Keskiviikko 20.3.2019
"
Jumala ei näet ole kutsunut meitä elämään synnillistä, vaan pyhää elämää. 1 Tess. 4:7

Erilainen kuusi

11.5.2018 06:20 | Mirja Heikkilä
Pidän vanhoista teistä. Siksi ajan kaupunkiin Kajaanintietä pitkin aina, kun ei ole kiire. Liittyy tiehen tietysti myös nostalgiaa, sillä se oli koulureittini kahdeksan vuoden ajan. Istuin – tai seisoin – aamuin illoin linja-autossa. Meiltä pääsi Oulun keskustaan Pohjolan Veljeksillä, Möröllä, Ämmänsaarelaisella tai Säräisniemeläisellä.

Tien vieren talot ja risteykset tulivat tutuiksi eikä niitä lopulta enää erikseen huomannut. Paitsi yhtä kuusta, josta halusin valoisana aikana nähdä edes vilauksen.

Knuutilan lähellä se kasvoi, ihan tien reunassa, samassa rivissä muiden puiden kanssa. Katselin puuta, koska se oli erilainen kuin muut: sen neulasissa oli heikko hopean sävy. Erotin sen tummasta metsästä vain, koska tiesin katsoa juuri oikeaa kohtaa. Tuntui aina jotenkin iloiselta ja lämpimältä, kun näin kuuseni.

Ehkä en oppikouluaikana ymmärtänyt, miksi puu oli tärkeä. Muistan ajatelleeni, että meissä on jotain samaa. Koin olevani erilainen kuin muut. Minä maalainen kaupungin koulussa multasaappaineni. Minä harrastin yksinkertaisia asioita, ja minulla oli vanhanaikaiset mielipiteet. En tuntenut laulajia enkä kappaleita, en tiennyt suosikkisarjojen juonenkäänteitä. Pidin opettajan pyynnöstä aamunavauksia ystäväni kanssa. Tanssitunneilla tunsin erityisen voimakkaasti erottuvani joukosta. Olin ihmettelevien katseiden kohde, kun tanssimisen sijaan lähdin lenkille. Onneksi lähdimme yhdessä ystäväni kanssa. 

Enää en löydä vihreänharmaata kuustani. Ehkä se kaadettiin, kun tietä levennettiin. En pystynyt seuraamaan sen elämää, koska asuin tuolloin muualla ja kuljin Kajaanintietä harvoin.

Muutama päivä sitten ajoin jälleen Knuutilan ohitse ja muistin puun. Kerroin pojalleni, kuinka erikoinen suhde minulla oli ollut siihen.

– Minustakin tuntuu joskus, että olen erilainen, hän sanoi.
– Olemme molemmat herkkiä. Se tekee erilaiseksi.
– Entä jos ajaisit joskus pyörällä ihan rauhassa ja etsisit vielä puuta, poika sanoi. – Olisihan se hienoa löytää.

Vanhemmat

Uudemmat

Mirja Heikkilä

Yli 55-vuotiaana aloitan uudenlaista elämää. Tieto ja muistaminen antavat tilaa luovalle ymmärtämiselle ja ilmaisulle. Se tuntuu hyvältä.

Minussa puhuu nainen, äiti, vaimo, tytär, sisko, ystävä. Remontintekijä, kirjallisuus- ja psykoterapeutti, rauhanyhdistyksen limppuvastaava. Melkoinen kuoro!

Jos haluat kirjoittaa minulle takaisin, lähetä viesti osoitteeseen mirjatytti.heikkila(at)gmail.com

Mirja Heikkilä

Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka

JAKSANKO LUOTTAA? -ÄÄNIKIRJA

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?  
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.

20 €

Taina Pyysaari
Kuvittanut Liisa Seppänen

Pinja ja Paulus

Pinja ja Paulus ovat kaksoset, ja Iisa on heidän hyvä ystävänsä. Siionin keväästä tutut kaverukset keksivät monenlaista puuhaa sisällä ja ulkona. Kuvakirja on mukavaa luettavaa ja katseltavaa niin alle kouluikäisille lapsille kuin pikkukoululaisillekin.

18 €

Väinö Havas

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1953. Äänikirja on tehty vuonna 1997 julkaistun uudistetun painoksen pohjalta ja sisältää 43 alkuperäisteokseen kuulunutta kertomusta. Havaksen lämminhenkisissä ja kielellisesti rikkaissa kertomuksissa korostuu kodin, uskonnon ja vapaan isänmaan arvo.

20 €

Toim. Anna Karjula

Elämänpolulla 18 – Usko ja mieli

Usko ja mieli avaa mielenterveyteen liittyviä kysymyksiä uskon näkökulmasta. Tekstit etsivät vaikeastakin tilanteesta tietä eteenpäin. Joskus paranemisen siemen on kylvetty pieneen hetkeen. Joskus sairauden kanssa on vain opeteltava elämään.

18 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi