Lauantai 17.8.2019
"
Jeesus sanoi opetuslapsilleen: "Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra', pääse taivasten valtakuntaan. Sinne pääsee se, joka tekee taivaallisen Isäni tahdon." Matt. 7:21

Ranska vaihtui Ranuaksi

8.2.2016 07:00 | Opistoblogi
Miksi nuoret reissaavat? Mikä matkustamisessa kiehtoo? Entä onko opisto elämää ja maailmaa miettivälle nuorelle välivuosivaihtoehto vai täysin out?
 
Olen ollut au pairina Skotlannissa, viettänyt kesän Yhdysvalloissa ajaen mantereen halki retkeilyautolla, vaeltanut Alpeilla sekä pyöräillyt Itämeren ympäri.
 
Noin puolet matkoistani olen toteuttanut yksinäni ja puolet muiden kanssa. Olen halunnut nähdä elämää ja pohtia osaani tässä maailmassa. Usein matkoillani olen ollut epäilevällä mielellä sen suhteen, miksi uskon tai mihin uskon. Olen kulkenut toinen jalka maailmassa ja toinen Jumalan valtakunnassa.

* * *
 
Olin seitsemäntoistavuotias, kun lähdin ensimmäistä kertaa ulkomaille pitemmäksi aikaa. Lähdin suomalais-skotlantilaiseen perheeseen au pairiksi yhden kevään ajaksi. Lähtö oli nopea, jo muutamassa päivässä ajatuksen saamisesta olin saanut hankittua itselleni au pair -paikan, ja viikon kuluttua päätöksestä löysin itseni Glasgown lentokentältä vieraasta maasta lähes ummikkona.
 
Halusin pois Suomesta. Halusin olla hieman yksikseni ja oppia englantia. Lähimmät uskovaiset asuivat Lontoossa, eli todella kaukana asuinpaikastani. Ensimmäistä kertaa elämässäni koin todellista kaipuuta muiden uskovaisten seuraan. Au pair -aikanani pääsin käymään seuroissa yhden ainoan kerran Lontoon merimieskirkolla. Matka bussilla kesti yhteen suuntaan noin 11 tuntia.
 
Seuroihin pääseminen antoi silloin kovin epätietoiselle nuorelle miehelle voimaa uskoa ja kulkea Jumalan valtakunnan joukon matkassa.
 
Halu nähdä muita maita ja kulttuureja oli suuri syy lähdölleni, mutta perimmäisenä syynä ensimmäiselle irtiotolleni Suomesta oli tarve saada ajatella, missä joukossa oikeasti seison. Ajatukset ja teot eivät aina kulkeneet yksiin sen kanssa, mitä suullani tunnustin.
 
Ensimmäiseltä matkaltani minulle jäi käteen kohonnut englannin kielen taito sekä hieman selvinneet ajatukset elämän suhteen.
 
* * *

Seuraavan kerran lähdin ulkomaille muutaman vuoden kuluttua. Vasen käteni halvaantui hermon vaurioitumisen vuoksi enkä pystynyt käyttämään kättä muutamaan kuukauteen. Sairaslomani aikana keskeytin senhetkiset lukio-opintoni.

Silloin mieleeni hiipi jälleen ajatus siitä, millaista olisi lähteä käymään ulkomailla. Pohdin Euroopan kiertämistä polkupyörällä muutaman kuukauden ajan. Olin hukassa. En tiennyt, mitä tulisin tekemään jatkossa. Elämä maistui puulta eikä millään tuntunut olevan mitään tarkoitusta.
 
Sain lopulta hyvän tarjouksen sukulaiseltani Yhdysvalloista. Hän tarjosi minulle autoaan ajettavaksi mantereen halki. Lähdin matkaan yhdessä pikkusiskoni ja -veljeni kanssa. Olin ryhmästä ainoa, joka osasi englantia edes kohtuullisen sujuvasti. Näin kaikki vastuu paikallisten kanssa toimittaessa oli minulla.

 
Kulkupelimme Yhdysvalloissa näytti tältä.

Yhdysvaltojen-matkamme alkoi Washingtonin osavaltiosta länsirannikolta. Vietimme siellä kolme viikkoa uskovaisessa kodissa. Sen jälkeen lähdimme ajamaan kohden New Hampshirea, jonne automme piti toimittaa.

Matkalla pysähdyimme Montanassa, Pohjois-Dakotassa sekä Minnesotassa paikallisten ihmisten luona. Näin kuinka uskovaiset elävät valtameren toisella puolella.
 

Veneilyä Minnesotassa.

Minnesotassa sain mahdollisuuden lähteä isoseksi kahdelle nuorten leirille. Koin, että uskovaisten leiritoiminta on siellä samanlaista kuin täällä kotimaassakin.
 
Yhdysvaltojen-matkalta mieleeni on jäänyt siellä olevien uskovaisten halu auttaa Suomesta tulevaa matkailijaa. Aina oli majapaikkoja tarjolla, vaikka emme ennestään toisiamme tunteneet. Lämpimät muistot ystävällisistä ihmisistä tulevat elämään mielessäni aina. Vaikka välimatka on suuri, on siellä oleva uskovien joukko samankaltainen kuin täällä Suomessakin. Tuntui siltä kuin olisi ollut kotona.
 
Matkalta minulle tarttui mukaan vahva englannin kielen taito sekä halu saattaa keskeneräiset lukio-opintoni loppuun. Löysin itseäni toimiessani vieraiden ihmisten kanssa vieraassa ympäristössä, mutta silti turvallisesti muiden uskovaisten ympäröimänä.

* * *
 
Seuraavan kerran tie kutsui minua, kun sain päähäni, että poljen suviseuroihin Pyhäjoelle senhetkisestä asuinpaikastani Espoosta. Matkaan lähdin jälleen kerran tarkoituksenani saada olla hetken yksin ja ajatella omia ajatuksiani rauhassa.
 
Pyörämatkan aikana vahvistui halu toteuttaa jokin vastaava reissu, mutta hieman pitemmän kaavan mukaan. Seuraavan vuoden aikana suunnittelin polkevani Nordkappista Gibraltarille, mutta päädyin lopulta hieman lyhyempään versioon, eli Itämeren kiertämiseen Viron, Latvian, Liettuan, Puolan, Saksan, Tanskan sekä Ruotsin halki.
 
Suunnittelin matkaa puolisen vuotta, kunnes vihdoin olin tullut ajatusteni kanssa siihen pisteeseen, että aloin hankkia matkalla tarvitsemiani varusteita. 


Varusteet Itämeren kiertämistä varten.

Olin jo pitkään ollut kahden vaiheilla, olenko uskomassa vai en. En saanut puhuttua läheisille ihmisille tilanteestani, ja halusin vetäytyä syrjään pohtimaan arvojani ja ajatuksiani. Halusin olla hetken itsekseni vain polkupyörä seuranani.

 
Pyörä pakattuna ja valmiina lähtöön.

Matkalla vietin aikaa paikallisten ihmisten kanssa lähes jokaisessa pysähtymispaikassani. En tavannut matkani aikana ketään uskovaista. Huomasin, että ajatukseni etääntyivät lapsuudenuskosta päivä päivältä.
 

Yöpymistä teltassa leirintäalueella.

Matkani päättyi yllättäen Etelä-Ruotsissa Helsingborgissa. Olin ylittämässä autotietä pyörätien jatketta pitkin, kun pysähtynyt auto lähti liikkeelle risteyksestä ja ajoi päälleni. Pyöräni vaurioitui ja minä sain muutamia ruhjeita sekä aivotärähdyksen.
 
Matkani yllättävä päättyminen tuntui alkuun kurjalta. Olin suunnitellut, että polkisin Uumajaan, josta olisin jatkanut matkaani lautalla Vaasaan. Tarkoituksenani oli olla yksi yö suviseuroissa ja jatkaa polkemista etelään, kohti Helsinkiä, sillä olin lähdössä viikon kuluttua ystäväni kanssa Alpeille vaeltamaan.
 
Lensin Suomeen välittömästi kolarin jälkeen. Olinkin Helsingissä jo tiistaina ennen suviseurojen alkua, ilman mitään tekemistä. Päätin lähteä suviseuroihin muutamaa päivää aikaisemmin ja olla siellä loppuun asti. Tätä päätöstä en ole joutunut katumaan lainkaan.
 
Hieman jalkavaivaisena kävin sitten vaeltamassa Zell Am Seessä, Itävallassa.
 

Zell am See, Itävalta.

* * *

Kesä oli kääntymässä kohden loppua, ja olin edelleen ajatusteni kanssa sekaisin. En saanutkaan selvitettyä itselleni omaa uskoani. Olin matkustanut ja nähnyt maailmaa hieman enemmän, mutta silti tunsin edelleen olevani hukassa – ilman suuntaa ja määränpäätä.
 
Päätin muuttaa ulkomaille heti kesän loputtua, ja valmistauduinkin muuttamaan Ranskaan. Pakkasin tavarani ja kuskasin ne vanhempieni luokse säilöön.
 
Ennen lähtöäni päätin kuitenkin käydä sukukurssilla Ranuan opistolla. Siellä mieleeni nousi ajatus, että mitä jos hakisin opistoon opiskelijaksi enkä lähtisikään ulkomaille. Mietin asiaa muutaman päivän, kunnes sain rohkeuden täyttää hakulomakkeet. Rehtori toivotti minut tervetulleeksi opistoon.
 
Suuntani vaihtuikin yllättäen Ranskasta Ranualle. Opistossa vietetty puolivuotinen antoi minulle enemmän kuin kaikki tekemäni reissut yhteensä. Opin olemaan oma itseni. Sain vahvistusta uskolleni. Elämä opiston jälkeen tuntuu valoisammalta kuin koskaan aikaisemmin.
 
Muutaman matkan tehneenä olen huomannut, etteivät ajatukset reissussa välttämättä selkeydykään sillä tavalla kuin itse tulee ajatelleeksi. Matkustaminen on mukavaa ja antoisaa, mutta olisi hyvä miettiä myös, kuinka matkoilla pääsee uskovaisten seuraan.
 
Omilla yksin tekemilläni matkoilla olen ollut kirjaimellisesti yksin. Lähtiessäni reissuun en ole juurikaan vaivautunut pohtimaan, miten pääsen seuroihin ja sanankuuloon. Viimeisen puolen vuoden aikana olen kuitenkin huomannut, että matkoillani ja elämässäni muutenkin tapahtuneet loukkaantumiset, onnettomuudet ja monet huonoiksi kokemani asiat ovat olleet johdattamassa minua oikealle tielle.
 
Uskon, että ilman viimekesäistä pyöräkolaria olisin päätynyt jonnekin muualle kuin opistoon. Välivuosivaihtoehtona kristillinen opisto olikin minulle juuri se oikea paikka. Toivoisin, että yhä useampi nuori aikuinen tekisi saman valinnan, mihin minulle annettiin mahdollisuus: lähtisi opistoon, vaikka vähän vanhempanakin. Katsomaan, josko se antaisi jotain sellaista, jota ei muualta saa.

Manu, Ranuan kristillinen kansanopisto

Uudemmat

Opistoblogi

Vanhoillislestadiolaisella herätysliikkeellä on kolme kansanopistoa: Jämsässä, Ranualla ja Reisjärvellä. Opistot toimivat kristillisten arvojen pohjalta. Opiskelijat ovat pääasiassa peruskoulun tai toisen asteen
koulutuksen juuri suorittaneita nuoria. Opiskelijoita on myös ulkomailta, lähinnä muista Pohjoismaista sekä Pohjois-Amerikasta.
 

Opistoilla on omat painopistealueensa. Jämsässä korostuvat musiikki ja kansainvälisyys, Ranualla viestintä ja kuvataide, Reisjärvellä sosiaali- ja terveysala, yrittäjyys ja erätaidot. Opistojen yhteisiä vahvuuksia ovat kielet ja käden taidot. Jokaisessa opistossa on myös linja kehitysvammaisille ja muille erityistä tukea tarvitseville.

Viikonloppuisin ja loma-aikoina opistoilla on monipuolista lyhytkurssitoimintaa.

Jämsän Kristillinen Kansanopisto

Reisjärven kristillinen opisto

Ranuan kristillinen kansanopisto

Opistoblogi

Toim. Sanna Isopahkala

Pysytään kuulolla

Kirjassa kokemuksiaan avaavat sekä seuraradion kuuntelijat että tekijät. Kirjaan on myös koottu SRK:n radiotyön historiaa ja merkkipaaluja.

20 €

Virsiä Suomenlinnassa, CD-133

Äänitteellä on kesästä, Suomen luonnosta ja isänmaasta kertovia virsiä yhteislauluna. Laulujen kautta välittyy laulamisen ilo, rohkaiseva ja turvallinen sanoma sekä syvä kiitollisuus Jumalan luomistyötä kohtaan. 

22 €

Toim. Anna Illikainen, Olli Lohi ja Päivi Martikainen

Vaellanko valossa? Ajankohtaista 2019

Yhteiskunnan moniarvoisuus tulee ihmistä usein vastaan arkielämässä. Vuosikirja 2019 avaa näkökulmia uskovaisena elämiseen tässä ajassa. Kirjoittajat pohtivat, miten kristilliset arvot näkyvät kodissa ja työelämässä ja miten toimia rakentavasti yhteiskunnassa erilaisten aatteiden ja virtausten keskellä. Kirjoituksissa käsitellään myös ihmisen vastuuta luonnosta, toisten kohtaamista ja oman paikan löytämistä.

23 €

Harri Vähäjylkkä
Piirrokset Anna Ratilainen

Tahdon

Tahdon-kirjassa opetellaan askel kerrallaan vanhemmuutta, ratkotaan kommunikointiongelmia puolisoiden välillä ja kohdataan yhdessä, mitä vastaan tulee: menetyksiä, rakkautta, väsymystä, syntymän ihmettä ja erilaisia näkemyksiä uskovaisena elämisestä.

18 €

Elina Sneck
Kuv. Sirkku Saukonoja

Keltakultakulleroinen

Elina Sneckin hellänhauskoissa vauvarunoissa eletään mukana vauva-arjessa – vauva syö roskia, mönkii, tonkii, luuttuaa lattiat ja nuohoaa takan. Väliin se jokeltaa ihanasti ja nukkuu sinisiipien unia. Hyväntuuliset runot pysäyttävät rakkauden ihmeen äärelle.

18 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi