Keskiviikko 20.11.2019
"
Herran päivä tulee kuin varas. Sinä päivänä taivaat katoavat jylisten, taivaankappaleet palavat ja hajoavat. Silloin paljastuu maa ja kaikki, mitä ihminen on maan päällä saanut aikaan. 2 Piet. 3:10

Ulkopuolisuudesta

24.9.2019 13:29 | Olavi Vallivaara
”Olinkohan minä neljännellä vai viidennellä luokalla, kun koulu järjesti luokkaretken sotilastukikohtaan. Sinne eivät päässeet kuin Ruotsin kansalaiset, ja opettaja nimesi seitsemän oppilasta, jotka eivät päässeet mukaan. Olin ihmeissäni, koska olin syntynyt ja kasvanut Ruotsissa. Se oli mieleenpainuva kokemus ulkopuolisuudesta.”

Näin kirjoittaa Janne Raninen kirjassaan Kutsuvat minua palkkamurhaajaksi. Hän kertoo kokeneensa lapsuudessaan ja nuoruudessaan  alemmuudentunnetta ja ulkopuolisuutta. Hänen vanhempansa olivat muuttaneet Suomesta Ruotsiin töiden perässä niin kuin niin monet muutkin suomalaiset tekivät paremman elämän toivossa.

Vuosina 1960–1979 yli 300 000 suomalaista muutti Ruotsiin. Kaikkien suomalaisten maahanmuuttajien elämä ei mennyt toiveitten mukaan. Raninen varttui yksinhuoltajaäidin poikana, ja lapsuuden leikkikaverit olivat maahanmuuttajalapsia, joiden isät olivat vankilassa niin kuin Ranisenkin isä. Kirjassa kerrotaan Ranisesta näin: ”Väkivaltarikollinen hänestä tuli pitkälti olosuhteiden seurauksena, koska hän kasvoi väkivallan keskellä ja traumasoitui nähtyään äitinsä raa’an pahoinpitelyn.”

Raninen on elävä todiste siitä, miten kaikki elämässä voi mennä pieleen ja kuinka pahimmassa tapauksessa voi käydä, kun maahanmuuttajataustaista nuorta ei koskaan kotouteta. Pahimpina vuosina Ruotsin vankiloissa joka toinen vanki oli kansalaisuudeltaan suomalainen. Ruotsissa puhuttiin ”itärikollisuudesta” ja suomalaisia maahanmuuttajia nimiteltiin ”en finne igen”. Suurimmalla osalla suomalaisia meni kaikki hyvin, mutta osa ajautui yhteiskunnan ulkopuolisiksi.

Meidän maahamme muutti paljon pakolaisia vuonna 2015. Se aiheutti paljon puhetta ja ristiriitaa suomalaisten keskuudessa. Monet suhtautuivat uusiin tulijoihin kielteisesti, jopa aggressiivisesti. Joidenkin mielestä heitä ei saisi olla täällä lainkaan. Kun Karjalan evakkoja sijoitettiin sodan jälkeen eri puolille Suomea, olivat ihmisten asenteet joillakin paikkakunnilla karuja. Saatettiin kysyä: ”Oletteko te ihmisiä vai evakkoja.” Paljoakaan eivät asenteet siis ole muuttuneet vuosikymmenten kuluessa.

Me viisaat ihmiset olemme kyvykkäitä hylkimään toisiamme. Se näkyy käytännön elämässä hyljeksintänä, kiusaamisena, nöyryytyksenä, alistamisena ja vihana. Tällaiset teot aiheuttavat kärsimystä ja ulkopuolisuutta. 

Raamattu kehottaa suhtautumaan muukalaiseen oikeudenmukaisesti. ”Älä tee vääryyttä köyhälle päivätyöläiselle, olipa hän maanmiehesi tai maassa asuva muukalainen” (5. Moos. 24:14). ”Ette saa viedä muukalaiselta ettekä orvolta hänen oikeuksiaan” (5. Moos. 24:17). Kun Jumala antoi sanassaan neuvoja suhtautumisesta oman kansansa ulkopuolisiin, hän muistutti juutalaisten mieliin, kuinka he itse olivat orjina Egyptissä.

Minusta tuntuu, että meidän suomalaistenkin on hyvä muistaa, että yhteensä 1,3 miljoonaa suomalaista on lähtenyt paremman elämän toivossa Ruotsin lisäksi Pohjois-Amerikkaan ja muihinkin maihin. Kun he ovat jääneet asumaan muuttomaihin, heitä on todennäköisesti kohdeltu hyvin. Jeesus antoi meille hyvän ohjeen suhtautumisesta toiseen ihmiseen: ”Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille” (Matt. 7:12). Empaattisuus eli asettuminen toisen ihmisen asemaan on oikea asenne toista ihmistä kohtaan, ei epäluulo.

On myös sellaista ulkopuolisuuden tunnetta, jota voi tuntea, vaikkei kukaan käyttäytyisikään väärin. Tällainen tunne saattaa vallata kenet tahansa meistä. Kun minä olin ensi kerran Malmin vanhassa kirkossa rauhanyhdistyksen seuroissa, tunsin itseni muukalaiseksi. Minusta tuntui, että kaikki muut tunsivat toisensa ja minä olin ainut ulkopuolinen. Yksi nuori mies tuli samaan penkkiin ja tervehti kädestä pitäen sanoilla ”Jumalan terve”. Se samalla hämmästytti ja lämmitti. Panin merkille, että monet tekivät samalla tavalla.

Vaikka tunsinkin olevani muukalainen heidän joukossaan, aistin kuitenkin, että näillä muilla on jotakin, joka minulta puuttui. Vähitellen se kirkastui, että heillä on uskon tuoma rauha, joka on väkevästi liittänyt heidät yhteen. Tämä ulkopuolisuuden kokemukseni ei siten ollutkaan vain negatiivinen, vaan minuakin kutsuttiin ulkopuolelta sisäpuolelle.

Jumalan lasten rakkaus veti minua sisälle Jumalan valtakuntaan. Kun Jumalan aika täyttyi, voimistui halu päästä sen yhteyteen ja Jumala antoi voiman, rohkeuden ja ymmärryksen uskoa omat synnit anteeksi. Silloin kävi niin kuin apostoli Paavali kirjoittaa: ”Te ette siis enää ole vieraita ja muukalaisia, vaan kuulutte Jumalan perheeseen, samaan kansaan kuin pyhät” (Ef. 2:19). Tuo sama uskonystävien rakkaus on saanut lämmittää minua monta kertaa uskon tiellä.

Me elämme erilaisissa elämäntilanteissa ja olemme yhtä arvokkaita ihmisiä niistä riippumatta. Elämänsä voi kokea hyväksi ja onnelliseksi elääpä yksin tai perheellisenä. Samoissa tilanteissa voi myös kokea kipua ja kaipausta. 

Joku nuori tai yksinäinen voi tuntea ulkopuolisuutta seuroissa, kun näkee perheellisten elämää tai kuuntelee saarnaa, joka on suunnattu perheellisille. Raamattu neuvoo, että jos joku kaipaa puolisoa, hän voi rukoilla, että Jumala antaisi uskovaisen puolison. Jos puolisoa ei silti johdateta rinnalle, on tyydyttävä siihen asemaan, jonka Jumala antaa. Apostoli Paavali oli naimaton, ja hän suositteli sitä muillekin. Hän pohti, että yksin elävällä ihmisellä ei ole niin paljon huolia kuin perheellisellä on.

Oletko vertaillut itseäsi muihin ja kokenut huonommuutta? Voit luottaa siihen, että Jumala on antanut meille jokaiselle lahjoja, myös sinulle. Itse koen suurimmaksi lahjaksi sen, että saan tänään uskoa. Saamme pyytää Jumalalta voimaa uskomiseen. Myös rukouksen lahja on suuri. Jos en jaksa muuta, voin rukoilla. 

Oletko kokenut vierautta ja ulkopuolisuutta uskovaisten joukossa? Se on inhimillistä, niin kuin ovat kaikki tunteet. Apostoli Paavali kirjoittaa, että kun evankeliumi on johtanut meidät Kristuksen Jeesuksen yhteyteen, meillä on sama oikeus perintöön, iankaikkiseen elämään, ja kuulumme Jumalan perheväkeen (Ef. 3:6). Jokainen jäsen tässä perheessä on arvokas, ja siihen kutsutaan mukaan kaikkia ihmisiä.
 

Vanhemmat

Uudemmat

Olavi Vallivaara

Olen juuri eläkkeelle jäänyt pappi. Pappina olen ollut kotimaakunnassani Etelä-Pohjanmaalla ja nyt jo vähän yli puolet elämästäni Keski-Suomessa. Keskisuomalaista ei minusta ole tullut, koska murteeni paljastaa syntyperäni. Näissäkin ”kiriotuksissa” se  voi tulla esille. Koen, että ei näin ”köppääsellä” miehellä mitään "erikoosta" blogattavaa ole, mutta ”kiriootan” nyt siitä ilosta ja ihmettelystä, mitä olen kokenut ja saan kokea. Minulle voi antaa palautetta sähköpostiini: olof.wallenberg@gmail.com.

Olavi Vallivaara

Virsiä Suomenlinnassa, CD-133

Äänitteellä on kesästä, Suomen luonnosta ja isänmaasta kertovia virsiä yhteislauluna. Laulujen kautta välittyy laulamisen ilo, rohkaiseva ja turvallinen sanoma sekä syvä kiitollisuus Jumalan luomistyötä kohtaan. 

22 €

Toim. Sanna Isopahkala

Pysytään kuulolla

Kirjassa kokemuksiaan avaavat sekä seuraradion kuuntelijat että tekijät. Kirjaan on myös koottu SRK:n radiotyön historiaa ja merkkipaaluja.

20 €

Elina Sneck
Kuv. Sirkku Saukonoja

Keltakultakulleroinen

Elina Sneckin hellänhauskoissa vauvarunoissa eletään mukana vauva-arjessa – vauva syö roskia, mönkii, tonkii, luuttuaa lattiat ja nuohoaa takan. Väliin se jokeltaa ihanasti ja nukkuu sinisiipien unia. Hyväntuuliset runot pysäyttävät rakkauden ihmeen äärelle.

18 €

Toim. Anna Illikainen, Olli Lohi ja Päivi Martikainen

Vaellanko valossa? Ajankohtaista 2019

Yhteiskunnan moniarvoisuus tulee ihmistä usein vastaan arkielämässä. Vuosikirja 2019 avaa näkökulmia uskovaisena elämiseen tässä ajassa. Kirjoittajat pohtivat, miten kristilliset arvot näkyvät kodissa ja työelämässä ja miten toimia rakentavasti yhteiskunnassa erilaisten aatteiden ja virtausten keskellä. Kirjoituksissa käsitellään myös ihmisen vastuuta luonnosta, toisten kohtaamista ja oman paikan löytämistä.

23 €

Harri Vähäjylkkä
Piirrokset Anna Ratilainen

Tahdon

Tahdon-kirjassa opetellaan askel kerrallaan vanhemmuutta, ratkotaan kommunikointiongelmia puolisoiden välillä ja kohdataan yhdessä, mitä vastaan tulee: menetyksiä, rakkautta, väsymystä, syntymän ihmettä ja erilaisia näkemyksiä uskovaisena elämisestä.

18 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi