Sunnuntai 25.8.2019
"
Kun Jeesus tuli lähemmäksi ja näki kaupungin, hän puhkesi itkuun sen tähden ja sanoi: "Kunpa sinäkin tänä päivänä ymmärtäisit, missä turvasi on! Mutta nyt se on sinun silmiltäsi kätketty." Luuk. 19:41-42

Onko avioero oikea ratkaisu?

27.11.2018 06:28 | päivitetty 5.12.2018 10:46 | Olavi Vallivaara
”Tuttavapiirissäni suurin osa avioliitoista on päättynyt avioeroon. Lähes jokaisessa erossa mukana on ollut pieniä lapsia. Avioero on kriisi perheille ja läheisille, mutta eroilla on suuri vaikutus myös yhteiskuntaan.” Näin kirjoitti eräs henkilö hiljattain Helsingin Sanomien mielipidepalstalla (HS 5.11.2018).

Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2016 kaikkiaan 13 775 avioliittoa päättyi avioeroon. Se on valtava luku, erot koskettavat maalaiskaupungin suuruista väkimäärää. Useimpien ihmisten lähipiirissä on aviopareja, jotka ovat päätyneet eroamaan. Arvelen, että asia ei ole meille kenellekään outo.

Kun solmimme vaimoni kanssa avioliiton vuosikymmeniä sitten, olin rakastunut ja onnellinen. Annoimme toisillemme rakkauden ja uskollisuuden lupaukset Jumalan ja ihmisten edessä: ”Tahdon olla uskollinen ja rakastaa sekä hyvinä että pahoina päivinä aina kuolemaan saakka.” Näin ovat monet muutkin luvanneet, toivoneet ja unelmoineet rakkaudesta ja onnellisista päivistä. Kukaan tuskin on hääpäivänään ajatellut, että avioliitto päättyisi eroon.

Miksi sitten erotaan? Onko yksi merkittävä syy se, että on liian vähän aikaa itselle ja parisuhteelle? Syinä voivat olla myös epärealistiset odotukset avioliitosta, uskottomuus, avun hakemisen ja saamisen puute.

Miksi usein on niin, että avioeroon liittyy kolmas osapuoli? Onko sellainen ajattelu yleistä, että yritetään ratkaista avioliiton ongelmia vaihtamalla puolisoa? Ei jaksetakaan olla enää uskollisia ja rakastaa omaa puolisoa. Ruvetaan vilkuilemaan ympärille ja hakemaan uutta seuraa. Ensin salaa, ja voi olla, että totuus paljastuu vasta, kun puoliso ilmoittaa eroavansa. Kun yksi rikkoo kielletyn rajan, seuraukset jakaantuvat hajoavan perheen kannettavaksi. 

Ero on katastrofi hylätyksi tulleelle ja hyvää uskoneelle puolisolle sekä lapsille ja muulle lähipiirille. Hylätyksi tullut puoliso itkee tuskaansa, lapset jäävät kaipaamaan vanhempaansa. Myös eronnut ja hänen uusi puolisonsa kantavat ratkaisunsa tuskan ja seuraukset. Vielä raskaampi tilanne on silloin, jos kaksi perhettä hajoaa.

Avioero ei ole kevyt asia. Kukaan ei voi noin vain pyyhkäistä menneisyyttään pois.

Onko sitten lupa erota? Raamatun kanta on aika yksiselitteinen: ”Jeesuksen luo tuli fariseuksia kysymään: saako mies hylätä vaimonsa. Hän vastasi heille: Mitä Mooses on siitä säätänyt? He sanoivat: Mooses antoi meille luvan kirjoittaa erokirjan ja hylätä vaimon” (Mark. 10: 2-4). Siis Mooses salli avioeron ihmisen sydämen kovuuden tähden. 

Jeesus jatkaa puhettaan ja painottaa, ettei se ollut Jumalan tahto. ”Mutta maailman alussa Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi. Sen tähden mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi. He eivät siis enää ole kaksi, he ovat yksi. Ja minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako” (Mark.10: 6–9). Avioliitto kuuluu Jumalan luomistyöhön. Jumalan sana yhdistää miehen ja naisen avioliittoon, elinikäiseen kumppanuuteen. Aviopuoliso on Jumalan lahja.

Miten on sitten, jos avioliitossa ei toteudu vihkikysymyksessä annetut lupaukset? Lupaukset eivät varmasti täydellisesti toteudu yhdessäkään avioliitossa. Monesti olen itse vihkipuheessa sanonut, ettei siinä olla vihkimässä kahta enkeliä avioliittoon, vaan kaksi omalta puolelta syntistä ihmistä. Siksi avioliitossa tarvitaan paljon anteeksiantamusta ja Taivaan Isän apua. Apostoli Paavalin sana sopii myös avioliittoon: ”Pitäkää huolta, että tulette toimeen keskenänne, antakaa anteeksi toisillenne, vaikka teillä olisikin moittimisen aihetta. Niin kuin Herra on antanut teille anteeksi, niin antakaa tekin” (Kol. 3:13). Paljon anteeksisaanut jaksaa rakastaa. Anteeksiantamus antaa voimaa nähdä puoliso uusin silmin.

On kuitenkin vakava asia, jos toinen puoliso käyttäytyy jatkuvasti alistavasti, itsekkäästi tai väkivaltaisesti.Toiminta saattaa olla narsistista tai sairaan mustasukkaista. Kenenkään ei tule sallia henkistä eikä ruumiillista väkivaltaa, senhän viides käskykin kieltää. Jokaisen ihmisen perusoikeuksiin kuuluu oikeus henkilökohtaiseen koskemattomuuteen. Tämä pätee myös avioliittoon.

Jos väkivaltainen käyttäytyminen jatkuu, on oman turvallisuuden vuoksi syytä muuttaa muualle asumaan. Joskus voi joutua turvautumaan jopa lähestymiskieltoon. Tällöinkin voi rukoilla, että tilanne muuttuisi ja paluu yhteiseen elämään olisi mahdollinen. Aina se ei valitettavasti onnistu. 

Voiko avioeron välttää? Avun hakeminen voi olla haastavaa, jos ei ole yhteistä tahtoa. Apua on saatavissa esimerkiksi Perheneuvottelukeskuksista, parisuhdeterapiasta, avioliittoleireiltä tai kutsumalla kotiinsa luotetun ja tutun avioparin, jonka kanssa voi keskustella omasta avioliitostaan. Joskus avuksi riittää, kun saa lastenhoitoapua, jolloin saa viettää aikaa puolisonsa kanssa kahdestaan. Puhumalla ja kuuntelemalla monet pulmat avautuvat. Avioliitossa tarvitaan aikaa parisuhteen hoitamiseen. Kukaan ei selviä yksin. Viisautta on turvautua ammattiapuun, jos ongelmien ratkaisu ei onnistu omin voimin.

Muistan erään avioparin, jolle oli tullut ero, koska mies ei hyväksynyt sitä, että vaimon elämässä uskon myötä oli tapahtunut muutos. Vaimo ei halunnut luopua uskostaan, ja niin mies otti eron ja muutti muualle asumaan. Kului vuosia ja vuosikymmeniä. Vanhuuden päivinä mies otti yhteyttä entiseen vaimoonsa. Sovittiin tapaaminen, alkoi uudelleen tutustuminen ja seurustelu. Tämä entinen vaimo tuli kysymään minulta, miten olisi, voisivatko he mennä uudelleen naimisiin ja miten se tapahtuisi. Minä vastasin, että totta kai te voitte mennä uudelleen naimisiin, jos olette sopineet asiasta ja uskotte sen onnistuvan. Sinun miehesi hän on ollutkin, sanoin. Sovimme vihkipäivän, ja he aloittivat uudelleen yhteisen elämän. Jumala siunasi heitä yhteisessä elämässään myös siten, että mieskin sai uskon lahjan.

Entä jos avioero on tapahtunut, onko eronneella enää mahdollisuutta uskoa? Se on varmasti vaikea asia asianomaiselle. Hän saattaa pohtia: voinko tulla Jumalan lapseksi, kun olen rikkonut Jumalaa, hänen sanaansa ja seurakuntaansa vastaan, puolisoani ja perhettäni vastaan? Nämä ovat sielunvihollisen tuomia esteitä parannuksen teolle. Jeesus sanoi: ”Jokainen synti ja pilkka annetaan ihmisille anteeksi, mutta Hengen pilkkaamista ei anteeksi anneta” (Matt. 12:31).

Jumalan seurakunta on armahdettujen syntisten joukko. Meillä ei kellään ole varaa ottaa ensimmäistä kiveä käteen, koska emme ole kukaan synnittömiä. Varmasti se on raskas tilanne, jos seuroissa istuu entinen puoliso. Mutta seuroissa ylipäätänsä istuu armahdettuja syntisiä.

Joku voi laskelmoida elämässään kevytmielisesti: haluan erota, voinhan sitten tehdä parannuksen, jos tulen toisiin ajatuksiin. Siinä on itsepetos. Ihminen ei voi itse valita uskoa eikä uskoa omin voimin. Jos Jumala ei avaa uskon lahjaa, se pysyy ihmiseltä suljettuna. Usko on Jumalan lahja. Apostoli Paavali kirjoittaa tästä: ”Niin se ei ole sen vallassa, joka tahtoo, eikä sen, joka juoksee, vaan Jumalan, joka on  armollinen” (Room. 9:16).

Avioerot eivät kosketa vain aviopareja, vaan myös lapsia. Eräästä lehtiartikkelista luin, että noin 30 000 lasta joutui uusiin olosuhteisiin vanhempiensa erotessa vuonna 2016.

Avioerot tuottavat paljon kärsimystä perheille ja ne kuormittavat monella tavalla myös yhteiskuntaa. Olisi tärkeää, että avioeroja pystyttäisiin ehkäisemään auttamalla perheitä eri tavoin. Merkitystä on myös sillä, että yhteiskunnassamme yhä vahvemmin arvostettaisiin sitoutumista ja perheen pysyvyyttä.

Kunpa mahdollisimman moni lapsi saisi kasvaa ehjässä perheessä, lähellä äitiä ja isää. 
 

Vanhemmat

Uudemmat

Olavi Vallivaara

Olen juuri eläkkeelle jäänyt pappi. Pappina olen ollut kotimaakunnassani Etelä-Pohjanmaalla ja nyt jo vähän yli puolet elämästäni Keski-Suomessa. Keskisuomalaista ei minusta ole tullut, koska murteeni paljastaa syntyperäni. Näissäkin ”kiriotuksissa” se  voi tulla esille. Koen, että ei näin ”köppääsellä” miehellä mitään "erikoosta" blogattavaa ole, mutta ”kiriootan” nyt siitä ilosta ja ihmettelystä, mitä olen kokenut ja saan kokea. Minulle voi antaa palautetta sähköpostiini: olof.wallenberg@gmail.com.

Olavi Vallivaara

Elina Sneck
Kuv. Sirkku Saukonoja

Keltakultakulleroinen

Elina Sneckin hellänhauskoissa vauvarunoissa eletään mukana vauva-arjessa – vauva syö roskia, mönkii, tonkii, luuttuaa lattiat ja nuohoaa takan. Väliin se jokeltaa ihanasti ja nukkuu sinisiipien unia. Hyväntuuliset runot pysäyttävät rakkauden ihmeen äärelle.

18 €

Virsiä Suomenlinnassa, CD-133

Äänitteellä on kesästä, Suomen luonnosta ja isänmaasta kertovia virsiä yhteislauluna. Laulujen kautta välittyy laulamisen ilo, rohkaiseva ja turvallinen sanoma sekä syvä kiitollisuus Jumalan luomistyötä kohtaan. 

22 €

Harri Vähäjylkkä
Piirrokset Anna Ratilainen

Tahdon

Tahdon-kirjassa opetellaan askel kerrallaan vanhemmuutta, ratkotaan kommunikointiongelmia puolisoiden välillä ja kohdataan yhdessä, mitä vastaan tulee: menetyksiä, rakkautta, väsymystä, syntymän ihmettä ja erilaisia näkemyksiä uskovaisena elämisestä.

18 €

Toim. Anna Illikainen, Olli Lohi ja Päivi Martikainen

Vaellanko valossa? Ajankohtaista 2019

Yhteiskunnan moniarvoisuus tulee ihmistä usein vastaan arkielämässä. Vuosikirja 2019 avaa näkökulmia uskovaisena elämiseen tässä ajassa. Kirjoittajat pohtivat, miten kristilliset arvot näkyvät kodissa ja työelämässä ja miten toimia rakentavasti yhteiskunnassa erilaisten aatteiden ja virtausten keskellä. Kirjoituksissa käsitellään myös ihmisen vastuuta luonnosta, toisten kohtaamista ja oman paikan löytämistä.

23 €

Toim. Sanna Isopahkala

Pysytään kuulolla

Kirjassa kokemuksiaan avaavat sekä seuraradion kuuntelijat että tekijät. Kirjaan on myös koottu SRK:n radiotyön historiaa ja merkkipaaluja.

20 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi