäni, kohtaamistani ihmisistä, sattumuksista tien päällä ja yksinäisestä vartiopaikasta kaukana kotoa.

Toivon kirjoituksistani palautetta sähköpostitse: markus.s.kauhanen@gmail.com

Markus Kauhanen

Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka

JAKSANKO LUOTTAA? -ÄÄNIKIRJA

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?  
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.

20 €

Toim. Annika Hintsala ja Jenni Hintsala

Heidän kanssaan kulje, kertomuksia nuorille

Kirja nuorista elämän murrosvaiheessa. Kertomuksissa käsitellään nuoren näkökulmasta uskoa, uskosta nousevia valintoja, omaa minuutta ja suhdetta toisiin ihmisiin. 

17 €

Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka
 

Jaksanko luottaa? Ajankohtaista 2018

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.  

23 €

Katri Isopahkala ja Heli Säkkinen (toim.)

Siionin Joulu 2018

Siionin Joulu vieraili lampolassa seurailemassa lampaiden elämää. Lehden hartaustekstit kertovat Vapahtajasta, joka toi ihmisille rauhan ja vapauden. Sivuilta löytyy myös hiljaista puhetta joulusta ilman rakasta läheistä. Lisäksi lehti sisältää muun muassa käytännönläheisiä vinkkejä jouluaskareisiin.

7 €

Väinö Havas

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1953. Äänikirja on tehty vuonna 1997 julkaistun uudistetun painoksen pohjalta ja sisältää 43 alkuperäisteokseen kuulunutta kertomusta. Havaksen lämminhenkisissä ja kielellisesti rikkaissa kertomuksissa korostuu kodin, uskonnon ja vapaan isänmaan arvo.

20 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi