Tiistai 20.8.2019
"
Älä unohda laupeutta, älä uskollisuutta - kiedo ne kaulaasi, kirjoita sydämesi tauluun, niin saat rakkautta ja kiitosta sekä Jumalalta että ihmisiltä. Sananl. 3:3-4

Ripari entisten opistolaisten silmin

8.7.2016 06:32 | Opistoblogi
Tutut peltoaukeat vilisivät silmiemme edestä, kun lähestyimme opistoa. Saavuimme odottavin mielin, koska tulimme uusina isosina kesäjaksolle. Olo oli kuin olisi palannut kotiin, vaikkakin opistorakennus oli autio. Rippikoululaiset alkoivat virrata ovista sisään ennen kuin olimme ehtineet valmistautua siihen. He olivat sekä jännittyneitä että innostuneita päästessään opistolle tuttujen kasvojen pariin. Meille kaikki riparilaiset olivat aivan uusia.



– Missä o tätilä?
– Miks kämppä on lukossa?
– Millon alkaa ohjelma?

Tulijoilla oli kymmeniä kysymyksiä. Oli helppo neuvoa heitä oikeisiin paikkoihin, kun tunsimme rakennuksen kuin omat taskumme. Riparilaisten vanhempien ohjelmassa oli alustus, jonka jälkeen keskustelimme yhdessä uskonasioista. Vanhemmat ehtivät myös jututtaa nuoriaan. Leikimme ryhmäytymisleikkejä ulkona, huusimme äänemme käheiksi – ja huomasimme, että tunnelma oli muuttunut rennoksi. Lopuksi hiljennyimme iltahartauteen. Näin oli hyvä aloittaa viikko. Henkilökunnan kanssa vielä illan päätteeksi kokoonnuimme ja kävimme päivän läpi. Paljon oli ehtinyt tapahtua.


  
Rippikoululaisten kanssa saimme palata omiin riparimuistoihimme. Liikuntasaliin mentäessä löytyi sieltä aina spaikkirinki, joka oli tutuksi tullut jo pari vuotta sitten. Halusimme isosina saada heille yhtä hyvät muistot kuin itsellemme omasta riparista jäi. Ruokapöydässä, käytävällä tai tunneilla syntyivät monet keskustelut niin isosten kuin rippikoululaisten kanssa, jotka jäivät mieleen. Joillekin tämä viikko saattoi olla ensimmäinen irtautuminen kodista. Tavoitteena meillä oli, että jokaisella olisi mukava viikko ja kenenkään ei tarvitsisi olla yksin.
 
 

Samalla näki rippikoulun toisen puolen, miten paljon valmisteluja ja panostusta se henkilökunnalta vaatii. Pidimme kokouksia ahkerasti ja selvittelimme aikataulujamme kaiken kiireen keskellä. Jokaisella oli jotakin tehtävää, mutta se ei silti tuntunut työltä, koska tiesi antavansa työpanoksen tärkeän asian hyväksi.
 


Nuoret saivat viettää kokonaisen viikon tärkeimpien asioiden äärellä. He saivat ihmetellä, kysellä, ja yhdessä mietittiin vastauksia kysymyksiin. Moni varmasti alkoi uudella tavalla miettiä uskoaan keskusteluissa nostettujen ajatusten pohjalta. Pikkuhiljaa he keräsivät rohkeutta olla omana itsenään porukassa. Oli palkitsevaa nähdä, kuinka alkuviikolla hieman jännittyneet nuoret löysivät kavereita, nähdä, että he nauttivat.
 


Oli rauhoittavaa saapua kirkkoon ja hiljentyä jumalanpalvelukseen kaiken kiireen jälkeen. Konfirmaatio tuntui jo tutulta verrattuna omaan rippikouluun pari vuotta sitten. Pappi luki Raamatun tekstit, laulettiin virsiä ja käytiin ehtoollisella. Tuntui, että se oli todella tärkeä tilaisuus rippikoululaisille. 

"Herra Jeesus, sun tahtos tietä mun uskossa kulkea suo. Anna armosi voimaksi mulle, kun köyhänä sydämen sulle saatan armolähteen luo."

Alttarilla nuoret lauloivat sydämestään. Kulunut viikko tuli mieleen. Se oli antanut paljon. Kirkon ovet aukesivat, päätösvirsi alkoi soida, ja riparilaiset kulkivat kauniina jonona ulos auringonpaisteeseen. Otettiin muistoksi valokuvia ja hyvästeltiin konfirmoidut. Hiljalleen piha alkoi tyhjentyä, kiitollisin mielin myös me saimme lähteä kotimatkalle.
 
Aki Kinnunen ja Mirka Häggman
 

Vanhemmat

Uudemmat

Opistoblogi

Vanhoillislestadiolaisella herätysliikkeellä on kolme kansanopistoa: Jämsässä, Ranualla ja Reisjärvellä. Opistot toimivat kristillisten arvojen pohjalta. Opiskelijat ovat pääasiassa peruskoulun tai toisen asteen
koulutuksen juuri suorittaneita nuoria. Opiskelijoita on myös ulkomailta, lähinnä muista Pohjoismaista sekä Pohjois-Amerikasta.
 

Opistoilla on omat painopistealueensa. Jämsässä korostuvat musiikki ja kansainvälisyys, Ranualla viestintä ja kuvataide, Reisjärvellä sosiaali- ja terveysala, yrittäjyys ja erätaidot. Opistojen yhteisiä vahvuuksia ovat kielet ja käden taidot. Jokaisessa opistossa on myös linja kehitysvammaisille ja muille erityistä tukea tarvitseville.

Viikonloppuisin ja loma-aikoina opistoilla on monipuolista lyhytkurssitoimintaa.

Jämsän Kristillinen Kansanopisto

Reisjärven kristillinen opisto

Ranuan kristillinen kansanopisto

Opistoblogi

Toim. Anna Illikainen, Olli Lohi ja Päivi Martikainen

Vaellanko valossa? Ajankohtaista 2019

Yhteiskunnan moniarvoisuus tulee ihmistä usein vastaan arkielämässä. Vuosikirja 2019 avaa näkökulmia uskovaisena elämiseen tässä ajassa. Kirjoittajat pohtivat, miten kristilliset arvot näkyvät kodissa ja työelämässä ja miten toimia rakentavasti yhteiskunnassa erilaisten aatteiden ja virtausten keskellä. Kirjoituksissa käsitellään myös ihmisen vastuuta luonnosta, toisten kohtaamista ja oman paikan löytämistä.

23 €

Elina Sneck
Kuv. Sirkku Saukonoja

Keltakultakulleroinen

Elina Sneckin hellänhauskoissa vauvarunoissa eletään mukana vauva-arjessa – vauva syö roskia, mönkii, tonkii, luuttuaa lattiat ja nuohoaa takan. Väliin se jokeltaa ihanasti ja nukkuu sinisiipien unia. Hyväntuuliset runot pysäyttävät rakkauden ihmeen äärelle.

18 €

Harri Vähäjylkkä
Piirrokset Anna Ratilainen

Tahdon

Tahdon-kirjassa opetellaan askel kerrallaan vanhemmuutta, ratkotaan kommunikointiongelmia puolisoiden välillä ja kohdataan yhdessä, mitä vastaan tulee: menetyksiä, rakkautta, väsymystä, syntymän ihmettä ja erilaisia näkemyksiä uskovaisena elämisestä.

18 €

Toim. Sanna Isopahkala

Pysytään kuulolla

Kirjassa kokemuksiaan avaavat sekä seuraradion kuuntelijat että tekijät. Kirjaan on myös koottu SRK:n radiotyön historiaa ja merkkipaaluja.

20 €

Virsiä Suomenlinnassa, CD-133

Äänitteellä on kesästä, Suomen luonnosta ja isänmaasta kertovia virsiä yhteislauluna. Laulujen kautta välittyy laulamisen ilo, rohkaiseva ja turvallinen sanoma sekä syvä kiitollisuus Jumalan luomistyötä kohtaan. 

22 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi