Torstai 22.8.2019
"
Herra, sinä olet oikeamielinen, oikeat ovat sinun päätöksesi. Ps. 119:137

Hyvä ihminen

14.8.2019 06:52 | Olavi Vallivaara
Kuka on hyvä ihminen? Kysymys on piinannut minua ja ilmeisesti monia muitakin ihmisiä. Lapsuuteni kotikylällä oli yksi henkilö, jota kyläläiset pitivät yleisesti hyvänä ihmisenä. Ihmisten puheissa hänestä kerrottiin mm. seuraavia seikkoja: Hän on hyvä ihminen, koska hän on vaatimaton, ei puhu pahaa toisista ihmisistä, ei kiroile, on hyväntuulinen eikä suutu. Hän kävi joka sunnuntai pyörällä kirkossa. Työtä tehdessään hän tapasi hyräillä tai laulella virsiä. Hevosta hän ei kuulemani mukaan koskaan lyönyt. Kun hevonen ei jaksanut vetää kuormaansa, hän oli puhellut hevoselleen: ”Miksi et ruvennut kissaksi, saisit nytkin laiskotella ja maata uunin pankolla. Sinä olet hevonen, nyt sun pitää vetää kuorma perille.” Vaikka tätä ihmistä pidettiin hyvänä ja esimerkillisenä ihmisenä, yleisesti ajateltiin, että vähempikin riittää. Eino Leinon runon sanoin ”Ei paha ole kenkään ihminen, vaan toinen on heikompi toista.”

Psykoanalyysin isä Sigmund Freud oli sitä mieltä, että ihmiset ovat pohjimmiltaan itsekkäitä ja oikeasti kiinnostuneita vain omasta selviytymisestään. Hyviä tekojakin ihminen voi tehdä itsekkäistä syistä. Tosin asiasta ollaan toistakin mieltä. Monissa uskonnoissa ihmisen ajatellaan kehittyvän paremmaksi ihmiseksi vähitellen, kun noudattaa uskonnon antamia ohjeita, ”hengellisiä harjoituksia”. Nykyään puhutaan mielellään elämänhallinnasta. Ihminen pyrkii tietoisesti järkensä avulla hallitsemaan omaa elämäänsä, elämään mahdollisimman hyvin yleisten hyvänä pidettyjen eettisten ohjeiden mukaan samalla noudattaen terveellisiä elämäntapoja. Viime päivinä siihen on tullut mukaan ilmastonmuutoksen tuomat uudet vaateet.

Raamatun mukaan ihminen on perisynnin tähden kyvytön tekemään hyvää. Apostoli Paavali kirjoittaa Roomalaiskirjeessä 3:12: ”Kaikki ovat luopuneet ja käyneet kelvottomiksi. Ei ole ketään, joka tekee hyvää, ei ainoatakaan.” Paavalin antama mainetodistus ihmisistä ei ole häävi. 

Siitä huolimatta on ihmisiä, jotka kuvittelevat olevansa hyviä. Eräs nuorukainen tuli Jeesuksen luokse ja puhutteli häntä: ”Opettaja, mitä hyvää minun pitää tehdä, jotta saisin iankaikkisen elämän? Jeesus vastasi hänelle: Miksi sinä minulta hyvästä kyselet. On vain yksi, joka on hyvä. Jos haluat päästä sisälle elämään, noudata käskyjä. Jeesuksen ja nuorukaisen keskustelu jatkui käskyjen pitämisen ehdottomuudella. Mies oli varma, että hän oli kaikkia käskyjä noudattanut ja kysyi: ”mitä vielä puuttuu?” Jeesus kehotti myymään omaisuutensa ja antamaan rahat köyhille sekä seuraamaan häntä. Hyvä ihminen tuli surulliseksi ja lähti pois, sillä hänellä oli paljon omaisuutta (Matt.19: 16-22).

Opiskellessani teologiaa olin kerran saksalaisen teologin luennolla, joka puhui Martti Lutherin vanhurskauttamisopista. Silloin minulle ensi kerran välähti, että ihminen ei koskaan voi ollakaan hyvä. Hän on omalta puoleltaan aina paha, mutta uskoessaan Jeesukseen hän tulee Jumalan edessä kelpaavaksi eli riittävän hyväksi. Ihminen on Lutherin mukaan yhtä aikaa omalta puoleltaan paha ja Kristukseen uskoessaan pyhä.

Kun sain parannuksen armon ja löysin Jumalan valtakunnan, elämäni muuttui. Jumalan Pyhä Henki tuli sisimpääni ohjaamaan elämää. Kääntymyksen hedelmänä Jumala vaikutti elämänparannuksen. Minulle ei annettu mitään hyvän elämän ohjekirjaa, vaan armo opetti luopumaan jumalattomasta elämästä. Ne asiat, jotka aikaisemmin olivat tärkeitä, menettivät merkityksen. Paitsi, että sain rauhan omalletunnolle, en enää tarvinnut alkoholia, tanssilavoja enkä viihdytyslaitteita. Suurin haluni oli olla uskomassa Jumalan lapsena ja päästä seuroihin. Enää en kaivannut muita hengellisyyksiä, kun Taivaan Isä oli kuullut rukoukseni: ”Tulkoon sinun valtakuntasi.”

Istuessani uskovaisten seuroissa minulle uudelleen ja uudelleen kirkastui tämä uskon kalleus. Joskus epäilin, että onko Raamatussa todella sanottu niin kuin saarnamies saarnasi. Tarkistin kotona omasta Raamatusta kohdan, ja siellä todella luki niin kun oli saarnattu. Elävä usko pohjautuu Jumalan sanaan. Samalla sain kokea, että Lutherin uskonvanhurskauden oppi ei ole vain teoriaa, vaan se on käytännössä totta Jumalan valtakunnassa. Olen saanut uskoa aivan armosta kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä. Se on kaikki lahjaa ja vain Jeesuksen ansion tähden. Se on minunkin oma, kun Pyhä Henki on antanut ymmärryksen vastaanottaa sen uskon kautta ja liittänyt minut Jumalan lapseksi armonvaltakuntaan.

Kun sain armon uskoa, ajattelin, että nyt minusta tulee hyvä ihminen. Kun armon tuntemiset menivät ohi, huomasin, etten olekaan hyvä. Seuroissa opin, että minun perisynnin turmelema ruumis ei tehnytkään parannusta. Paavalin tavoin tunnen: ”En tee sitä hyvää, mitä tahdon, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo. Mutta, jos teen sitä, mitä en tahdo, en tee sitä enää itse, vaan sen tekee minussa asuva synti” (Room.7:  19-20). Meillä uskovaisilla on koko ajan taistelu sisimmässämme asuvan Pyhän Hengen ja ruumiissamme vaikuttavan turmellun luontomme välillä. Paavali huudahtaa tätä taistelua kuvatessaan: ”Minä kurja ihminen! Kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?” Hän tahtoo sanoa, ettei kukaan ihminen ole hyvä Jumalan edessä. Me olemme omalta puoleltamme pahoja. Sitten hän osoittaa, mistä meille voi tulla hyvä. ”Kiitos olkoon Jumalalle Jeesuksen Kristuksen tähden.” Myöhemmin Paavali opettaa aivan käytännöllisesti: ”Jos elätte luontonne mukaan, te kuolette, mutta jos te Hengellä kuoletatte ruumiin teot, niin saatte elää”(Room. 8:13).

Synti ja paha tarttuu meihin ja joudumme tahtomattakin syntiin. Pyhä Henki neuvoo meitä parannukseen. Kristitty haluaakin päästä vapaaksi ja uskoa synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Evankeliumi vapauttaa ja antaa voimaa taistella syntiä vastaan. 

Entä sitten, jos uskosta huolimatta elämme samoissa synneissä. Jos juoppo jatkaa juopottelua, aviopuoliso pahoinpitelee puolisoaan tai varas jatkaa varastamistaan?  Silloin evankeliumista on tullut peite ja lupa synnin tekemiselle. Jumalan hyvä ei saakaan toteutua elämässä. Ihminen haluaa elää syntisen luontonsa mukaan, eikä halua olla kuuliainen Jumalan Hengen äänelle. Usko ja elämä ovat ristiriidassa. On nimi, että elää, mutta on kuollut. Jumalan sanan neuvo on silloin olla kuuliainen Pyhän Hengen äänelle, joka seurakunnassa puhuu: ”Niin ajattele siis, kuinka sinä saanut ja kuullut olet, ja pidä se, ja tee parannus” (Ilm.3:3).
 

Vanhemmat

Olavi Vallivaara

Olen juuri eläkkeelle jäänyt pappi. Pappina olen ollut kotimaakunnassani Etelä-Pohjanmaalla ja nyt jo vähän yli puolet elämästäni Keski-Suomessa. Keskisuomalaista ei minusta ole tullut, koska murteeni paljastaa syntyperäni. Näissäkin ”kiriotuksissa” se  voi tulla esille. Koen, että ei näin ”köppääsellä” miehellä mitään "erikoosta" blogattavaa ole, mutta ”kiriootan” nyt siitä ilosta ja ihmettelystä, mitä olen kokenut ja saan kokea. Minulle voi antaa palautetta sähköpostiini: olof.wallenberg@gmail.com.

Olavi Vallivaara

Toim. Anna Illikainen, Olli Lohi ja Päivi Martikainen

Vaellanko valossa? Ajankohtaista 2019

Yhteiskunnan moniarvoisuus tulee ihmistä usein vastaan arkielämässä. Vuosikirja 2019 avaa näkökulmia uskovaisena elämiseen tässä ajassa. Kirjoittajat pohtivat, miten kristilliset arvot näkyvät kodissa ja työelämässä ja miten toimia rakentavasti yhteiskunnassa erilaisten aatteiden ja virtausten keskellä. Kirjoituksissa käsitellään myös ihmisen vastuuta luonnosta, toisten kohtaamista ja oman paikan löytämistä.

23 €

Virsiä Suomenlinnassa, CD-133

Äänitteellä on kesästä, Suomen luonnosta ja isänmaasta kertovia virsiä yhteislauluna. Laulujen kautta välittyy laulamisen ilo, rohkaiseva ja turvallinen sanoma sekä syvä kiitollisuus Jumalan luomistyötä kohtaan. 

22 €

Elina Sneck
Kuv. Sirkku Saukonoja

Keltakultakulleroinen

Elina Sneckin hellänhauskoissa vauvarunoissa eletään mukana vauva-arjessa – vauva syö roskia, mönkii, tonkii, luuttuaa lattiat ja nuohoaa takan. Väliin se jokeltaa ihanasti ja nukkuu sinisiipien unia. Hyväntuuliset runot pysäyttävät rakkauden ihmeen äärelle.

18 €

Harri Vähäjylkkä
Piirrokset Anna Ratilainen

Tahdon

Tahdon-kirjassa opetellaan askel kerrallaan vanhemmuutta, ratkotaan kommunikointiongelmia puolisoiden välillä ja kohdataan yhdessä, mitä vastaan tulee: menetyksiä, rakkautta, väsymystä, syntymän ihmettä ja erilaisia näkemyksiä uskovaisena elämisestä.

18 €

Toim. Sanna Isopahkala

Pysytään kuulolla

Kirjassa kokemuksiaan avaavat sekä seuraradion kuuntelijat että tekijät. Kirjaan on myös koottu SRK:n radiotyön historiaa ja merkkipaaluja.

20 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi