Keskiviikko 19.12.2018
"
Meitä on siis pidettävä Kristuksen palvelijoina, joiden huostaan on uskottu Jumalan salaisuudet. Siltä, jolle on jotakin uskottu, vaaditaan, että hän osoittautuu luottamuksen arvoiseksi. 1 Kor. 4:1-2

Kuinka yksin on hyvä olla?

10.10.2018 06:56 | Mirja Heikkilä
Jossakin elämänvaiheessa haaveammattini oli syrjäisen sivukirjaston hoitaja. Ajattelin, että siinä voisin yhdistää kaksi lempiasiaani, yksinolon ja lukemisen.

Ehkä tuo haave ilmaantui silloin, kun kirjat keräsivät pölyä hyllyssä ja huoneista kuului “äiti, äiti” -huutoja monenlaisilla äänillä ja äänenpainoilla. Halusin olla yksin edes sen hetken, kun vein roskapussin ulos. Tai sen pienen tuokion, joka syntyi muun perheen hiljenemisen ja minun nukahtamisen väliin. Lukea lehteä keittiön pöydän ääressä, vain paperin kahina korvissa. Se kokosi minua.

Ison sisarusjoukon isonasiskona etsin yksinäisyyttä merkillisistä paikoista: äiti kertoi minun nukahtaneen keittiön komeron lattialle sykkyrään. Siitä hän kantoi minut sänkyyn. Sitä en muista, mutta sen muistan, kuinka kiipesin kyseisen nukkumapaikan yläpuolella olleeseen sukkakaappiin nauttimaan omasta rauhasta. Kaapissa oli lämmintä, hämärää ja pehmoinen sukka- ja vantuslattia. Keittiön äänet kuuluivat selvästi, valo kajasti sopivasti oven raosta.

Rakensin sisarusten ja sukulaislasten kanssa majoja elosuojaan, pyöräliiterin vintille ja avovintille. Mitä pienempi kolo, sen kotoisampi.

Sitten tuli oman huoneen kaipuu ja tein nukkumapaikan milloin vaatehuoneen leveälle ylähyllylle, leipoma- ja pyykkihuoneen nurkkaan tai varastoon isän työvaatteiden alle. Lopulta sain oman huoneen, ja ajattelen nyt, tästä päivästä katsellen, että se oli paljon. Kiitos siitä vanhemmilleni! He tajusivat, että tarvitsen omaa tilaa.

Yksin hiihtämässä. Yksin Kalliohaassa majassa. Yksin soutelemassa. Yksin tädin mökillä kirjoittamassa. Luettelo jatkuu lapsuudesta tähän päivään.

On myös toinen luettelo, johon sopii yhdessä tekemistä, puoliso, lapset, sisaruksia, sukulaisia, ystäviä ja kavereita.

Perhe kasvoi, suku, naapurit, kyläläiset ja ystävät jättivät minuun jäljen jokaisessa kohtaamisessa. Työssäni tapasin kymmeniä ihmisiä joka päivä. Olisin halunnut viihtyä ja viipyä ihmisten parissa, mutta en voinut. Tarvitsin lepoa ihmisistä ja kohtaamisista. Suojauduin yksin oloon.

Jossakin vaiheessa yksinolosta tuli suru ja taakka. Murehdin sitä, etten ollut jaksanut pitää yllä ystävyyssuhteita. Ihmisenhän kuuluisi olla yhteydessä toisiin, se on luonnollinen tarve ja terveyden merkki. Olenkin viime aikoina ilahtunut siitä, että silloin tällöin kaipaan ystävien seuraa ja jopa ehdotan kyläilyä. Tuntuu hyvältä istua saman pöydän ympärillä ja puhua yhteisistä asioista. Tuntuu hyvältä kokea, ettei minun tarvitse olla yksin.

Nykyisin voin säädellä yksinoloa ja ihmisten seuraa siten, kuin tuntuu hyvältä. Vaikeaa on valita silloin, kun en itsekään tiedä, haluaisinko enemmän ihmisten seuraa vai omaa rauhaa. Kurssi- tai myyjäisviikonloppu vaatii päivän parin levon vain lähimpien seurassa. Tarvitsen yksinäisyyttä säännöllisesti. Perheeni tietää sen ja antaa minulle tarvitsemaani tilaa.

Vanhemmat

Uudemmat

Mirja Heikkilä

Yli 55-vuotiaana aloitan uudenlaista elämää. Tieto ja muistaminen antavat tilaa luovalle ymmärtämiselle ja ilmaisulle. Se tuntuu hyvältä.

Minussa puhuu nainen, äiti, vaimo, tytär, sisko, ystävä. Remontintekijä, kirjallisuus- ja psykoterapeutti, rauhanyhdistyksen limppuvastaava. Melkoinen kuoro!

Jos haluat kirjoittaa minulle takaisin, lähetä viesti osoitteeseen mirjatytti.heikkila(at)gmail.com

Mirja Heikkilä

Iloinen jouluretki, SRKCD-130

Lähde jouluretkelle perinteisten, uusien ja harvinaisempien tonttu- ja leikkilaulujen matkassa. Laulujen kautta edetään joulun odotuksesta kohti jouluvalmisteluja, aattopäivän jännitystä ja joulun suurta juhlaa. Tyttöjen ja poikien lauluryhmiä johtaa Ulla Metsänheimo. Pianoa soittaa Emilia Soranta. Lauluja säestetään myös monin muin soittimin. 

22 €

Toim. Anna Karjula

Elämänpolulla 18 – Usko ja mieli

Usko ja mieli avaa mielenterveyteen liittyviä kysymyksiä uskon näkökulmasta. Tekstit etsivät vaikeastakin tilanteesta tietä eteenpäin. Joskus paranemisen siemen on kylvetty pieneen hetkeen. Joskus sairauden kanssa on vain opeteltava elämään.

18 €

Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka

JAKSANKO LUOTTAA? -ÄÄNIKIRJA

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?  
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.

20 €

Väinö Havas

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1953. Äänikirja on tehty vuonna 1997 julkaistun uudistetun painoksen pohjalta ja sisältää 43 alkuperäisteokseen kuulunutta kertomusta. Havaksen lämminhenkisissä ja kielellisesti rikkaissa kertomuksissa korostuu kodin, uskonnon ja vapaan isänmaan arvo.

20 €

Katri Isopahkala ja Heli Säkkinen (toim.)

Siionin Joulu 2018

Siionin Joulu vieraili lampolassa seurailemassa lampaiden elämää. Lehden hartaustekstit kertovat Vapahtajasta, joka toi ihmisille rauhan ja vapauden. Sivuilta löytyy myös hiljaista puhetta joulusta ilman rakasta läheistä. Lisäksi lehti sisältää muun muassa käytännönläheisiä vinkkejä jouluaskareisiin.

7 €

Nuottivihko – Iloinen jouluretki

Lähde jouluiselle musiikkiretkelle! Retki alkaa joulun odotuksesta ja etenee jouluvalmistelujen kautta kohti aattopäivän jännitystä ja joulun suurta juhlaa. Retkelle lähdetään perinteisten, uusien ja harvinaisempien tonttu- ja leikkilaulujen matkassa.

18 €

Taina Pyysaari
Kuvittanut Liisa Seppänen

Pinja ja Paulus

Pinja ja Paulus ovat kaksoset, ja Iisa on heidän hyvä ystävänsä. Siionin keväästä tutut kaverukset keksivät monenlaista puuhaa sisällä ja ulkona. Kuvakirja on mukavaa luettavaa ja katseltavaa niin alle kouluikäisille lapsille kuin pikkukoululaisillekin.

18 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi