Sunnuntai 20.1.2019
"
Jeesus sanoi palvelijoille: "Täyttäkää astiat vedellä", ja he täyttivät ne reunoja myöten. Sitten hän sanoi: "Ottakaa nyt siitä ja viekää pitojen valvojalle", ja he veivät. Joh. 2:7-8

Onko nimi enne?

29.9.2017 06:26 | Olavi Vallivaara
Latinankielen oppitunnilla opin lentävän lauseen, ”nomen est omen”, joka merkitsee, että nimi on enne.

Kesällä lähdin hyvissä ajoin Jämsän kristillisen opiston järjestämiin maakunnallisiin kesäseuroihin. Matka oli kahdestakin syystä mielenkiintoinen. Ensiksi seurat olivat nyt eri paikassa, Ison Kirjan opistoalueella Keuruulla. Toiseksi tunsin, että olen vapaa mies. Minua eivät sitoneet enää ajalliset työvelvoitteet. Sain vapaasti lähteä seuroihin ja olla loppuun saakka.

Ilo valtasi mielen, kun Keuruun keskustassa näin opasteen, jossa luki ”Opistoseurat”. Tiesin, että kohta olemme perillä. Mietin mielessäni ohitettuani kyltin, että mitäpä muut kuin uskovaiset ajattelevat luettuaan kyltin. Ajattelevatko he, että Ison Kirjan opistolla on helluntailaisten seurat vai että seurat on tarkoitettu joillekin opistolaisille? Tiesin, että seurojen tiedotustoiminta oli mallikkaasti hoidettu. Mediassa oli ollut aiheesta hyvin tietoa. Kaikesta huolimatta tavallinen keuruulainen tuskin kuitenkaan tiesi, mistä oli kyse opistoseuroissa, joihin kyltti ohjasi.

Kun sain parannuksen armon, minusta tuli Jumalan lapsi ja Jumalan valtakunnan jäsen. Nämä nimitykset ovat Raamatusta ja kertovat paljon. Lisäksi minä olen myös uskovainen. Tämäkin nimi herättää monissa nykyihmisissä paljon ajatuksia, ja siihen otetaan kantaa. Meitä uskovaisia kutsutaan myös vanhoillislestadiolaisiksi erotukseksi vanhalestadiolaisista eli esikoisista ja uuslestadiolaisista eli uusheränneistä. Nämä nimitykset liittyvät 1800-luvulla syntyneen, lestadiolaiseksi kutsutun herätysliikkeen opillisiin hajaannuksiin.

Meille uskovaisille rauhanyhdistys on rakas ja tuttu sana. Se merkitsee uskovaisten perustamaa yhdistystä, joka omalla paikkakunnallaan järjestää seuroja ja kerää varoja toimintaansa. Aikoinaan syntyi myös kaikkien rauhanyhdistysten keskusyhdistys (SRK) organisoimaan lähetystyötä ja julkaisemaan kristillisiä julkaisuja. Uskon, että monet näistä edellä mainituista nimityksistä ovat suurelle yleisölle täysin tuntemattomia. Moni tosin tietää Suviseuroista, sillä media on kiinnostunut niistä.

Uskovaisiin liitetään monia hengellisiä ja maallisia nimiä. Niitä me joudumme ehkä aina selittämään. Jeesukseen uskovia ruvettiin Antiokiassa nimittelemään kristityiksi. Uskonpuhdistusliikkeeseen liittyneitä sanottiin Saksassa luterilaisiksi. Laestadiuksen vaikutuksesta syntyi suuria herätyksiä, joiden kautta elävän uskon saaneita ihmisiä alettiin nimittää lestadiolaisiksi. Monet uskovaisten saamat nimet ovat ulkopuolisten antamia pilkkanimiä, jotka ovat ajan saatossa vakiintuneet. Maailma ei aina ole suhtautunut uskovaisiin positiivisesti.

Olen lukenut, että Togon Jumalan lapset ovat antaneet kirkolleen nimeksi ”Syntien anteeksiantamuksen kirkko”. Se on hieno nimi ja kertoo kaikkein oleellisimman uskovaisten toiminnasta. Olisiko opistoseurojen paikalla voinut lukea ”Syntien anteeksiantamisen seurat”? Ehkä ei. Se olisi kyllä herättänyt huomiota, mutta kalskahtanut korvaan oudolta. Joka tapauksessa opistoseurat oli hyvin järjestetty, väkeä oli aikaisempaa enemmän, paikka oli hyvä ja syntien anteeksiantamuksen sanoma kuului seuroissa. Opastekylttien avulla osasimme hyvin seurapaikalle.

On olemassa sanonta: ”Ei nimi miestä pahenna, jos ei mies nimeään.” Meillä Jumalan lapsilla on kilvoituksen paikka, että elämällämme kertoisimme uskostamme. Rukous on, että minäkin saisin kantaa Jumalan lapsen nimeä, niin että se enteenä kertoisi halustani päästä taivaan kotiin.
 

Vanhemmat

Uudemmat

Olavi Vallivaara

Olen juuri eläkkeelle jäänyt pappi. Pappina olen ollut kotimaakunnassani Etelä-Pohjanmaalla ja nyt jo vähän yli puolet elämästäni Keski-Suomessa. Keskisuomalaista ei minusta ole tullut, koska murteeni paljastaa syntyperäni. Näissäkin ”kiriotuksissa” se  voi tulla esille. Koen, että ei näin ”köppääsellä” miehellä mitään "erikoosta" blogattavaa ole, mutta ”kiriootan” nyt siitä ilosta ja ihmettelystä, mitä olen kokenut ja saan kokea. Minulle voi antaa palautetta sähköpostiini: olof.wallenberg@gmail.com.

Olavi Vallivaara

Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka

JAKSANKO LUOTTAA? -ÄÄNIKIRJA

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?  
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.

20 €

Toim. Anna Karjula

Elämänpolulla 18 – Usko ja mieli

Usko ja mieli avaa mielenterveyteen liittyviä kysymyksiä uskon näkökulmasta. Tekstit etsivät vaikeastakin tilanteesta tietä eteenpäin. Joskus paranemisen siemen on kylvetty pieneen hetkeen. Joskus sairauden kanssa on vain opeteltava elämään.

18 €

Väinö Havas

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1953. Äänikirja on tehty vuonna 1997 julkaistun uudistetun painoksen pohjalta ja sisältää 43 alkuperäisteokseen kuulunutta kertomusta. Havaksen lämminhenkisissä ja kielellisesti rikkaissa kertomuksissa korostuu kodin, uskonnon ja vapaan isänmaan arvo.

20 €

Taina Pyysaari
Kuvittanut Liisa Seppänen

Pinja ja Paulus

Pinja ja Paulus ovat kaksoset, ja Iisa on heidän hyvä ystävänsä. Siionin keväästä tutut kaverukset keksivät monenlaista puuhaa sisällä ja ulkona. Kuvakirja on mukavaa luettavaa ja katseltavaa niin alle kouluikäisille lapsille kuin pikkukoululaisillekin.

18 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi