Keskiviikko 26.9.2018
"
Jos me elämme Hengen varassa, meidän on myös seurattava Hengen johdatusta. Emme saa tavoitella turhaa kunniaa emmekä ärsyttää ja kadehtia toisiamme. Gal. 5:25-26

Pietari ja minä

29.3.2018 06:14 | Mirja Heikkilä
Jousien tutut sävelet kuljettavat ajatuksia pitkin vuosikymmeniäni. Suljen silmät. Istun kirkon penkissä, tunnen toisella puolella puolisoni, toisella poikani hartiat.

Suru, katumus, häpeä ja avunpyyntö kiteytyvät tähän melodiaan. Altto aloittaa laulun. "Erbarme dich, erbarme dich, mein Gott..." Jumalani, armahda minua.

Tätä ennen evankelista on kertonut, että Pietari meni ulos ja itki katkerasti. Hän oli kolme kertaa kieltänyt tuntevansa Jeesuksen, mestarinsa.
Ihminen Pietari uhosi ja vakuutti pysyvänsä mestarin rinnalla kaikkina hetkinä, mutta kun ihminen Pietari pelkäsi oman henkensä puolesta, hän unohti lupauksensa.

Matteus-passio kuuluu pääsiäisen odotukseeni samoin kuin Enkeli taivaan jouluaamuun. Kuinka monta kiirastorstai-iltaa onkaan kulunut luututessa lattioita, pyyhkiessä pölyjä, viikatessa pyykkejä ja vaihtaessa puhtaita lakanoita vuoteisiin. Taustalla soiva passio on tehnyt arkisesta työstä erityisen. Bachin kolmetuntisen sävellyksen aikana talo on hiljentynyt saunomaan ja illan päätteeksi puhtaisiin vuoteisiin.

Nuorena, lapsuuskodissani, kuuntelin passion lopun usein omassa vuoteessani pikkuradiosta, joka oli sängyn päässä. En halunnut näyttää toisille, kuinka paljon ja syvältä sävelet ja sanat koskettivat. Osasin saksaa sen verran, että tiesin, mikä kohta kärsimystiestä oli menossa.

Hiljaisen viikon perinteeni arkisen siivouksen, passion ja sen tuoman liikutuksen kanssa on jatkunut näihin päiviin. Siksi tämä kokemus kuunnella musiikin evankeliumia pyhässä kirkkotilassa on minulle erityinen. Hengitän ja pidätän hengitystä samaan tahtiin vierustoverieni kanssa.

Yhdessä kuljemme Vapahtajan kärsimystien vierellä. Yhdessä häpeämme, kun Pietari pettää. Yhdessä tyydymme siihen, että olemme ihmisiä. Yhdessä jäämme luottamaan siihen, että Mestarin kuolema ja pääsiäisaamun ihme ovat turvapaikka sielulle.

"Ruhe sanfte, sanfte ruh!" Lepää rauhassa. Loppukuoron ja soitinten surullisen kauniit sävelet vaimenevat.

Hiljaisuus tuntuu kestävän loputtomiin. Jää aikaa ajatella, kokea, kuulla sanoma.

Vanhemmat

Uudemmat

Mirja Heikkilä

Yli 55-vuotiaana aloitan uudenlaista elämää. Tieto ja muistaminen antavat tilaa luovalle ymmärtämiselle ja ilmaisulle. Se tuntuu hyvältä.

Minussa puhuu nainen, äiti, vaimo, tytär, sisko, ystävä. Remontintekijä, kirjallisuus- ja psykoterapeutti, rauhanyhdistyksen limppuvastaava. Melkoinen kuoro!

Jos haluat kirjoittaa minulle takaisin, lähetä viesti osoitteeseen mirjatytti.heikkila(at)gmail.com

Mirja Heikkilä


Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka
 

Jaksanko luottaa? Ajankohtaista 2018

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.  

23 €

Toim. Eero Kukko ja Juha Paukkeri

ALKUSOITOT, SIIONIN LAULUT

Nuottikirja, joka sisältää alkusoiton jokaiseen Siionin lauluun. Alkusoittoja on 35 eri säveltäjältä. Kirja sopii kaikille seuroissa, kodeissa ja seurakuntatyössä näitä lauluja soittaville.

30 €

Liisa Louhisalmi

AATOKSEN SAIRAALAREISSU

Helppolukuinen lastenkirja, joka tutustuttaa lasta sairaalamaailmaan.

17 €

Toim. Annika Hintsala ja Jenni Hintsala

Heidän kanssaan kulje, kertomuksia nuorille

Kirja nuorista elämän murrosvaiheessa. Kertomuksissa käsitellään nuoren näkökulmasta uskoa, uskosta nousevia valintoja, omaa minuutta ja suhdetta toisiin ihmisiin. 

17 €

Toim. Ari-Pekka Palola

Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti

Kirja antaa tietoa vanhoillislestadiolaisen opetuksesta ja avaa sitä, mihin uskosta nousevat opinkäsitykset pohjautuvat. Artikkeleissa avataan myös käsitteiden merkityksiä. 

25 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi