Keskiviikko 14.11.2018
"
Minut itseni uhrataan jo pian, lähtöni hetki on tullut. Olen kilpaillut hyvän kilpailun, olen juossut perille ja säilyttänyt uskoni. 2 Tim. 4:6-7

Matkalla Malesiassa

12.8.2018 06:52 | Markus Kauhanen
Saavuimme Malesiaan. Rajan takana meillä oli vastassa heti jyrkkä nousu. Sellainen pieni 300 metrin mäennyppylä, jonka huipulla avautui kaunis maisema pienten töppövuorten ja sisämaajärven koristamana. Päätimme leiriytyä huipulle, sillä oli jo myöhä. Telttoja kasatessamme paikalle ilmestyi muutamia autoja ja mopoja. Entisestä Jugoslaviasta kotoisin oleva Olek tuli esittäytymään ja juttelemaan. Kävi ilmi, että Olek oli matkustellut jo pidempäänkin ja ollut Malesiassakin muutaman kuukauden.

Olek oli mielenkiintoinen mies. Hän oli kalju, isokokoinen mies, ja hänellä oli varsin voimakkaat kasvonpiirteet. Hän kantoi kaiken omaisuutensa pienessä repussa, eikä juuri kantanut huolta huomisesta. Hän puhui nopeatempoisesti ja innostuneesti, viestittäen olemuksellaan uteliaisuutta.

Autot ja mopot häipyivät, Olek jäi.

– Hei missä sinä oikein nukut? Eihän sinulla ole telttaa.
–Tämän kivipaaden päällä ajattelin nukkua.

Olekista näkyi kyllä selvä huolettomuus, mutta emme silti odottaneet hänen nukkuvan kovalla maalla. Lopulta hän majoittui hieman alempana olevan katoksen suojiin lattialle sateelta suojaan.

Aamu oli utuinen. Huipun yli pyyhki harmaita pilviverhoja. Olek oli nukkunut varsin huonosti, mikä ei ollut yllätys, sillä oli varsin kylmä, eikä hänellä ollut makuupussia tai makuualustaakaan. Ei se häntä tuntunut haittaavan, ei ainakaan sitten, kun keitimme kahvia ja tarjosimme miesparalle aamiaisen. Niin, hän ei kantanut mukana ruokaakaan.



Malesia avautui varsin pian kielitaitoisten maana. Monet käytännön asiat, kuten ruoan tilaaminen, yöpaikan kysyminen ja taustojen kertominen kävi huomattavalla keveydellä, sillä lähes jokainen puhui hyvää englantia.

Temppelit olivat vaihtuneet moskeijoiksi jo ennen Malesiaa, Thaimaan eteläpuolella. Ilmoille kajahtaneet rukouskutsut toivat muistoja aiemmista muslimimaista. Suomeen verrattuna uskonnollisuus näkyy täällä huomattavasti selvemmin. Jokaisesta kylästä löytyy moskeija, joka on lähes aina alueen hienoin ja kallein rakennus. Aaltopeltikattoisiin asuinhökkeleihin verrattuna se luo aika räikeän kontrastin. Ihan erilainen vaikutelma syntyy Suomessa, jossa kirkot ovat usein huomattavasti muita rakennuksia vanhempia.



Ipoh-nimisessä kaupungissa meillä oli isännöitsijä Warmshowers-nimisen nettisivun kautta. Noin meidän ikäisemme Syed ja hänen kaverinsa Umar majoittivat meidät Syedin vanhempien luona. Syed oli laiha, silmälasipäinen ja hiljaisempi. Umar oli oikea järkäle, risupartainen mies, joka aloitti joka toisen lauseen sanalla okei. Molemmat näyttivät siltä, kuin eivät muistaisi heidän edellistä parturikäyntiään.

Tasamaa alkoi pian kyllästyttää, sillä Vietnamin jälkeen pisin nousu oli ollut juuri rajan jälkeen ylittämämme 300 metrin nyppylä. Halusimme päästä vuorille ja kun kerroimme lähtevämme ylittämään Cameron Highlands -vuoria, Umar ja Syed päättivät liittyä mukaan. Oli tervetullutta vaihtelua polkea hieman isommalla porukalla. 1600-metrisen huipun lähestyessä ilma alkoi jäähtyä ihanasti. Oli helpotus päästä pakoon jatkuvaa kuumuutta ja kosteutta, ja päätimme siksi leiriytyä kahdeksi yöksi huipulle.



Umar ja Syed palasivat takaisin samaa tietä kuin tulivatkin, ja me jatkoimme vuorten toiselle puolelle kohti Kuala Lumpuria. Pojat liittyivät seuraamme uudestaan Kuala Lumpurista, ja poljimme taas yhtä matkaa etelää kohti. Umarin ja Syedin vinkistä teimme pienen kiertolenkin Tanjung Piai -nimiseen luonnonpuistoon, joka on Aasian mantereen eteläisin piste. Olimme ajaneet Euraasian mantereen halki polkupyörillä. Tuntui hyvältä saavuttaa tuollainen merkkipaalu. Siitä sai hieman esimakua miltä mahtanee tuntua saavuttaa se viimeinen tavoite, Uusi Seelanti.


 

Markus Kauhanen

Olen seikkailu- ja matkakärpäsen pahoin puraisema nuori, joka ei ole löytänyt koulun penkiltä vastausta kysymykseen "mikä minusta tulee isona?".

Sen piti olla vain puolen vuoden polkupyörämatka Euroopassa, siis tämän reissuni, jolla olen edelleen. Tätä blogia aloittaessani olen ollut jo hieman yli vuoden matkallani maita pitkin Uuteen Seelantiin.

Kirjoitan elämästäni, kohtaamistani ihmisistä, sattumuksista tien päällä ja yksinäisestä vartiopaikasta kaukana kotoa.

Toivon kirjoituksistani palautetta sähköpostitse: markus.s.kauhanen@gmail.com

Markus Kauhanen

Toim. Annika Hintsala ja Jenni Hintsala

Heidän kanssaan kulje, kertomuksia nuorille

Kirja nuorista elämän murrosvaiheessa. Kertomuksissa käsitellään nuoren näkökulmasta uskoa, uskosta nousevia valintoja, omaa minuutta ja suhdetta toisiin ihmisiin. 

17 €

Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka
 

Jaksanko luottaa? Ajankohtaista 2018

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.  

23 €

Katri Isopahkala ja Heli Säkkinen (toim.)

Siionin Joulu 2018

Siionin Joulu vieraili lampolassa seurailemassa lampaiden elämää. Lehden hartaustekstit kertovat Vapahtajasta, joka toi ihmisille rauhan ja vapauden. Sivuilta löytyy myös hiljaista puhetta joulusta ilman rakasta läheistä. Lisäksi lehti sisältää muun muassa käytännönläheisiä vinkkejä jouluaskareisiin.

7 €

Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka

JAKSANKO LUOTTAA? -ÄÄNIKIRJA

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?  
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.

20 €

Väinö Havas

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1953. Äänikirja on tehty vuonna 1997 julkaistun uudistetun painoksen pohjalta ja sisältää 43 alkuperäisteokseen kuulunutta kertomusta. Havaksen lämminhenkisissä ja kielellisesti rikkaissa kertomuksissa korostuu kodin, uskonnon ja vapaan isänmaan arvo.

20 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi