Matka jatkuu, kirjoittaminen jää

Hiljennyn tämän kirjoituksen äärelle Cirebon-nimisessä kaupungissa Jaavalla, Indonesiassa. Tämä on viimeinen tekstini tässä blogissani. Päädyin blogini lopettamiseen, koska pian jatkan matkaa Australiaan, jossa valtavien aavikoiden vuoksi ei ole mahdollisuutta käyttää aikaa kirjoittamiseen edes sitä vähää, mitä tähän mennessä olen pystynyt käyttämään.

Olin alun perin aikonut kirjoittaa useamman kirjoituksen täältä Indonesiasta, mutta läppärini hajosi. Tätä kirjoitan englantilaisen ystäväni läppärillä. Tänään takana on lyhyt, vain 70 kilometrin taival, mutta intensiivisessa ja vilkkaassa Indonesiassa sekin saa väsyneeksi ja aistit ylikuormittumaan.

On kulunut viikkoa vaille kaksi vuotta siitä, kun aloitin tämän pyörämatkani. En voi uskoa, etta olen polkenut jo näin pitkalle. 35 000 kilometria ja 30 maata on ollut renkaideni alla. Matka on lähes tehty, ja vain yksi maanosa ja yksi maa, Australia, on jäljellä kunnes saavun määränpäähäni Uuteen Seelantiin. Kuluneet kaksi vuotta ovat olleet elämäni haastavimmat fyysisesti ja psyykkisesti. Silti, tämä on ollut monella tapaa elämäni rikkainta aikaa.



Suviseurojen aikaan sain useilta ystäviltäni rohkaisua kirjoittaa uskomisen asioista. Usko on ollut minulle viime aikoina kipeä asia, ja siksi en ole siitä blogissani kirjoittanut. Halu uskomiseen on tallella, mutta uskovaisten ihmisten seuraan olen päässyt harvoin ja aikaeron takia nettiseuratkin ovat jääneet usein väsyneenä kuuntelematta. Yhteydenpito Suomessa oleviin kavereihin on sekin jäänyt vähälle. Haluaisinkin sanoa, että jos olet "yksinäisellä vartiopaikalla", rohkaistu ottamaan yhteyttä muihin uskovaisiin. Ja jos sinulla on ystäviä ulkomailla, älä unohda heitä.

Matka jatkuu täältä Jaavan läpi Balille, ja noin kolmen viikon päästä lennän Australian Darwiniin. Australian poikki poljen yksin, sillä pitkäaikaisella matkakaverillani Danielilla on suunnitelmana lentää Perthiin ja polkea Australian eteläisen osan halki. Jos asiat menevat suunnitellusti, tapaamme taas Sydneyssä ja menemme Uuteen Seelantiin yhtä matkaa. Sen jälkeisistä suunnitelmista en osaa sanoa muuta kuin että tulen Uuteen Seelantiin tyhjätaskuna ja yritän loytää töitä mahdollisimman pian. Ainakin niin kauan olen siellä, että saan tienattua paluurahat kotimatkaan, mahdollisesti jopa vuoden. Aika näyttää.

Lopuksi vielä haluan kiittää kaikista viesteista, joita olen matkani aikana saanut. Jatkossa matkaani voi seurata sosiaalisen median eri kanavissa tai sähkoposteilla kuulumisia kysellen. Vastailen viesteihin mielelläni sen mukaan kuin nettiyhteydet sallivat.

Lämpimin terveisin ja arasti rukoillen
Markus