Lauantai 19.1.2019
"
Muistakaa johtajianne, niitä, jotka julistivat teille Jumalan sanaa. Pitäkää mielessänne, miten he elämänsä elivät, ja ottakaa heidän uskonsa esikuvaksenne. Hepr. 13:7

Pietari ja minä

29.3.2018 06:14 | Mirja Heikkilä
Jousien tutut sävelet kuljettavat ajatuksia pitkin vuosikymmeniäni. Suljen silmät. Istun kirkon penkissä, tunnen toisella puolella puolisoni, toisella poikani hartiat.

Suru, katumus, häpeä ja avunpyyntö kiteytyvät tähän melodiaan. Altto aloittaa laulun. "Erbarme dich, erbarme dich, mein Gott..." Jumalani, armahda minua.

Tätä ennen evankelista on kertonut, että Pietari meni ulos ja itki katkerasti. Hän oli kolme kertaa kieltänyt tuntevansa Jeesuksen, mestarinsa.
Ihminen Pietari uhosi ja vakuutti pysyvänsä mestarin rinnalla kaikkina hetkinä, mutta kun ihminen Pietari pelkäsi oman henkensä puolesta, hän unohti lupauksensa.

Matteus-passio kuuluu pääsiäisen odotukseeni samoin kuin Enkeli taivaan jouluaamuun. Kuinka monta kiirastorstai-iltaa onkaan kulunut luututessa lattioita, pyyhkiessä pölyjä, viikatessa pyykkejä ja vaihtaessa puhtaita lakanoita vuoteisiin. Taustalla soiva passio on tehnyt arkisesta työstä erityisen. Bachin kolmetuntisen sävellyksen aikana talo on hiljentynyt saunomaan ja illan päätteeksi puhtaisiin vuoteisiin.

Nuorena, lapsuuskodissani, kuuntelin passion lopun usein omassa vuoteessani pikkuradiosta, joka oli sängyn päässä. En halunnut näyttää toisille, kuinka paljon ja syvältä sävelet ja sanat koskettivat. Osasin saksaa sen verran, että tiesin, mikä kohta kärsimystiestä oli menossa.

Hiljaisen viikon perinteeni arkisen siivouksen, passion ja sen tuoman liikutuksen kanssa on jatkunut näihin päiviin. Siksi tämä kokemus kuunnella musiikin evankeliumia pyhässä kirkkotilassa on minulle erityinen. Hengitän ja pidätän hengitystä samaan tahtiin vierustoverieni kanssa.

Yhdessä kuljemme Vapahtajan kärsimystien vierellä. Yhdessä häpeämme, kun Pietari pettää. Yhdessä tyydymme siihen, että olemme ihmisiä. Yhdessä jäämme luottamaan siihen, että Mestarin kuolema ja pääsiäisaamun ihme ovat turvapaikka sielulle.

"Ruhe sanfte, sanfte ruh!" Lepää rauhassa. Loppukuoron ja soitinten surullisen kauniit sävelet vaimenevat.

Hiljaisuus tuntuu kestävän loputtomiin. Jää aikaa ajatella, kokea, kuulla sanoma.

Vanhemmat

Uudemmat

Mirja Heikkilä

Yli 55-vuotiaana aloitan uudenlaista elämää. Tieto ja muistaminen antavat tilaa luovalle ymmärtämiselle ja ilmaisulle. Se tuntuu hyvältä.

Minussa puhuu nainen, äiti, vaimo, tytär, sisko, ystävä. Remontintekijä, kirjallisuus- ja psykoterapeutti, rauhanyhdistyksen limppuvastaava. Melkoinen kuoro!

Jos haluat kirjoittaa minulle takaisin, lähetä viesti osoitteeseen mirjatytti.heikkila(at)gmail.com

Mirja Heikkilä

Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka

JAKSANKO LUOTTAA? -ÄÄNIKIRJA

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?  
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.

20 €

Toim. Anna Karjula

Elämänpolulla 18 – Usko ja mieli

Usko ja mieli avaa mielenterveyteen liittyviä kysymyksiä uskon näkökulmasta. Tekstit etsivät vaikeastakin tilanteesta tietä eteenpäin. Joskus paranemisen siemen on kylvetty pieneen hetkeen. Joskus sairauden kanssa on vain opeteltava elämään.

18 €

Taina Pyysaari
Kuvittanut Liisa Seppänen

Pinja ja Paulus

Pinja ja Paulus ovat kaksoset, ja Iisa on heidän hyvä ystävänsä. Siionin keväästä tutut kaverukset keksivät monenlaista puuhaa sisällä ja ulkona. Kuvakirja on mukavaa luettavaa ja katseltavaa niin alle kouluikäisille lapsille kuin pikkukoululaisillekin.

18 €

Väinö Havas

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1953. Äänikirja on tehty vuonna 1997 julkaistun uudistetun painoksen pohjalta ja sisältää 43 alkuperäisteokseen kuulunutta kertomusta. Havaksen lämminhenkisissä ja kielellisesti rikkaissa kertomuksissa korostuu kodin, uskonnon ja vapaan isänmaan arvo.

20 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi