Perjantai 19.7.2019
"
Sytytä silmiini valo, älä anna minun nukkua kuolemaan, ettei viholliseni sanoisi: "Minä voitin hänet", ettei vastustajani saisi iloita tappiostani. Ps. 13:4-5

Valoisia huoneita

19.11.2018 06:48 | Mirja Heikkilä
Opiskelijaruokalan alaslaskettu katto häivyttää lautasten ja haarukoiden kalinan. Puhe aaltoilee ympärilläni hiljaisena, häiritsemättä. Pöydän ääressä on helppo uppoutua omiin ajatuksiin.

Kurssipäivä loppui juuri. Tuntui mukavalta istua oppilaan paikalla. Jäin koululle kirjoittamaan ja kahvittelemaan ennen illan työrupeamaa.

Miten kotoisaa onkaan opiskelijoiden joukossa. Tarmokkaat askeleet ja ryhti kertovat siitä, että nämä nuoret tähtäävät mieluisaan ammattiin.

Mieleen tulee omien opiskelujeni alku: anatomian määrätietoinen ulkoa opettelu, pakolliset pienryhmäharjoitukset, leppoisa juttelu kurssikavereiden kanssa. Silloin tuntui, että tulevaisuuden valoisa halli odottaa taivaita hipovan avarana, minä pystyn mihin vain.

Monen vuoden opiskeluun mahtui toivoa ja väsymystä, iloa ja tyydytystä.

Varsinainen lääkärin urani loppui, kun kohtasin rajani. Se ei ollut onneksi koko elämäni loppu, vaikka sitäkin pelkäsin.

Totta puhuen eteeni on avautunut toisia valoisia huoneita, joissa näen paikkani. Minua kutsutaan yhä, minua tarvitaan ja minä saan tarvita. Olen etsinyt ja löytänyt uusia reittejä, saanut opiskella ja oppia kantapään kautta. Olen opetellut luottamaan siihen, että kaikki menee lopulta parhain päin.

Samaan aikaan minun lapseni hakevat omaa paikkaansa. Se hämmentää ja vähän hävettääkin minua. Onko normaalia, edes mahdollista, että perheen äiti on lastensa kanssa samassa vaiheessa, uuden edessä?

Lapsi tutkii ja tunnustelee itseään: Mikä minusta tulee isona? Mitä haluan tehdä? Missä olen hyvä? Minä tsemppaan ja muistutan lapsen taidoista, luonteenpiirteistä ja kiinnostuksista. Kannustan yrittämään, aloittamaan jostakin.

Aikuinen lapseni kuuntelee, väittää vastaan, kyselee, rohkaistuu, innostuu ja epäröi.

 – Kyllä se tie ja paikka löytyy lopulta.

Mikä minä olen neuvomaan, kun itsekin olen keskeneräinen. Joku lapsista tsemppaa minua:

– Äiti, kyllä sinä osaat!

Nauramme yhdessä.

Äiti ja isä, mummit ja papat sekä tädit ja sedät tiesivät. Heiltä sain vakaan ja punnitun neuvon, joskus jopa pyytämättä. Tuntui, että heihin saattoi luottaa. Onko mahdollista, että hekin olivat samaan aikaan epävarmoja? Hakivatko he omaa suuntaansa kuten minä?

Entä jos minun aikuiseni olisivat sanoneet, että he eivät tiedä. Miten se olisi vaikuttanut suhteeseemme? Mihin olisin luottanut?

Olen kokenut, että keskustelut lasten kanssa ovat lisänneet luottamusta omiin kykyihin ja ajatuksiin. Toivon, että myös lapset ovat kokeneet niin. Saamme yhdessä oppia elämään.

Ruokalan ovet lukitaan. Siirryn vihkoni kanssa eteisaulan punaiselle, pehmeälle rahille. Viereisessä pöydässä opiskelijapojat miettivät ensihoidon kuvioita. Joku heistä lähtee salille. Nuoret ottavat kohta paikkansa työyhteisöissä, soutajat vaihtuvat. Tulee hyvä mieli.

Haluttaisi huikata:

– Heippa, samassa veneessä ollaan!
 

Vanhemmat

Uudemmat

Mirja Heikkilä

Yli 55-vuotiaana aloitan uudenlaista elämää. Tieto ja muistaminen antavat tilaa luovalle ymmärtämiselle ja ilmaisulle. Se tuntuu hyvältä.

Minussa puhuu nainen, äiti, vaimo, tytär, sisko, ystävä. Remontintekijä, kirjallisuus- ja psykoterapeutti, rauhanyhdistyksen limppuvastaava. Melkoinen kuoro!

Jos haluat kirjoittaa minulle takaisin, lähetä viesti osoitteeseen mirjatytti.heikkila(at)gmail.com

Mirja Heikkilä

Elina Sneck
Kuv. Sirkku Saukonoja

Keltakultakulleroinen

Elina Sneckin hellänhauskoissa vauvarunoissa eletään mukana vauva-arjessa – vauva syö roskia, mönkii, tonkii, luuttuaa lattiat ja nuohoaa takan. Väliin se jokeltaa ihanasti ja nukkuu sinisiipien unia. Hyväntuuliset runot pysäyttävät rakkauden ihmeen äärelle.

18 €

Toim. Sanna Isopahkala

Pysytään kuulolla

Kirjassa kokemuksiaan avaavat sekä seuraradion kuuntelijat että tekijät. Kirjaan on myös koottu SRK:n radiotyön historiaa ja merkkipaaluja.

20 €

Virsiä Suomenlinnassa, CD-133

Äänitteellä on kesästä, Suomen luonnosta ja isänmaasta kertovia virsiä yhteislauluna. Laulujen kautta välittyy laulamisen ilo, rohkaiseva ja turvallinen sanoma sekä syvä kiitollisuus Jumalan luomistyötä kohtaan. 

22 €

Toim. Anna Illikainen, Olli Lohi ja Päivi Martikainen

Vaellanko valossa? Ajankohtaista 2019

Yhteiskunnan moniarvoisuus tulee ihmistä usein vastaan arkielämässä. Vuosikirja 2019 avaa näkökulmia uskovaisena elämiseen tässä ajassa. Kirjoittajat pohtivat, miten kristilliset arvot näkyvät kodissa ja työelämässä ja miten toimia rakentavasti yhteiskunnassa erilaisten aatteiden ja virtausten keskellä. Kirjoituksissa käsitellään myös ihmisen vastuuta luonnosta, toisten kohtaamista ja oman paikan löytämistä.

23 €

Harri Vähäjylkkä
Piirrokset Anna Ratilainen

Tahdon

Tahdon-kirjassa opetellaan askel kerrallaan vanhemmuutta, ratkotaan kommunikointiongelmia puolisoiden välillä ja kohdataan yhdessä, mitä vastaan tulee: menetyksiä, rakkautta, väsymystä, syntymän ihmettä ja erilaisia näkemyksiä uskovaisena elämisestä.

18 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi