Keskiviikko 14.11.2018
"
Minut itseni uhrataan jo pian, lähtöni hetki on tullut. Olen kilpaillut hyvän kilpailun, olen juossut perille ja säilyttänyt uskoni. 2 Tim. 4:6-7

Todellinen kurkistusluukku

4.10.2016 06:01 | Opistoblogi
Puhelimeni surahtaa. Siellä on Outi. ”Voisitko kirjoittaa Päivämiehen verkkolehteen blogitekstin hallinnon näkökulmasta, vaikkapa parin viikon sisään?”
Voisinko? Kai minun jotenkin olisi voitava. Kyllähän minä. Näpytän: ”Joo’o, koetan jotakin.”

Siis: Reisjärven kristillinen opisto, sen hallinto ja minä. Voi, miten nopeasti aika on rientänyt. Kun ynnäilen vuosiani opiston johtokunnassa, huomaan yhteisen matkamme jatkuneen jo parin vuosikymmenen ajan – aluksi olin vuosia varajäsenenä, sitten yhtä pitkän rupeaman varsinaisena jäsenenä.

Muistan vieläkin se arkuuden, jolla katselin ympärilleni ensimmäisessä johtokunnan kokouksessani. Olin hieman yli kolmikymppinen, epäilemättä nuorimpien joukossa. Kurkinpa mihin tahansa, näin vain minua paljon kokeneempia, monissa tehtävissä rutinoituneita veljiä ja sisaria.

He olivat tehneet tätä työtä vuosia, monet jo vuosikymmenien ajan. Olipa joku ollut mukana jopa Reisjärven kristillisen opiston alkuajoista lähtien. Minua huimasi; oletan, että vapisuttikin.

Kun nyt katselen ympärilleni johtokunnan kokouksessa, huomaan, että väki ja asiantuntemus ovat vaihtuneet – totisesti. Opiston työnäkykin on muuttunut, ei tokikaan täysin.

Tämä joukko tässä tekee yhä vielä samaa kallisarvoista opistotyötä. Yhdessä opiston henkilökunnan ja rehtorin kanssa sommittelemme nuorillemme ponnahduslautoja, turvapaikkoja, aallonmurtajia, elämän eväitä…

Aivan, kuten se johtokunta silloin, niin kuin opistoissa on aina tehty.

Omaa opistomatkaa aloittaessani elimme 1990-luvun puolta väliä. Olimme ravistautumassa syvältä kouraisseen laman otteesta. Olimme menossa muun läntisen maailman kanssa kovaa kyytiä informaatioyhteiskuntaan.

Muistan, kuinka otimme kokouksissamme ensi tuntumaa ”ATK:hon” (automaattiseen tietojenkäsittelyyn) ja internetiin. Muiden koulutuksen järjestäjien tavoin arvioimme tietoteknologian koulutuksen ja työelämän mullistajaksi. Uskoimme, että niin tulisi käymään myös kansanopistoissa.

Niinpä rakensimme, remontoimme ja varustimme opistojamme uudella teknologialla. Kokouksissa saimme tämän tästä luettavaksemme opetusohjelmia, joita oli uudistettu sieltä ja täältä.

Askelet eteenpäin olivat lyhyitä, keskipitkiä tai jopa harppauksia, mutta aina ne olivat perusteltuja.

Emmekä me hallinnossa olleet pelkkiä kumileimasimia. Näin koin. Muistan, kuinka kyselimme rehtorilta perusteita muutoksille, uudistusajatuksille ja lukuisille hankesuunnitelmille. Kuuntelimme, nyökyttelimme, keskustelimme, ynnäilimme ja pyysimme vielä kerran tarkennusta.

Työtämme on kaiken aikaa siivittänyt luottamus. Tämän molemminpuolisen luottamuksen rohkaisemana olemme synnyttäneet rehtorin avuksi (ja joskus ilmiselväksi vaivaksi) yhä uusia ideoita oppilasmäärien lisäämiseksi, talouden tasapainottamiseksi ja opistotiedon eteenpäin viemiseksi.

Joka ainoa syksy olen ihastellut sitä antautuvaa ja iloista mieltä, jolla opistojen henkilökunnat ovat jälleen kerran ottaneet vastaan uudet punaposkiset, kirkaskatseiset koulukkaansa – nuoret, toivoa täynnä.

Muistan talvet, myöhäisten kokousten jälkeiset illat kotimatkoineen. Kokous oli jälleen jatkunut pitkään. Näky auton ikkunasta oli pimeä ja joskus hyvinkin pöppyräinen.
Nyt ajattelen: vaikka silmäni näkivät tien edessäni vain vaivoin, oli opistokotimme työnäky aina selkeä. Juuri tällaista työtä tarvitaan nyt ja jatkossa entistäkin enemmän.

Entäpä uusi kevät ja uusi kesän kynnys? Sydäntäni on lämmittänyt se suuri nuorten joukko, joka on saanut hyvästellä toisensa opiston pihamaalla.

Monella tavalla vahvistuneina he ovat saaneet astua kohti uutta tulevaisuutta. He ovat saaneet viemisikseen jotakin sellaista, mitä ei tarjota tämän maan muissa oppilaitoksissa, ei yhdessäkään.

He ovat saaneet suuren ystävien, saattomiesten joukon, heillä on takanaan yhdessä asumisen ainutkertainen kokemus ja repun täysi tieto-taitoa.

Tätä kaikkea on mahdoton mitata yhdelläkään koulutuksen arvioinnin mittareilla. Myös tutkijana ajattelen näin: opistotyön merkityksen arviointiin ei edes tiede saavutuksineen yllä.

Miksi? Siksi, että tämän työn arvo kantaa yli katseemme, yli ymmärryksemme. Se kantaa yli ajan rajan.

Juha Hakala
 

Vanhemmat

Uudemmat

Opistoblogi

Vanhoillislestadiolaisella herätysliikkeellä on kolme kansanopistoa: Jämsässä, Ranualla ja Reisjärvellä. Opistot toimivat kristillisten arvojen pohjalta. Opiskelijat ovat pääasiassa peruskoulun tai toisen asteen
koulutuksen juuri suorittaneita nuoria. Opiskelijoita on myös ulkomailta, lähinnä muista Pohjoismaista sekä Pohjois-Amerikasta.
 

Opistoilla on omat painopistealueensa. Jämsässä korostuvat musiikki ja kansainvälisyys, Ranualla viestintä ja kuvataide, Reisjärvellä sosiaali- ja terveysala, yrittäjyys ja erätaidot. Opistojen yhteisiä vahvuuksia ovat kielet ja käden taidot. Jokaisessa opistossa on myös linja kehitysvammaisille ja muille erityistä tukea tarvitseville.

Viikonloppuisin ja loma-aikoina opistoilla on monipuolista lyhytkurssitoimintaa.

Jämsän Kristillinen Kansanopisto

Reisjärven kristillinen opisto

Ranuan kristillinen kansanopisto

Opistoblogi

Katri Isopahkala ja Heli Säkkinen (toim.)

Siionin Joulu 2018

Siionin Joulu vieraili lampolassa seurailemassa lampaiden elämää. Lehden hartaustekstit kertovat Vapahtajasta, joka toi ihmisille rauhan ja vapauden. Sivuilta löytyy myös hiljaista puhetta joulusta ilman rakasta läheistä. Lisäksi lehti sisältää muun muassa käytännönläheisiä vinkkejä jouluaskareisiin.

7 €

Väinö Havas

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1953. Äänikirja on tehty vuonna 1997 julkaistun uudistetun painoksen pohjalta ja sisältää 43 alkuperäisteokseen kuulunutta kertomusta. Havaksen lämminhenkisissä ja kielellisesti rikkaissa kertomuksissa korostuu kodin, uskonnon ja vapaan isänmaan arvo.

20 €

Toim. Annika Hintsala ja Jenni Hintsala

Heidän kanssaan kulje, kertomuksia nuorille

Kirja nuorista elämän murrosvaiheessa. Kertomuksissa käsitellään nuoren näkökulmasta uskoa, uskosta nousevia valintoja, omaa minuutta ja suhdetta toisiin ihmisiin. 

17 €

Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka

JAKSANKO LUOTTAA? -ÄÄNIKIRJA

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?  
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.

20 €

Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka
 

Jaksanko luottaa? Ajankohtaista 2018

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.  

23 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi