Keskiviikko 19.9.2018
"
Minulle elämä on Kristus ja kuolema on voitto. Fil. 1:21

Mukava reissu Taalainmaalle

20.6.2018 06:04 | Olavi Vallivaara
Sain olla toukokuussa ensimmäistä kertaa Ruotsin suviseuroissa Taalainmaalla. Kotoa läksin matkaan helatorstaiaamuna naapuripitäjän Antin ja Liisan kyydissä kohti Jyväskylää, josta jatkoimme matkaa yhteiskuljetuksella. Linja-autossa olevista matkustajista suurin osa oli minulle tuntemattomia. Matkan aikana tutustuin moneen uuteen ihmiseen, ja linja-autossa oli iloinen tunnelma. Laulettiin Siionin lauluja, kuultiin monta runoa, elämäntarinaa ja humoristista juttua. Menomatkalla järjestettiin arpajaiset Taalainmaan rauhanyhdistyksen hyväksi.

Turusta Tukholmaan menimme laivalla, jossa tutustuminen jatkui muiden seuroihin matkaavien kanssa. Tukholmaan saavuttuamme teimme aamukävelyn vanhassa kaupungissa. Sää oli erinomainen. Lämpöaalto oli tullut Ruotsiin ilmeisesti Suomea aikaisemmin, koska kylvötyöt oli jo saatu valmiiksi. Matka jatkui hienojen peltolakeuksien kautta kohti Taalainmaata. Pysähdyimme Borlängessä, jonne monet suomalaiset siirtolaiset muuttivat 1960- ja 1970-luvulla ja menivät töihin rautatehtaaseen.

Suviseurapaikka oli Gagnefin kunnassa, Mockfjärdin kylässä oleva koulukeskus. Ilo valtasi mieleni, kun näin suviseurapaikan. Meidät otettiin lämpimästi vastaan. Aloitusseuroissa oli kiitollinen mieli. Usein olin ajatellut, että pääsisinpä mukaan, kun olin lukenut Päivämies-lehdestä uutisia Ruotsin suviseuroista. Nyt se toive oli toteutunut.

Jumalan sanaa kuulutettiin kolmen päivän ajan sekä suomen että ruotsin kielellä. Amerikan puhuja puhui englannin kielellä. Nuoria uskonystäviä oli palvelutehtävissä, ja heistä välittyi uskon vaikuttama ilo ja innostus. Seuroissa oli mukava istua, ja seurat olivat minulle uskoa vahvistavat. Jumala ruokki puheitten kautta, ja tuntui hyvältä, että saa olla Jumalan lapsi. Lauantai-iltana Gagnefin kaunis ja iso kirkko oli ääriään myöten täynnä, ja voimakas virrenveisuu ei kuulunut vain korvissa vaan hiveli myös selkäpiitä.

Seuramatkaamme kuului myös retki Taalainmaan karjamajoille. Kun saavuimme perille, katselimme hyvin hoidettuja majoja ja kuulimme karjamajojen historiasta. Hartaushetken aiheena oli Hyvän Paimenen psalmi, ja lopuksi lauloimme laulun ”Taalainmaan karjamajoilta”. Oscar Lindberg sanoitti sen juuri samoilla paikoilla, joissa vierailimme.

Monta kertaa olen kuunnellut ja hyräillyt tuota laulua hautajaisissa ja häissä. Samalla olen miettinyt, että mitähän ne karjamajat oikeastaan ovat olleet. Nyt tiedän: Kesän alussa Taalainmaan jokirannan asukkaat muun muassa Mockfjärdin kylästä muuttivat karjoineen 25 kilometrin päähän metsään, johon oli rakennettu pienet asunnot ja muut tarvittavat tilat. Se oli iso alkukesän tapahtuma. Kylän karja, lapset ja aikuiset eväineen tekivät matkaa kohti kesäistä asuin- ja laidunpaikkaa. Siellä karja päästettiin yhteislaitumelle metsään, jossa sitä paimennettiin. Saatoin vain kuvitella, minkälainen oli lasten ja eläinten riemu, kun lähtö koitti. Varmasti riemullista oli sekin, kun palattiin tuttuun kotikylään ja omaan kotiin.

Seuroissa tutustuin moneen uuteen uskonystävään. Erään miehen isän syntymäpaikka oli minun kotipitäjäni naapurikylässä Suomessa, joten tuntui siltä, että mehän ollaan melkein sukulaisia. Mutta mehän oltiin enemmänkin: Jeesuksen ystäviä ja uskonveljiä. Usko yhdistää, asutaanpa sitten Suomessa, Ruotsissa, Amerikassa tai missä muualla tahansa. Valtakunnan raja tai kieli ei erota, kun Pyhä Henki yhdistää ja liittää Jumalan perheväen joukkoon. 

Yövyin tutussa perheessä Mockfjärdissä ja minua pidettiin kuin ”piispaa pappilassa”: saunoimme, keskustelimme ja nautimme talon tarjoilusta. Vanhoja tuttuja rippikoulun opettajia ja oppilaita tapasin, ja lämmöllä muistelimme yhteisiä rippikoululeirejämme Hankasalmella.

Monta kertaa seurojen aikana totesimme, että nämä ovat todelliset suviseurat: aurinko paistoi ja saimme nauttia lämpimästä säästä. Vielä tärkeämpää oli, että Taivaan Isä antoi armon auringon paistaa sydämiimme. Se lämmitti mieltä. Vielä paluumatkalla oli kiitollinen mieli kaikesta siitä, mitä olin saanut nähdä ja kokea Taalainmaan suviseuroissa. Samaa seurasäätä pyydämme myös tuleviin suviseuroihin Äänekoskelle.

Suosittelen lämpimästi matkaa ensi vuoden Ruotsin suviseuroihin!
 

Vanhemmat

Uudemmat

Olavi Vallivaara

Olen juuri eläkkeelle jäänyt pappi. Pappina olen ollut kotimaakunnassani Etelä-Pohjanmaalla ja nyt jo vähän yli puolet elämästäni Keski-Suomessa. Keskisuomalaista ei minusta ole tullut, koska murteeni paljastaa syntyperäni. Näissäkin ”kiriotuksissa” se  voi tulla esille. Koen, että ei näin ”köppääsellä” miehellä mitään "erikoosta" blogattavaa ole, mutta ”kiriootan” nyt siitä ilosta ja ihmettelystä, mitä olen kokenut ja saan kokea. Minulle voi antaa palautetta sähköpostiini: olof.wallenberg@gmail.com.

Olavi Vallivaara

Liisa Louhisalmi

AATOKSEN SAIRAALAREISSU

Helppolukuinen lastenkirja, joka tutustuttaa lasta sairaalamaailmaan.

17 €

Toim. Annika Hintsala ja Jenni Hintsala

Heidän kanssaan kulje, kertomuksia nuorille

Kirja nuorista elämän murrosvaiheessa. Kertomuksissa käsitellään nuoren näkökulmasta uskoa, uskosta nousevia valintoja, omaa minuutta ja suhdetta toisiin ihmisiin. 

17 €

Toim. Eero Kukko ja Juha Paukkeri

ALKUSOITOT, SIIONIN LAULUT

Nuottikirja, joka sisältää alkusoiton jokaiseen Siionin lauluun. Alkusoittoja on 35 eri säveltäjältä. Kirja sopii kaikille seuroissa, kodeissa ja seurakuntatyössä näitä lauluja soittaville.

30 €


Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka
 

Jaksanko luottaa? Ajankohtaista 2018

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.  

23 €

Toim. Ari-Pekka Palola

Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti

Kirja antaa tietoa vanhoillislestadiolaisen opetuksesta ja avaa sitä, mihin uskosta nousevat opinkäsitykset pohjautuvat. Artikkeleissa avataan myös käsitteiden merkityksiä. 

25 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi