Lepo on lahjaa

1.5.2018 06:04 | Olavi Vallivaara
Aikojen alussa Jumala loi koko maailman kuudessa päivässä. Seitsemäs päivä oli luomistyön päätöspäivä, jolloin Jumala lepäsi. Näin Jumala antoi meille ihmisille esimerkin työn ja levon vaihtelusta. Myös kolmannessa käskyssä Jumala osoittaa lepopäivän merkityksen.

Jumala ei luonut meitä koneiksi. Tarvitsemme sekä aktiivista toimintaa että passiivista toimettomuutta. Joskus saatamme ajatella, ettei lepo ole niin tärkeää; nyt on paiskittava töitä, kun on voimia ja intoa. Jos jatkuvasti laiminlyömme levon ja nukumme liian vähän, elimistömme alkaa reagoida ja saatamme sairastua.

Elämme aikaa, jota leimaa kiire. Työssä on oltava tehokas, ja ylitöitäkin voi kertyä. Vapaa-aikanakin on niin paljon mielenkiintoisia harrastuksia ja tapahtumia, ettei millään tahdo ehtiä kaikkiin osallistua. Monilla vanhemmilla on kiire, ja yhdessäolo perheen kanssa voi jäädä liian vähäiseksi. Lapsilla taas on kiire erilaisiin harrastuksiin. Juoksemme kellon kanssa kilpaa. Voi tulla ahneuskin: omaisuutta pitäisi saada yhä enemmän ja enemmän. 

Työelämässä ollessani tunnistin sisimmässäni syytökset: Kun tein paljon töitä ja olin poissa kotoa, tunsin laiminlyöneeni perheeni. Kun olin enemmän perheeni kanssa kotona, tunsin laiminlyöneeni työni.

Joku sanoi minulle ennen eläkkeelle jäämistäni: ”Älä jää eläkkeelle, sitten sinulle vasta kiire tulee.” Toisaalta minulta on usein kysytty, onko ollut kiireitä. Kun vastaan, että eipä ole, sanotaan: ”No sinullahan on sitten aikaa tulla…” Ja sitten on vaikea kieltäytyä tehtävästä. Äkkiä on tilanteessa, että se eläkeläisen kiire onkin totta.

Olen nyt eläkepäivinä opetellut käymään kuntosalilla lasteni suostuttelun jälkeen. Tavoitteenani on, että sen avulla voisin pitää kuntoa yllä niin, että liikuntakyky säilyisi hyvänä. Olen kuullut, että kuntoilussakin on tärkeä pitää lepopäiviä. Levätessä lihakset kasvavat. Jos kuntoilee joka päivä, on vaara, että väsyy ja tulee ”ylikuntoon”.

Tuntuu käsittämättömältä, että eläkeläisenkin pitäisi vielä kiirehtiä. Jos kaikki tekemättömät työt on tehtävä ennen kuolemaansa, niin kiirehän siitä tulee. Olen nyt opetellut järjestämään omaa ajankäyttöäni. Siinä on auttanut pari leikkausta ja toipuminen niistä. On ollut pakko levätä. Ajattelen, että kiireen takana on aina joku asia, joka saa kiirehtimään.

Olen usein kuullut sanottavan, että evankeliumin eteenpäin viemisellä on kiire. Kuitenkin Jumalalla on oma aikansa. Jeesuksen vertaus Jumalan valtakunnasta on puhutteleva: ”Niin on Jumalan valtakunta, kuin jos mies kylvää siemenen maahan; ja hän nukkuu, ja hän nousee, öin ja päivin; ja siemen orastaa ja kasvaa, hän ei tiedä, miten” (Mark. 4:26–27).

Jumala on se, joka avaa sydämet uskomaan. Ihmisten voimalla ei työ kanna hedelmää. Apostoli Paavali kirjoitti, että ei ole ihmisten valittavissa, kuka uskoo: ”Niin se ei siis ole sen vallassa, joka tahtoo, eikä sen, joka juoksee, vaan Jumalan, joka on armollinen” (Room. 9:16). Mutta kun joku pyytää luokseen ja haluaa kuulla Jumalan valtakunnan evankeliumia, uskovaiset eivät viivyttele vaan rientävät viemään hätääntyneelle elämän sanaa.

Jeesus toi levon uupuneille ihmisille. Kun kiire meinasi täyttää opetuslasten elämän, Jeesus sanoi heille: ”Lähtekää mukaani johonkin yksinäiseen paikkaan, niin saatte vähän levähtää” (Mark. 6:31). Jeesus myös näki, kuinka ihmiset yrittivät suorittaa elämäänsä ja täyttää Jumalan vaativaa lakia. Hän sanoi: ”Tulkaa minun tyköni, kaikki työtä tekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon” (Matt.11:28). Jumalan sanan ääressä voimme levähtää ja saamme uutta voimaa kilvoituksen matkalle. Uskonelämän hoitaminen on ykkösasia.

Usko on lepoa Herrassa. Synnit ovat anteeksi annetut, Jeesus on tehnyt kaiken puolestamme, saa olla hyvässä turvassa. Jumala pitää Pyhän Henkensä kautta huolta omistaan. Siksi seuroissa sanotaan: ”Saat jäädä uskomaan rauhaan, iloon ja vapauteen saakka.” 

Vanhemmat

Uudemmat

Olavi Vallivaara

Olen juuri eläkkeelle jäänyt pappi. Pappina olen ollut kotimaakunnassani Etelä-Pohjanmaalla ja nyt jo vähän yli puolet elämästäni Keski-Suomessa. Keskisuomalaista ei minusta ole tullut, koska murteeni paljastaa syntyperäni. Näissäkin ”kiriotuksissa” se  voi tulla esille. Koen, että ei näin ”köppääsellä” miehellä mitään "erikoosta" blogattavaa ole, mutta ”kiriootan” nyt siitä ilosta ja ihmettelystä, mitä olen kokenut ja saan kokea. Minulle voi antaa palautetta sähköpostiini: olof.wallenberg@gmail.com.

Olavi Vallivaara

Harri Vähäjylkkä
Piirrokset Anna Ratilainen

Tahdon

Tahdon-kirjassa opetellaan askel kerrallaan vanhemmuutta, ratkotaan kommunikointiongelmia puolisoiden välillä ja kohdataan yhdessä, mitä vastaan tulee: menetyksiä, rakkautta, väsymystä, syntymän ihmettä ja erilaisia näkemyksiä uskovaisena elämisestä.

18 €

Virsiä Suomenlinnassa, CD-133

Äänitteellä on kesästä, Suomen luonnosta ja isänmaasta kertovia virsiä yhteislauluna. Laulujen kautta välittyy laulamisen ilo, rohkaiseva ja turvallinen sanoma sekä syvä kiitollisuus Jumalan luomistyötä kohtaan. 

22 €

Toim. Anna Illikainen, Olli Lohi ja Päivi Martikainen

Vaellanko valossa? Ajankohtaista 2019

Yhteiskunnan moniarvoisuus tulee ihmistä usein vastaan arkielämässä. Vuosikirja 2019 avaa näkökulmia uskovaisena elämiseen tässä ajassa. Kirjoittajat pohtivat, miten kristilliset arvot näkyvät kodissa ja työelämässä ja miten toimia rakentavasti yhteiskunnassa erilaisten aatteiden ja virtausten keskellä. Kirjoituksissa käsitellään myös ihmisen vastuuta luonnosta, toisten kohtaamista ja oman paikan löytämistä.

23 €

Elina Sneck
Kuv. Sirkku Saukonoja

Keltakultakulleroinen

Elina Sneckin hellänhauskoissa vauvarunoissa eletään mukana vauva-arjessa – vauva syö roskia, mönkii, tonkii, luuttuaa lattiat ja nuohoaa takan. Väliin se jokeltaa ihanasti ja nukkuu sinisiipien unia. Hyväntuuliset runot pysäyttävät rakkauden ihmeen äärelle.

18 €

Toim. Sanna Isopahkala

Pysytään kuulolla

Kirjassa kokemuksiaan avaavat sekä seuraradion kuuntelijat että tekijät. Kirjaan on myös koottu SRK:n radiotyön historiaa ja merkkipaaluja.

20 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi