Maanantai 23.7.2018
"
Sinä tahdot sisimpääni totuuden – ilmoita siis minulle viisautesi! Ps. 51:8

Thaimaassa

2.7.2018 06:43 | Markus Kauhanen
Pyörämatkani sai Bangkokissa uuden käänteen kun saimme uuden matkakaverin, Kellyn. Näillä näkymin Kelly kulkee kanssamme Singaporeen asti. Nyt olemme siis kolmestaan, Daniel, Kelly ja minä. Ennen lähtöämme ostimme Kellylle pyörän, laukut, teltan ja muuta tarpeellista.

Ensimmäisen ajopäivän päätteeksi emme olleet löytäneet mitään telttapaikaksi kelpaavaa, joten pysähdyimme kysymään temppelistä yösijaa. Kerroin kääntäjän avulla keitä olemme, mistä tulemme, minne menemme ja kysyin sitten lupaa laittaa teltat temppelin pihalle. Temppelin vanhin munkki ohjasi meidät suureen saliin. Saimme levittää makuualustat salin lattialle tuulettimien alle. Munkki varoitti, ettei pihalla olevia narttukoiria saa silittää ja kantoi meille sitten ison kasan ruokaa ja vettä.



Pyöräilimme alkumatkan varsin rauhallisesti. Yövyimme temppeleissä ja merenrannoilla, söimme ravitsevia aterioita tienvarsiravintoloissa ja poljimme hyväkuntoisilla pikkuteillä etelää kohti. Kuumuus ja kosteus olivat säälimättömiä ja tekivät telttailemisesta haastavaa ja pyöräilemisestä kovaa työtä. Kovasta rasituksesta huolimatta en kuullut kertaakaan Kellyn valittavan. Ihalin sitä rohkeutta, jolla hän oli hypännyt täysin erilaiseen elämään suoraan Lontoosta. Hän näytti sopeutuvan uuteen elämäntyyliin varsin nopeasti.

Thaimaa on huomattavasti rikkaamman oloinen kuin aiemmat Kaakkois-Aasian maat. Talot ovat hyväkuntoisia kivi- tai lautataloja, puutarhat hoidetun näköisiä, tiet hyväkuntoisia asfalttiteitä ja ensimmäistä kertaa sitten Kiinan niihin oli maalattu pyöräkaistat erikseen. Ihmiset tervehtivät meitä usein huutamalla hello tai sovodikaaAAAAP ("terve" thai-kielellä), venyttäen aata nousevalla intonaatiolla.



Säiden suhteen olimme enimmnäkseen varsin onnekkaita, sillä sadekausi oli alkanut ja saimme yllättävän vähän vettä niskaamme. Kun taivas sitten aukaisi ensimmäisen kerran patonsa, olimme märkiä minuutissa. Saderintama jyräsi ylitsemme kuin lemminkäisen asfalttikone. Myräkkä piiskasi villisti kasvoille. Helteiden keskellä sade ei meitä haitannut, sillä se toi edes hetkeksi helpotusta kuumuuteen.

Etenimme kohtuullisen hitaasti, ja Kelly pysyi vauhdissamme varsin hyvin. Viikon jälkeen rasitusta oli kuitenkin kertynyt sen verran, että aloin huomata hänen väsyvän. Danielilla ja minulla oli 30 000 kilometriä harjoittelua takana ja pikkuhiljaa harjoitusero alkoi näkyä. Siksikin oli hyvä, että löysimme suomalaisia isännöitsijöitä Koh Samuin saarelta, jossa olemme levänneet nyt viisi päivää ja jossa tätä tekstiä kirjoitan.



Tarkkaillessani Kellyn ensiaskeleita olen yrittänyt muistella sitä, kun yli 1,5 vuotta sitten kasasin pyöräni Tsekeissä ajokuntoon ja otin ensimmäiset polkaisut. Siitä tuntuu olevan jo ikuisuus. Ja kuinka aika silti on lentänyt, kuin siivillä.

Olen usein matkani aikana haaveillut päiväntasaajan saavuttamisesta, Sydneyyn ja viimein määränpäähäni Uuteen Seelantiin saapumisesta. Toisinaan olen ollut kärsimätön. Vaikka suuresti matkastani nautinkin, Uusi Seelanti tuntuu vieläkin olevan ikuisuuksien päässä.

Matkatessamme kolmestaan olen saanut tervetullutta näkökulmaa ajatella, että ennen kuin huomaankaan, puoli vuotta on hurahtanut ja olen jo määränpäässäni. Miltä mahtaa tuntua viimeiset kuukaudet tien päällä? Entä sitten, kun (jos) viimein voin sanoa: minä tein sen? Koenko onnea vai kenties helpotuksen kyyneleitä? Kenties molempia?  Tämä matka on ohi niin pian. Ei liian pian, mutta pian kuitenkin. Lupaan arvostaa näitä viimeisiä kuukausia tien päällä.

Vanhemmat

Markus Kauhanen

Olen seikkailu- ja matkakärpäsen pahoin puraisema nuori, joka ei ole löytänyt koulun penkiltä vastausta kysymykseen "mikä minusta tulee isona?".

Sen piti olla vain puolen vuoden polkupyörämatka Euroopassa, siis tämän reissuni, jolla olen edelleen. Tätä blogia aloittaessani olen ollut jo hieman yli vuoden matkallani maita pitkin Uuteen Seelantiin.

Kirjoitan elämästäni, kohtaamistani ihmisistä, sattumuksista tien päällä ja yksinäisestä vartiopaikasta kaukana kotoa.

Toivon kirjoituksistani palautetta sähköpostitse: markus.s.kauhanen@gmail.com

Markus Kauhanen

Kuv. Vuokko Kraft

Lasten värityskirja

Värityskirja, joka sisältää yli 40 kuvaa eläimistä, kodin puuhista ja seuratilanteista. Osa kuvista on uusia, osa aiemmin Siionin kevät -lehdessä julkaistuja. Kirja on sopivan pienikokokoinen mukaan otettavaksi. 

5 €

Marja-Liisa Vähäsöyrinki

Poikamies

Pienoisromaani Poikamies kertoo Kaalepin arjesta, elämän tarkoituksen etsimisestä ja uskon kamppailusta. Helppolukuinen kirja on huumorilla höystetty. Teos on jatko-osa aiemmin julkaistulle Kaaleppi-romaanille. 

17 €

Alussa oli Sana

Äänite sisältää kamarikuoron esittämiä virsiä ja Siionin lauluja sekä luettuja raamatuntekstejä. Kuoroa johtaa Vesa Linnanmäki, tekstit lukee Matti Kontkanen. Säestyssoittimina ovat sello, huilu ja urut.

24 €

Jukka Palola

Puhetta Jumalalle ja Jumalasta

Kirja on Psalmien kirjan selitysteos, kommentaari, joka avaa psalmien taustoja ja vertailee psalmikäännöksiä. Teos myös valottaa tekstien syntyyn vaikuttaneita historiallisia tapahtumia. 

35 €

Anita Kallio

Koti odottaa asujaansa

Runokirja, jossa käsitellään kotia eri näkökulmista: osana minuutta, kaupunkia, uuden syntymistä ja uskovaisten yhteyttä. Kodin suojaan voi majoittua ihmisen kokoinen epätäydellisyys. Huumorin-tajuinen kertoja puhuu yhtä lempeästi kimalaisista kuin kalamiehistä kahvitauolla. 

17 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi