Perjantai 24.5.2019
"
Maa, kohota Herralle riemuhuuto! Iloitkaa ja riemuitkaa, laulakaa ja soittakaa! Ylistäkää Herraa harpun sävelin, soittakaa ja laulakaa! Ps. 98:4-5

Kun ryhti suoristui

17.12.2016 06:46 | Opistoblogi
“Tämä on ollut oikein mukava päivä minulle. Te olette kyllä tosi huippuja kaikki.” 

Näin oli päivystävä opettaja Jouni kirjoittanut aulan valotaululle sunnuntai-iltana. Teksti kuvasi hyvin omaakin tuonhetkistä mielentilaani.
 
Päivä oli alkanut matalin fiiliksin. Mikään ei oikein kiinnostanut, ja olisin tahtonut vain olla jossain muualla kuin opistolla. Turnausväsymys on kai alkanut vaivata, kun opistolla on oltu jo melkein neljä kuukautta. Jatkuva muiden ihmisten läsnäolo ja oman ajan vähäisyys käy ajoittain hermoille.
 
Aamupäivä meni lentopalloa pelaillessa, mikä oli oikein mukavaa ja piti mielialaa koholla. Oli kuitenkin vetämätön olo, ja kun seuroihin lähtö lähestyi, rupesin miettimään, josko jäisinkin opistolle. Makoilin itsekseni liikuntasalissa näyttämöverhon takana, kun eräs opistokaveri tuli kysymään, pääsisikö hän kyydissäni seuroihin. Yritin kierrellä ja kaarrella, kun en viitsinyt suoraan sanoa, ettei minua nyt kiinnostaisi lähteä. Kaveri kuitenkin oli niin sitkeä, että lopulta päätin lähteä viemään porukkaa seuroihin.

Ensimmäinen seurapuhe rauhanyhdistyksellä meni penkissä torkkuen ja kännykkää vilkuillen. Väliajalla tapahtui sitten päivän käännekohta. Opistolaiset kokoontuivat, kuten joskus ennenkin, seurasalin etuosaan laulamaan. Siinä tuttujen keskellä istuessa ja laulaessa paha mieli häipyi jonnekin. Oli yhtäkkiä taas mukavaa ja helppoa olla siinä muiden nuorten keskellä. Kännykkä häipyi taskuun ja ryhti vähän suoristui. Pystyin taas keskittymään seurapuheeseen, eikä ollut kiire mihinkään. 

Illalla istuimme opiston aulassa, ja silloin huomasin valotaululla olevan tekstin. Ajattelin kuten Jouni: juuri ihmiset ovat ne, jotka tekevät onnistuneen opistovuoden. Kaikkiin ei tutustu kovin hyvin vuoden aikana, eikä kaikista tule ylimpiä ystäviä, mutta jokaisella on kuitenkin oma tärkeä merkityksensä tässä joukossa.  

Maan päällä ei ole sellaista paikkaa, missä olisi aina helppo olla, ei edes opisto ole sellainen. Eikä opistoon sellaisin odotuksin kannata tullakaan, että täällä eläminen ja uskominen olisi ihan helppoa. Kun todellisuus ei aina vastaakaan haaveita, voi pettymys olla kova. 

Kymmenen vuotta sitten tulin opistoon peruskoulun jälkeen suurin odotuksin. Olin vuosikausia kuunnellut, kun vanhemmat sisarukseni kertoivat, kuinka ihanaa opistossa on, ja katsellut kateellisena, kun sisaruksillani kävi opistokavereita kylässä. Vuosien ajan odotin, että pääsisin opistoon. Sitten minäkin saisin ystäviä eikä tarvitsisi enää kärsiä epävarmuudesta ja yksinäisyydestä. Ensimmäinen opistovuoteni ei kuitenkaan mennyt omien ongelmieni vuoksi kovin hyvin. 

Nyt kymmenen vuotta myöhemmin tulin opistoon uudestaan, hieman erilaisin odotuksin. Halusin saada elämäni kulkemaan taas oikeaan suuntaan. Halusin uskolleni vahvistusta. Tulin itseni takia, enkä juuri välittänyt, mitä muut opistolaiset minusta ajattelisivat. 

Olen viihtynyt opistossa. Viestintälinjalla on ollut paljon kirjoitustehtäviä, ja se on auttanut minua tuntemaan itseäni paremmin. Olen oppinut käsittelemään tunteiden möykkyä, mikä sisälleni on vuosien aikana muodostunut. Toiset ovat yllättävän nopeasti hyväksyneet minut joukkoonsa, ja se on auttanut myös minua hyväksymään itseni. Toisena vapaaviikonloppuna sain amerikkalaisen opistokaverin mukaan kotiini. Vietimme mukavan viikonlopun yhdessä muutaman muun opistolaisen kanssa. Eräänä iltana mökillä ollessamme hämmästelimme, kuinka nopeasti olimme tutustuneet toisiimme ja kuinka helppoa oli olla oma itsensä. Silloin opistovuotta oli vasta kolme viikkoa takana. 

Vaikeitakin päiviä on tosiaan ollut, enkä varmasti ole ainoa, jolla niitä on. Joistakin sitä ei vain huomaa. Kaikki eivät paisko ovia tai tiuski kavereille. Joku pystyy olemaan ulkoisesti täysin tyyni, vaikka myrsky riehuisi sisällä. Minunkin sisälläni ovat syksyn aikana riehuneet monet myrskyt, ja hetkittäin olen epäillyt opistoon tulon kannattavuutta. 

Syksyn parasta antia ovat olleet opistolla järjestetyt nuortenillat ja muut keskustelutilanteet. Ne ovat tiivistäneet opistoperhettä ja lisänneet keskustelua myös pienemmissä porukoissa. Puheenvuorojen käyttö on ollut aktiivista, ja uskosta on puhuttu avoimesti ja omakohtaisesti. Myös minä olen rohkaistunut pitämään puheenvuoroja. Olen kertonut, kuinka vaikeaa on kuulla, kun ystävä kieltää uskon. Olen kertonut myös, kuinka vaikeaa minulle on ollut pyytää syntejä anteeksi ihan omakohtaisesti. Nyt opistossa olen saanut mennä levollisin mielin nukkumaan, kun lähettyvillä on ollut ihmisiä, joilta olen voinut pyytää syntien anteeksiantamusta. 

Tästä on hyvä jatkaa opistovuotta joulun jälkeen. Onneksi sitä on vielä yli puolet jäljellä. 

Lauri Säkkinen
Ranuan opisto

Vanhemmat

Uudemmat

Opistoblogi

Vanhoillislestadiolaisella herätysliikkeellä on kolme kansanopistoa: Jämsässä, Ranualla ja Reisjärvellä. Opistot toimivat kristillisten arvojen pohjalta. Opiskelijat ovat pääasiassa peruskoulun tai toisen asteen
koulutuksen juuri suorittaneita nuoria. Opiskelijoita on myös ulkomailta, lähinnä muista Pohjoismaista sekä Pohjois-Amerikasta.
 

Opistoilla on omat painopistealueensa. Jämsässä korostuvat musiikki ja kansainvälisyys, Ranualla viestintä ja kuvataide, Reisjärvellä sosiaali- ja terveysala, yrittäjyys ja erätaidot. Opistojen yhteisiä vahvuuksia ovat kielet ja käden taidot. Jokaisessa opistossa on myös linja kehitysvammaisille ja muille erityistä tukea tarvitseville.

Viikonloppuisin ja loma-aikoina opistoilla on monipuolista lyhytkurssitoimintaa.

Jämsän Kristillinen Kansanopisto

Reisjärven kristillinen opisto

Ranuan kristillinen kansanopisto

Opistoblogi

Toimittanut Olli Lohi

Avaa suusi, pääskysen poika

Lapin luonto oli Laestadiuksen ”yrttitarhaa”. Siellä hän viihtyi, ja siellä hän tunsi olevansa kotonaan. Hänestä kehittyi yksi aikansa parhaista Lapin kasviston tuntijoista. Laestadius maalasi saarnoissaan Lapin maisemaa ainutlaatuisella tavalla. Hän riisui teologialta kaavun ja asetti sen kasvotusten arkitodellisuuden kanssa.

20 €

Toimittanut Hanna Kallunki

Hyvä että kerroit

Blogitekstejä elämästä, uskosta ja toivosta

Teksteissä avautuu ikkunoita Päivämiehen blogikirjoittajien arkeen ja ajatuksiin. Kirjoituksissa pohditaan niin keskeneräisyyttä ja katoavaisuutta kuin harrastuksen olemusta ja kasvatuksen haasteita. Kipu ja kaipaus, ilo ja toivo, elämän ihmettely saavat muotonsa sanoissa.

Hanna Aho
Kuvittanut Silja-Maria Wihersaari

Minne Taivaan Isä meni?

Kertomus lapsenuskosta ja ihmeellisestä varjeluksesta maailmassa, jossa ei uskota Jumalaan. Mukana on CD-äänikirja.

22 €

Tapio Holma

Ettekö ole lukeneet? Sytykkeitä Raamatun tutkimiseen

Kirja nostaa esiin raamatunkohtia, joiden henkilökuvat tai tapahtumat antavat ajattelemisen aihetta. Monet henkilöistä ovat Raamatun suurten kertomusten sivuhahmoja, tavallisia ihmisiä, joiden kohdalle Jeesus pysähtyi, tai jotka Jumala valitsi työvälineikseen.
Pääosa kirjoituksista on julkaistu aiemmin Päivämiehen Kapsäkki-liitteessä.

19 €

Kiiruhda katsomaan – Pääsiäinen sävelin

Pääsiäisajan virsiä, Siionin lauluja ja muuta pääsiäismusiikkia sisältävä äänite on jatkoa Joulu sävelin -äänitteen aloittamalle soitinmusiikin sarjalle. Jeesuksen kärsimystä ja kuolemaa käsittelevä osuus vie kuulijan keskelle Golgataa ja kristikunnan suurta surua. Äänitteen loppupuolella surumielisyys väistyy ja kuoleman voiton sanoma tuo lohtua ja iloa.

24 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi