Tiistai 15.10.2019
"
Minä pyyhin pois sinun rikkomuksesi kuin pilven, sinun syntisi kuin pilviverhon. Palaa minun luokseni, minä olen lunastanut sinut vapaaksi. Jes. 44:22

Pitäisikö ruokailutottumuksia muuttaa?

7.11.2018 06:42 | Olavi Vallivaara
Nyt pitäisi pikaisesti saada elämänmuutos myös syömiseen. Minulle aina hyvin maistuvan sianlihan syöminen pitäisi lopettaa. Tilalle pitäisi ottaa härkäpavut, nyhtökaura tai muut kasvikunnan tuotteet. Tällaisilla valinnoilla jokainen voisi omalta osaltaan ehkäistä ilmastonmuutosta, väittävät jotkut tiedemiehet. 

Minun on vaikea ajatella, että ruokailutottumuksia muuttamalla saataisiin ilmastonmuutosta hillittyä. Voi kuitenkin olla, että tottumukset vähitellen muuttuvat.

Kun olin pikkupoika 1950-luvulla, elettiin vielä pitkälti omavaraistaloudessa. Pienen pojan eväisiin kuuluivat silloin kaurapuuro, perunat, sian- tai naudanliha, maito, kananmunat ja äidin tekemä leipä. Navetassa oli lehmiä, vasikoita, sikoja, lampaita ja kanoja. Ruuat olivat hyviä, ja kaikki käytettiin tarkasti hyväksi. Ruokaan suhtauduttiin silloin arvostaen ja kiitollisuudella. 

Kun nuorena perheenä muutimme Kyyjärven pappilaan asumaan, pappilan rakennuksiin kuului hyväkuntoinen navetta. Siellä oli erikseen tila myös sioille. Meille maatalosta lähteneille tuli mieleen, että otetaanpa kesäpossut navettaan. Siitä olisi huvia lapsille ja yhteinen hyöty suuren perheen ruokatalouteen. Asia pantiin hautumaan.

Kerroin ajatuksesta monelle. Vanha saarnaaja Vihtori Storck nuhteli minua vieraillessaan meillä: ”Älä alkaa sikopaimeneksi, ei se sovi papille. Sinä olet lammasten paimen. Ota lampaita navettaan.” Se olisikin ollut yksi mahdollisuus, olinhan pikkupoikana saanut pässin syntymäpäivälahjaksi kummeilta. Lampaat eivät kuitenkaan innostaneet, kun muistin lapsuudesta niiden sydäntä särkevän äänen. Lammas huusi ruoka suussakin.

Asia ratkesi, kun paikallinen Hankkijan ”myyntitykki” sanoi minulle: ”Ota sikoja niin minä lähden yhtiökumppaniksi.” Sovittiin, että minä syötän siat ja hän hommaa rehut. Kuulin myös Kinnulasta päin sellaista huhua, että kyllä Vihtorinkin navetassa oli sikoja kasvanut. Siitä alkoi sikojen kasvatus Kyyjärven pappilan navetassa. Vuosien mittaan sikojen määrä kasvoi ja osuuskunta laajeni. Mukaan tulivat kirkkoneuvoston puheenjohtaja ja kanttori.

Possujen haku kesällä oli riemullinen hetki niin meille aikuisille kuin lapsillekin. Yhtenä kesänä seurakunnassamme oli kaksi nuorta miestä kesäteologina ja kesäkanttorina, ja pyysin heidät mukaan hakureissulle. Eräänä kauniina kesäpäivänä sanoin heille: ”Nyt mennään yhdessä hautausmaalle kaivamaan hauta ja paluumatkalla haetaan possuja.” Pojat lähtivät mukaan, mutta eivät oikein uskoneet, että puhe oli totta. Hetkessä kaivoimmekin haudan, ja haudankaivaja kävi ostamassa meille palkaksi jäätelöt. Paluumatkalla autossa pojat pitivät säkissä olevia possuja silmällä, ja pian possut hyppivät iloisina karsinassa.

Lapset kantoivat sioille ruohoja, maitohorsmia ja vesiheinää. Ne olivat possujen suurta herkkua.  Kalastimme läheisestä järvestä kaloja, jotka keitettyinä olivat niin hyviä, että possut huusivat kuorossa tuntiessaan hajun. Seurakuntalaiset myös lahjoittivat kuivattuja ruuan tähteitä ja syksyllä omenoita, joita pappilan ulkosaunan padassa keitimme possuille. Me olimme varmoja, että possumme olivat saaneet terveellistä ruokaa. 

Ennen joulua, marraskuun lopulla oli "siantappopäivä". Seppä-Heikki toimitti teurastuksen, ja me osakkaat olimme avustamassa. Siat pantiin riippumaan pihasaunaan muutamaksi päiväksi. Teurastuksen jälkeen söimme ”tappajaiskeittoa”, joka oli jo lapsesta saakka ollut kaikkien meidän osakkaiden mieliruokaa.

Yhteinen siankasvatus Kyyjärven pappilan navetassa kesti 12 vuotta. Muistoihin jäi monta mukavaa hetkeä, ja lapsilla riitti paljon iloa possujen kanssa. Joskus haettiin joukolla porsaita. Kerran tuli kiire sikojen teurastukselle, kun piispa tuli tarkastamaan seurakuntaa. Tarvittiin nopeasti tuoretta lihaa.

Yhä olen sitä mieltä, että sianliha on hyvää. Mitäpä jouluruokailu olisi ilman joulukinkkua? Syön myös kasviksia, ja nekin ovat hyviä. Ihmisinä olemme samanarvoisia riippumatta siitä syömmekö lihaa tai vaikkapa pelkästään kasviksia. Arvostan myös kasvissyöjiä. 

Sitä en kuitenkaan ymmärrä, jos ruuasta tehdään ”jumala” tai ihmisiä erotteleva asia niin, että muita arvostellaan ja tuomitaan syömisten perusteella. Ei tehdä siitä epäpyhää, minkä Jumala on pyhittänyt ja antanut meille ruuaksi. Jumala opetti juutalaista Pietariakin juuri tästä (Apt.10:12–15), sillä juutalaiset pitivät sikaa saastaisena eläimenä, eivätkä syöneet sitä. Myös apostoli Paavali muistutti, ettei ruoka ole tärkein asia, vaan se on tähän ajalliseen elämään kuuluva asia.

Ilmastonmuutos on merkittävä asia. On hyvä, että omilla ratkaisuillamme pyrkisimme edistämään sitä, että luonto säilyisi puhtaana, kerskakulutus ja mammonan palvonta vähenisivät, köyhyys ja nälänhätä lieventyisivät. Ehkä pieneltä osaltamme voimme näin osallistua myös ilmastonmuutoksen hillitsemiseen.

Tärkein asia on kuitenkin se, milllainen on suhteemme Luojaamme ja lähimmäisiimme. Jumala kutsuu yhteyteensä meitä kaikkia. Tärkein muutos, jonka ihminen voi tehdä ja jota Jumala toivoo, on ottaa vastaan evankeliumi ja uskon lahja. Silloin pääsee omistamaan Jumalan valtakuntaa, hengellistä todellisuutta, jota Paavali kuvailee: ”Jumalan valtakunta ei ole ruoka eikä juoma, vaan se on vanhurskautta, rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä” (Room. 14:17).

Luonnon hallitsemattomat voimat ja katastrofit aiheuttavat ihmisissä huolta, ja monet suhtautuvat pelolla tulevaisuuteen. Pelon ja epävarmuuden keskellä Esa Tuomaalan viisaat sanat voivat lohduttaa ja antaa toivoa: ”Vaikka ekologisista ennusteista kaikkein synkimmät toteutuisivat ja joutuisimme elämään ennustettujen kauhujen keskellä, voi Taivaalliseen Isään ankkuroitunut Jumala-usko tuoda sittenkin turvallisuuden (Ps. 46:2–4). Vaikka ihminen toiminnallaan kykenisi täysin turmelemaan ja saastuttamaan maan, on Kristuksen ansion varassa elävällä kerran edessään puhdas luomakunta, kirkkaat vedet ja seesteinen taivas (Ilm. 7:15–17)."  (Esa Tuomaala: Ihminen, uhka luomakunnalle, s. 153.)
 

Vanhemmat

Uudemmat

Olavi Vallivaara

Olen juuri eläkkeelle jäänyt pappi. Pappina olen ollut kotimaakunnassani Etelä-Pohjanmaalla ja nyt jo vähän yli puolet elämästäni Keski-Suomessa. Keskisuomalaista ei minusta ole tullut, koska murteeni paljastaa syntyperäni. Näissäkin ”kiriotuksissa” se  voi tulla esille. Koen, että ei näin ”köppääsellä” miehellä mitään "erikoosta" blogattavaa ole, mutta ”kiriootan” nyt siitä ilosta ja ihmettelystä, mitä olen kokenut ja saan kokea. Minulle voi antaa palautetta sähköpostiini: olof.wallenberg@gmail.com.

Olavi Vallivaara

Virsiä Suomenlinnassa, CD-133

Äänitteellä on kesästä, Suomen luonnosta ja isänmaasta kertovia virsiä yhteislauluna. Laulujen kautta välittyy laulamisen ilo, rohkaiseva ja turvallinen sanoma sekä syvä kiitollisuus Jumalan luomistyötä kohtaan. 

22 €

Harri Vähäjylkkä
Piirrokset Anna Ratilainen

Tahdon

Tahdon-kirjassa opetellaan askel kerrallaan vanhemmuutta, ratkotaan kommunikointiongelmia puolisoiden välillä ja kohdataan yhdessä, mitä vastaan tulee: menetyksiä, rakkautta, väsymystä, syntymän ihmettä ja erilaisia näkemyksiä uskovaisena elämisestä.

18 €

Toim. Sanna Isopahkala

Pysytään kuulolla

Kirjassa kokemuksiaan avaavat sekä seuraradion kuuntelijat että tekijät. Kirjaan on myös koottu SRK:n radiotyön historiaa ja merkkipaaluja.

20 €

Elina Sneck
Kuv. Sirkku Saukonoja

Keltakultakulleroinen

Elina Sneckin hellänhauskoissa vauvarunoissa eletään mukana vauva-arjessa – vauva syö roskia, mönkii, tonkii, luuttuaa lattiat ja nuohoaa takan. Väliin se jokeltaa ihanasti ja nukkuu sinisiipien unia. Hyväntuuliset runot pysäyttävät rakkauden ihmeen äärelle.

18 €

Toim. Anna Illikainen, Olli Lohi ja Päivi Martikainen

Vaellanko valossa? Ajankohtaista 2019

Yhteiskunnan moniarvoisuus tulee ihmistä usein vastaan arkielämässä. Vuosikirja 2019 avaa näkökulmia uskovaisena elämiseen tässä ajassa. Kirjoittajat pohtivat, miten kristilliset arvot näkyvät kodissa ja työelämässä ja miten toimia rakentavasti yhteiskunnassa erilaisten aatteiden ja virtausten keskellä. Kirjoituksissa käsitellään myös ihmisen vastuuta luonnosta, toisten kohtaamista ja oman paikan löytämistä.

23 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi