Perjantai 22.11.2019
"
Me katoamme kuin uni aamun tullen, kuin ruoho, joka hetken kukoistaa, joka vielä aamulla viheriöi mutta illaksi kuivuu ja kuihtuu pois. Ps. 90:5-6

Kuinka yksin on hyvä olla?

10.10.2018 06:56 | Mirja Heikkilä
Jossakin elämänvaiheessa haaveammattini oli syrjäisen sivukirjaston hoitaja. Ajattelin, että siinä voisin yhdistää kaksi lempiasiaani, yksinolon ja lukemisen.

Ehkä tuo haave ilmaantui silloin, kun kirjat keräsivät pölyä hyllyssä ja huoneista kuului “äiti, äiti” -huutoja monenlaisilla äänillä ja äänenpainoilla. Halusin olla yksin edes sen hetken, kun vein roskapussin ulos. Tai sen pienen tuokion, joka syntyi muun perheen hiljenemisen ja minun nukahtamisen väliin. Lukea lehteä keittiön pöydän ääressä, vain paperin kahina korvissa. Se kokosi minua.

Ison sisarusjoukon isonasiskona etsin yksinäisyyttä merkillisistä paikoista: äiti kertoi minun nukahtaneen keittiön komeron lattialle sykkyrään. Siitä hän kantoi minut sänkyyn. Sitä en muista, mutta sen muistan, kuinka kiipesin kyseisen nukkumapaikan yläpuolella olleeseen sukkakaappiin nauttimaan omasta rauhasta. Kaapissa oli lämmintä, hämärää ja pehmoinen sukka- ja vantuslattia. Keittiön äänet kuuluivat selvästi, valo kajasti sopivasti oven raosta.

Rakensin sisarusten ja sukulaislasten kanssa majoja elosuojaan, pyöräliiterin vintille ja avovintille. Mitä pienempi kolo, sen kotoisampi.

Sitten tuli oman huoneen kaipuu ja tein nukkumapaikan milloin vaatehuoneen leveälle ylähyllylle, leipoma- ja pyykkihuoneen nurkkaan tai varastoon isän työvaatteiden alle. Lopulta sain oman huoneen, ja ajattelen nyt, tästä päivästä katsellen, että se oli paljon. Kiitos siitä vanhemmilleni! He tajusivat, että tarvitsen omaa tilaa.

Yksin hiihtämässä. Yksin Kalliohaassa majassa. Yksin soutelemassa. Yksin tädin mökillä kirjoittamassa. Luettelo jatkuu lapsuudesta tähän päivään.

On myös toinen luettelo, johon sopii yhdessä tekemistä, puoliso, lapset, sisaruksia, sukulaisia, ystäviä ja kavereita.

Perhe kasvoi, suku, naapurit, kyläläiset ja ystävät jättivät minuun jäljen jokaisessa kohtaamisessa. Työssäni tapasin kymmeniä ihmisiä joka päivä. Olisin halunnut viihtyä ja viipyä ihmisten parissa, mutta en voinut. Tarvitsin lepoa ihmisistä ja kohtaamisista. Suojauduin yksin oloon.

Jossakin vaiheessa yksinolosta tuli suru ja taakka. Murehdin sitä, etten ollut jaksanut pitää yllä ystävyyssuhteita. Ihmisenhän kuuluisi olla yhteydessä toisiin, se on luonnollinen tarve ja terveyden merkki. Olenkin viime aikoina ilahtunut siitä, että silloin tällöin kaipaan ystävien seuraa ja jopa ehdotan kyläilyä. Tuntuu hyvältä istua saman pöydän ympärillä ja puhua yhteisistä asioista. Tuntuu hyvältä kokea, ettei minun tarvitse olla yksin.

Nykyisin voin säädellä yksinoloa ja ihmisten seuraa siten, kuin tuntuu hyvältä. Vaikeaa on valita silloin, kun en itsekään tiedä, haluaisinko enemmän ihmisten seuraa vai omaa rauhaa. Kurssi- tai myyjäisviikonloppu vaatii päivän parin levon vain lähimpien seurassa. Tarvitsen yksinäisyyttä säännöllisesti. Perheeni tietää sen ja antaa minulle tarvitsemaani tilaa.

Vanhemmat

Uudemmat

Mirja Heikkilä

Yli 55-vuotiaana aloitan uudenlaista elämää. Tieto ja muistaminen antavat tilaa luovalle ymmärtämiselle ja ilmaisulle. Se tuntuu hyvältä.

Minussa puhuu nainen, äiti, vaimo, tytär, sisko, ystävä. Remontintekijä, kirjallisuus- ja psykoterapeutti, rauhanyhdistyksen limppuvastaava. Melkoinen kuoro!

Jos haluat kirjoittaa minulle takaisin, lähetä viesti osoitteeseen mirjatytti.heikkila(at)gmail.com

Mirja Heikkilä

Elina Sneck
Kuv. Sirkku Saukonoja

Keltakultakulleroinen

Elina Sneckin hellänhauskoissa vauvarunoissa eletään mukana vauva-arjessa – vauva syö roskia, mönkii, tonkii, luuttuaa lattiat ja nuohoaa takan. Väliin se jokeltaa ihanasti ja nukkuu sinisiipien unia. Hyväntuuliset runot pysäyttävät rakkauden ihmeen äärelle.

18 €

Virsiä Suomenlinnassa, CD-133

Äänitteellä on kesästä, Suomen luonnosta ja isänmaasta kertovia virsiä yhteislauluna. Laulujen kautta välittyy laulamisen ilo, rohkaiseva ja turvallinen sanoma sekä syvä kiitollisuus Jumalan luomistyötä kohtaan. 

22 €

Toim. Anna Illikainen, Olli Lohi ja Päivi Martikainen

Vaellanko valossa? Ajankohtaista 2019

Yhteiskunnan moniarvoisuus tulee ihmistä usein vastaan arkielämässä. Vuosikirja 2019 avaa näkökulmia uskovaisena elämiseen tässä ajassa. Kirjoittajat pohtivat, miten kristilliset arvot näkyvät kodissa ja työelämässä ja miten toimia rakentavasti yhteiskunnassa erilaisten aatteiden ja virtausten keskellä. Kirjoituksissa käsitellään myös ihmisen vastuuta luonnosta, toisten kohtaamista ja oman paikan löytämistä.

23 €

Harri Vähäjylkkä
Piirrokset Anna Ratilainen

Tahdon

Tahdon-kirjassa opetellaan askel kerrallaan vanhemmuutta, ratkotaan kommunikointiongelmia puolisoiden välillä ja kohdataan yhdessä, mitä vastaan tulee: menetyksiä, rakkautta, väsymystä, syntymän ihmettä ja erilaisia näkemyksiä uskovaisena elämisestä.

18 €

Toim. Sanna Isopahkala

Pysytään kuulolla

Kirjassa kokemuksiaan avaavat sekä seuraradion kuuntelijat että tekijät. Kirjaan on myös koottu SRK:n radiotyön historiaa ja merkkipaaluja.

20 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi