Keskiviikko 19.6.2019
"
Kuinka ääretön onkaan Jumalan rikkaus, kuinka syvä hänen viisautensa ja tietonsa! Kuinka tutkimattomat ovat hänen tuomionsa ja jäljittämättömät hänen tiensä! Room. 11:33

Toivo näkyväksi

8.9.2018 06:40 | Mirja Heikkilä
Kuukausi sitten päätin, että aloitan toivoprojektin. Etsin ympäriltäni jokaisena päivänä jonkin asian, joka herättää minussa toivoa. Näppään kohteesta kännykkäkuvan ja teen muistoksi Instagram-päivityksen, johon kirjoitan löytöni.

Miksi toivo?

Elokuu merkitsee minulle uuden alkua: koulut ja työt alkavat loman jälkeen, harrastukset pyörähtävät käyntiin, joku suvun lapsista lähtee eskariin tai ekaluokalle.

Samalla elokuu tarkoittaa päivien lyhenemistä, syksyn hiipimistä pihapiiriin ja kaamoksen lähenemistä. Elokuussa tiivistyy pohjoinen ristiriita, kun hämärtyvässä vuodenajassa kiskotaan käsiin uudet työrukkaset.

Ristiriita saa minussa aikaan jokasyksyisen huolestumisen, jopa ahdistuksen. Miten jaksan talven yli? Viime vuosina olen miettinyt, miten jaksan, kun ei ole palkkatyön antamaa tukikehikkoa työkavereineen, tavoitteineen ja lomasuunnitelmineen.

Päätin löytää toivon elokuussa, jotta huomaan elämän merkityksen ja arkisten asioiden ilon.

Elokuuni oli harvinaisen täynnä matkoja. Toivon tarkkailu piti silmäni ja herkkyyteni avoinna. Minua vahvisti pienen tytön mielikuvitus, joka näki punertavassa kivessä possun. Matkasin autossa, johon liittyi rakkaan läheisen muisto. Hiljenin ja rauhoituin pohjoisen luonnon suuruudesta ja kotimaani loputtomista metsistä. Meillä on tilaa. Iloitsin siitä, kun vanhojen tuolien liimaus onnistui. Voin oppia uutta.

Huomasin, että luonto on tulvillaan toivon merkkejä: horsmat, ohdakkeet ja koivut tuhlaavat siemeniä. Kuivuuden jälkeinen sade uudistaa kulottuneet nurmikot, sienet heräävät mättäiden väleihin. Tunturit ja järvet pysyvät, samoin paikkojen nimet. Jumalan luoma luonto. Se kestää meidän pienten ihmisten rimpuilun, kysymykset ja epäröinnin samoin kuin määrätietoiset askeleemme.

Ihmisten kohtaaminen, huolenpito ja kuunteleminen lisäsivät toivoani. Löysin hyvyyttä, kun olin valmis näkemään sitä enkä piiloutunut kyynisyyden, negatiivisuuden tai pelon suojiin. Airbnb-asunnon omistaja luotti meihin, kangaskaupan myyjä ymmärsi, millaista verhoa tyttäreni keittiö kaipasi ja pohjoisen kyläkoulun kunnostaja tarjosi kouluaan kurssipaikaksi ensi kesänä. Viikonlopun kirjallisuusterapiaryhmässä  toisilleen vieraat puhuivat yhteisistä asioista. Todistin sitä, että ihmiset kuulivat toisiaan.

Elokuussa tapaamani ihmiset suunnittelivat huomista, haaveilivat yhteisestä elämästä, luottivat ystävyyteen. Masentunut kertoi toipumisesta. Musiikki lohdutti, taideteosten kauniit värit ja muodot sekä sopusuhtaiset rakennukset ja tilat rauhoittivat.

Löysin toivon jokaisesta elokuun päivästä. Aion löytää sen myös kaamoksen harmaudesta. “Kun katsot harmaata tarkkaan, näet sen lukemattomat sävyt”, kertoi eräs ystäväni. “Et väsy katsomaan niitä.” Ehkä otan tavoitteeksi, etten päivittele nopeasti lyheneviä päiviä vaan alan tutustua kaamokseen.

Harmaat, tavalliset päivät ovat luotettavia kuin hailuotolainen tikkuripaita tai kuin elämääni kannatteleva usko. Toivo on punottu kerrosten väleihin ja jokaiseen hetkeen. Se on siinä, ulottuvilla koko ajan. 
 

Vanhemmat

Uudemmat

Mirja Heikkilä

Yli 55-vuotiaana aloitan uudenlaista elämää. Tieto ja muistaminen antavat tilaa luovalle ymmärtämiselle ja ilmaisulle. Se tuntuu hyvältä.

Minussa puhuu nainen, äiti, vaimo, tytär, sisko, ystävä. Remontintekijä, kirjallisuus- ja psykoterapeutti, rauhanyhdistyksen limppuvastaava. Melkoinen kuoro!

Jos haluat kirjoittaa minulle takaisin, lähetä viesti osoitteeseen mirjatytti.heikkila(at)gmail.com

Mirja Heikkilä

Toimittanut Olli Lohi

Avaa suusi, pääskysen poika

Lapin luonto oli Laestadiuksen ”yrttitarhaa”. Siellä hän viihtyi, ja siellä hän tunsi olevansa kotonaan. Hänestä kehittyi yksi aikansa parhaista Lapin kasviston tuntijoista. Laestadius maalasi saarnoissaan Lapin maisemaa ainutlaatuisella tavalla. Hän riisui teologialta kaavun ja asetti sen kasvotusten arkitodellisuuden kanssa.

20 €

Hanna Aho
Kuvittanut Silja-Maria Wihersaari

Minne Taivaan Isä meni?

Kertomus lapsenuskosta ja ihmeellisestä varjeluksesta maailmassa, jossa ei uskota Jumalaan. Mukana on CD-äänikirja.

22 €

Toimittanut Hanna Kallunki

Hyvä että kerroit

Blogitekstejä elämästä, uskosta ja toivosta

Teksteissä avautuu ikkunoita Päivämiehen blogikirjoittajien arkeen ja ajatuksiin. Kirjoituksissa pohditaan niin keskeneräisyyttä ja katoavaisuutta kuin harrastuksen olemusta ja kasvatuksen haasteita. Kipu ja kaipaus, ilo ja toivo, elämän ihmettely saavat muotonsa sanoissa.

Kiiruhda katsomaan – Pääsiäinen sävelin

Pääsiäisajan virsiä, Siionin lauluja ja muuta pääsiäismusiikkia sisältävä äänite on jatkoa Joulu sävelin -äänitteen aloittamalle soitinmusiikin sarjalle. Jeesuksen kärsimystä ja kuolemaa käsittelevä osuus vie kuulijan keskelle Golgataa ja kristikunnan suurta surua. Äänitteen loppupuolella surumielisyys väistyy ja kuoleman voiton sanoma tuo lohtua ja iloa.

24 €

Tapio Holma

Ettekö ole lukeneet? Sytykkeitä Raamatun tutkimiseen

Kirja nostaa esiin raamatunkohtia, joiden henkilökuvat tai tapahtumat antavat ajattelemisen aihetta. Monet henkilöistä ovat Raamatun suurten kertomusten sivuhahmoja, tavallisia ihmisiä, joiden kohdalle Jeesus pysähtyi, tai jotka Jumala valitsi työvälineikseen.
Pääosa kirjoituksista on julkaistu aiemmin Päivämiehen Kapsäkki-liitteessä.

19 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi