Keskiviikko 22.5.2019
"
Tietäkää, rakkaat veljeni, että itse kunkin tulee olla herkkä kuulemaan mutta hidas puhumaan ja hidas vihaan, sillä miehen viha ei johda oikeudenmukaisuuteen, jota Jumala tahtoo. Jaak. 1:19-20

Äidin ja tyttöjen viikonloppu

13.12.2018 06:21 | Mirja Heikkilä
Mitä tehdään tyttöjen viikonloppuna? Jutellaan, nauretaan ja höpötetään. Syödään hyvin ja herkutellaan vähän. Jutellaan taas. Kävellään ja ajellaan autolla, ihaillaan koteja ikkunoiden takana. Etsitään äidille talvitakkia ja siskolle jouluvaloja. Kuulostellaan, miten syksy on sujunut, mitä itse kukin on puuhaillut. Missä on mokannut, missä on ollut juhlimisen ja yläviitosen paikka.

Yhteisen vapaan järjestäminen on työn takana, kun yksi opiskelee, toinen käy töissä ja kaksi muuta ovat täyttäneet arkensa monenmoisilla askareilla perheen ja muiden hoidettavien asioiden parissa.

Järjestimme kuitenkin vapaan viikonlopun joulukuun alussa. Matkasimme kokonaisen päivän halki Suomen yhden tytön luokse. Vaikka lähdimme matkaan aamulla, pimeäajoa tuli useampi tunti. Puristin rattia ja tähystin edessä häämöttävää kaistaa, säädin lasinpyyhkijöitä ja pitkiä valoja. Kuuntelin vieruskaverin reittiohjeita. Ihmettelin itsekin suoritustani. Tyttäret sanoivat useasti, että voivat tulla rattiin, mutta hoitelin auton perille ja taskuparkkiin asti.

Seuraavana aamuna kuskin paikalle istui nuorempi tyttö. Asetuin takapenkille ja huomasin huokaavani – ehkä helpotuksesta, en ainakaan jännityksestä. Minun oli helppo jättää etupenkit tyttärille. Mielessä käväisi ajatus, että minun ei oikeasti tarvitse huolehtia kaikesta. Seuraava sukupolvi pärjää ja osaa. Osaanko minä luottaa?

Kuten sanoin, tyttöjen viikonloppuna jutellaan ja jutellaan. Tytöt porisevat, äiti kuuntelee. Äiti kertoo, tytöt kuuntelevat. Jokainen saa suunvuoron. Väliin ollaan hiljaa, sanat loppuvat. Yritetään löytää yhteisiä sanoja. Huomataan, että olemme erilaisia, ja huomataan se, että toisen erilaisuutta ei ole aina helppo ymmärtää – toisin kuin omaa erilaisuutta. Yksi etsii kauniita vaatteita ja esineitä, toinen nauttii siitä, ettei tarvitse ostaa mitään. Yhdelle merkitsevät sanat, toiselle muodot ja värit. Joku perussävel tai asenne elämään meillä on sama, verenperintönä saatu ja itse valittu luottamus siihen, että kaikella on lopulta tarkoituksensa.  

Tätäkö on se, että aikuiset lapset voivat olla samalla tasolla, ystäviä. Huomaan, että he jopa vähän huolehtivat äidistä. “Äiti mihin jouduit?” tyttö soittaa. (Olin kuvaamassa muistomerkkejä kirkon takana.) “Äiti, varaan sen takin sinulle”, tyttö sanoo, kun itse vielä emmin. “Jarruta, auto!” joku huutaa, kun käännyn pimeässä viereiselle kaistalle toisen auton eteen. Naurua, hellyyttä, huolenpitoa. Aikuisista lapsista huomaan, että en ole enää nuori, vaikka mieli puhuisi muuta.

Kotimatkalla mieleeni tulee reissu, jonka teimme oman äitini ja siskojen kanssa. Pääsimme vuokkojen aikaan äidin lapsuusmaisemiin, kaivattuun Karjalaan. Hämmennyin, kuinka karua maasto oli. Äidin kertomukset olivat luoneet mieleeni satumaan: vihreät rinteet ja tuuheat puut. Minä näin kivikkoja ja pieniä mäntyjä. Kukkulat ja vaarat olivat toki toista kuin Pohjanmaalla. Näimme äidin lapsuuskodin, pienen pystylaudoitetun vihertävän talon kylänraitin reunalla. Pienen pihan omenapuut eivät vielä kukkineet. Ajoimme äidin kotikirkolle.

Kirkkopihassa oli pitkä punagraniittinen hautakivi, johon oli hakattu kymmeniä nimiä syntymä- ja kuolinpäivineen. Äiti asetti kukkakimpun tutun nimen eteen. Kävimme myös toisella hautausmaalla, josta löytyi pieni, sammaloitunut laatta äitini isomummon hautapaikalta. Siskoni puhdistivat sinnikkään, vahvan ja paljon kärsineen esiäitimme hautakiven ja haimme hänelle kukkia hautausmaan reunalta metsästä.  

En enää muista, mitä puhuimme Karjalan-matkalla, mutta tunne on jäänyt mieleeni. Minusta tuntui, että äidille oli tärkeää näyttää omat lapsuudenmaisemat, kertoa niihin liittyviä tarinoita ja saada kokea niitä yhdessä meidän tyttöjen kanssa.

Omien tyttärieni kanssa kävelimme minulle vierailla kaduilla. Ne olivat uutta kotiseutua eräälle heistä. Minulle oli tärkeää ikään kuin yhdessä saatella ja asetella häntä uudelle asuinsijalleen.

Vanhemmat

Uudemmat

Mirja Heikkilä

Yli 55-vuotiaana aloitan uudenlaista elämää. Tieto ja muistaminen antavat tilaa luovalle ymmärtämiselle ja ilmaisulle. Se tuntuu hyvältä.

Minussa puhuu nainen, äiti, vaimo, tytär, sisko, ystävä. Remontintekijä, kirjallisuus- ja psykoterapeutti, rauhanyhdistyksen limppuvastaava. Melkoinen kuoro!

Jos haluat kirjoittaa minulle takaisin, lähetä viesti osoitteeseen mirjatytti.heikkila(at)gmail.com

Mirja Heikkilä

Toimittanut Olli Lohi

Avaa suusi, pääskysen poika

Lapin luonto oli Laestadiuksen ”yrttitarhaa”. Siellä hän viihtyi, ja siellä hän tunsi olevansa kotonaan. Hänestä kehittyi yksi aikansa parhaista Lapin kasviston tuntijoista. Laestadius maalasi saarnoissaan Lapin maisemaa ainutlaatuisella tavalla. Hän riisui teologialta kaavun ja asetti sen kasvotusten arkitodellisuuden kanssa.

20 €

Toimittanut Hanna Kallunki

Hyvä että kerroit

Blogitekstejä elämästä, uskosta ja toivosta

Teksteissä avautuu ikkunoita Päivämiehen blogikirjoittajien arkeen ja ajatuksiin. Kirjoituksissa pohditaan niin keskeneräisyyttä ja katoavaisuutta kuin harrastuksen olemusta ja kasvatuksen haasteita. Kipu ja kaipaus, ilo ja toivo, elämän ihmettely saavat muotonsa sanoissa.

Kiiruhda katsomaan – Pääsiäinen sävelin

Pääsiäisajan virsiä, Siionin lauluja ja muuta pääsiäismusiikkia sisältävä äänite on jatkoa Joulu sävelin -äänitteen aloittamalle soitinmusiikin sarjalle. Jeesuksen kärsimystä ja kuolemaa käsittelevä osuus vie kuulijan keskelle Golgataa ja kristikunnan suurta surua. Äänitteen loppupuolella surumielisyys väistyy ja kuoleman voiton sanoma tuo lohtua ja iloa.

24 €

Hanna Aho
Kuvittanut Silja-Maria Wihersaari

Minne Taivaan Isä meni?

Kertomus lapsenuskosta ja ihmeellisestä varjeluksesta maailmassa, jossa ei uskota Jumalaan. Mukana on CD-äänikirja.

22 €

Tapio Holma

Ettekö ole lukeneet? Sytykkeitä Raamatun tutkimiseen

Kirja nostaa esiin raamatunkohtia, joiden henkilökuvat tai tapahtumat antavat ajattelemisen aihetta. Monet henkilöistä ovat Raamatun suurten kertomusten sivuhahmoja, tavallisia ihmisiä, joiden kohdalle Jeesus pysähtyi, tai jotka Jumala valitsi työvälineikseen.
Pääosa kirjoituksista on julkaistu aiemmin Päivämiehen Kapsäkki-liitteessä.

19 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi