Lauantai 22.9.2018
"
Tomuun vaipuneet, herätkää ja riemuitkaa! Sinun kimaltava aamukasteesi virvoittaa maan, ja niin maa palauttaa kuolleet elämään. Jes. 26:19

Lepo on lahjaa

1.5.2018 06:04 | Olavi Vallivaara
Aikojen alussa Jumala loi koko maailman kuudessa päivässä. Seitsemäs päivä oli luomistyön päätöspäivä, jolloin Jumala lepäsi. Näin Jumala antoi meille ihmisille esimerkin työn ja levon vaihtelusta. Myös kolmannessa käskyssä Jumala osoittaa lepopäivän merkityksen.

Jumala ei luonut meitä koneiksi. Tarvitsemme sekä aktiivista toimintaa että passiivista toimettomuutta. Joskus saatamme ajatella, ettei lepo ole niin tärkeää; nyt on paiskittava töitä, kun on voimia ja intoa. Jos jatkuvasti laiminlyömme levon ja nukumme liian vähän, elimistömme alkaa reagoida ja saatamme sairastua.

Elämme aikaa, jota leimaa kiire. Työssä on oltava tehokas, ja ylitöitäkin voi kertyä. Vapaa-aikanakin on niin paljon mielenkiintoisia harrastuksia ja tapahtumia, ettei millään tahdo ehtiä kaikkiin osallistua. Monilla vanhemmilla on kiire, ja yhdessäolo perheen kanssa voi jäädä liian vähäiseksi. Lapsilla taas on kiire erilaisiin harrastuksiin. Juoksemme kellon kanssa kilpaa. Voi tulla ahneuskin: omaisuutta pitäisi saada yhä enemmän ja enemmän. 

Työelämässä ollessani tunnistin sisimmässäni syytökset: Kun tein paljon töitä ja olin poissa kotoa, tunsin laiminlyöneeni perheeni. Kun olin enemmän perheeni kanssa kotona, tunsin laiminlyöneeni työni.

Joku sanoi minulle ennen eläkkeelle jäämistäni: ”Älä jää eläkkeelle, sitten sinulle vasta kiire tulee.” Toisaalta minulta on usein kysytty, onko ollut kiireitä. Kun vastaan, että eipä ole, sanotaan: ”No sinullahan on sitten aikaa tulla…” Ja sitten on vaikea kieltäytyä tehtävästä. Äkkiä on tilanteessa, että se eläkeläisen kiire onkin totta.

Olen nyt eläkepäivinä opetellut käymään kuntosalilla lasteni suostuttelun jälkeen. Tavoitteenani on, että sen avulla voisin pitää kuntoa yllä niin, että liikuntakyky säilyisi hyvänä. Olen kuullut, että kuntoilussakin on tärkeä pitää lepopäiviä. Levätessä lihakset kasvavat. Jos kuntoilee joka päivä, on vaara, että väsyy ja tulee ”ylikuntoon”.

Tuntuu käsittämättömältä, että eläkeläisenkin pitäisi vielä kiirehtiä. Jos kaikki tekemättömät työt on tehtävä ennen kuolemaansa, niin kiirehän siitä tulee. Olen nyt opetellut järjestämään omaa ajankäyttöäni. Siinä on auttanut pari leikkausta ja toipuminen niistä. On ollut pakko levätä. Ajattelen, että kiireen takana on aina joku asia, joka saa kiirehtimään.

Olen usein kuullut sanottavan, että evankeliumin eteenpäin viemisellä on kiire. Kuitenkin Jumalalla on oma aikansa. Jeesuksen vertaus Jumalan valtakunnasta on puhutteleva: ”Niin on Jumalan valtakunta, kuin jos mies kylvää siemenen maahan; ja hän nukkuu, ja hän nousee, öin ja päivin; ja siemen orastaa ja kasvaa, hän ei tiedä, miten” (Mark. 4:26–27).

Jumala on se, joka avaa sydämet uskomaan. Ihmisten voimalla ei työ kanna hedelmää. Apostoli Paavali kirjoitti, että ei ole ihmisten valittavissa, kuka uskoo: ”Niin se ei siis ole sen vallassa, joka tahtoo, eikä sen, joka juoksee, vaan Jumalan, joka on armollinen” (Room. 9:16). Mutta kun joku pyytää luokseen ja haluaa kuulla Jumalan valtakunnan evankeliumia, uskovaiset eivät viivyttele vaan rientävät viemään hätääntyneelle elämän sanaa.

Jeesus toi levon uupuneille ihmisille. Kun kiire meinasi täyttää opetuslasten elämän, Jeesus sanoi heille: ”Lähtekää mukaani johonkin yksinäiseen paikkaan, niin saatte vähän levähtää” (Mark. 6:31). Jeesus myös näki, kuinka ihmiset yrittivät suorittaa elämäänsä ja täyttää Jumalan vaativaa lakia. Hän sanoi: ”Tulkaa minun tyköni, kaikki työtä tekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon” (Matt.11:28). Jumalan sanan ääressä voimme levähtää ja saamme uutta voimaa kilvoituksen matkalle. Uskonelämän hoitaminen on ykkösasia.

Usko on lepoa Herrassa. Synnit ovat anteeksi annetut, Jeesus on tehnyt kaiken puolestamme, saa olla hyvässä turvassa. Jumala pitää Pyhän Henkensä kautta huolta omistaan. Siksi seuroissa sanotaan: ”Saat jäädä uskomaan rauhaan, iloon ja vapauteen saakka.” 

Vanhemmat

Uudemmat

Olavi Vallivaara

Olen juuri eläkkeelle jäänyt pappi. Pappina olen ollut kotimaakunnassani Etelä-Pohjanmaalla ja nyt jo vähän yli puolet elämästäni Keski-Suomessa. Keskisuomalaista ei minusta ole tullut, koska murteeni paljastaa syntyperäni. Näissäkin ”kiriotuksissa” se  voi tulla esille. Koen, että ei näin ”köppääsellä” miehellä mitään "erikoosta" blogattavaa ole, mutta ”kiriootan” nyt siitä ilosta ja ihmettelystä, mitä olen kokenut ja saan kokea. Minulle voi antaa palautetta sähköpostiini: olof.wallenberg@gmail.com.

Olavi Vallivaara

Toim. Annika Hintsala ja Jenni Hintsala

Heidän kanssaan kulje, kertomuksia nuorille

Kirja nuorista elämän murrosvaiheessa. Kertomuksissa käsitellään nuoren näkökulmasta uskoa, uskosta nousevia valintoja, omaa minuutta ja suhdetta toisiin ihmisiin. 

17 €

Toim. Eero Kukko ja Juha Paukkeri

ALKUSOITOT, SIIONIN LAULUT

Nuottikirja, joka sisältää alkusoiton jokaiseen Siionin lauluun. Alkusoittoja on 35 eri säveltäjältä. Kirja sopii kaikille seuroissa, kodeissa ja seurakuntatyössä näitä lauluja soittaville.

30 €


Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka
 

Jaksanko luottaa? Ajankohtaista 2018

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.  

23 €

Toim. Ari-Pekka Palola

Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti

Kirja antaa tietoa vanhoillislestadiolaisen opetuksesta ja avaa sitä, mihin uskosta nousevat opinkäsitykset pohjautuvat. Artikkeleissa avataan myös käsitteiden merkityksiä. 

25 €

Liisa Louhisalmi

AATOKSEN SAIRAALAREISSU

Helppolukuinen lastenkirja, joka tutustuttaa lasta sairaalamaailmaan.

17 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi