Sunnuntai 25.8.2019
"
Kun Jeesus tuli lähemmäksi ja näki kaupungin, hän puhkesi itkuun sen tähden ja sanoi: "Kunpa sinäkin tänä päivänä ymmärtäisit, missä turvasi on! Mutta nyt se on sinun silmiltäsi kätketty." Luuk. 19:41-42

Sopivaa kielenkäyttöäkö?

18.4.2017 06:48 | Opistoblogi
Eräänä sunnuntaina meillä oli opistolla alustus ja keskustelu, jossa pohdittiin, millainen kielenkäyttö ja käyttäytyminen on uskovaisille sopivaa. Erityisesti kielenkäyttö ajattelutti vielä keskustelun jälkeenkin. Kun opistoystävieni kanssa kävimme läpi aihetta myöhemmin, tulimme siihen tulokseen, että aihe on ajankohtainen niin itselle, opistolaisille kuin yleensäkin nuorille.
 
Tuntuu, että huono puhe on lisääntynyt nuorten keskuudessa. Rivouksia ja rumia sanoja kuulee turhankin usein. Itse olen huomannut, että vaikka en niinkään käytä suoranaisia rumia sanoja tai kirosanoja, niin niiden korvikesanoja saattaa lipsahtaa liiankin usein. Ja porukassa ollessa ei välttämättä edes kiinnitä huomiota tällaiseen käyttäytymiseen.
 
Tuntuu surulliselta huomata, että rumista sanoista tai niiden korvikkeista on tullut melkein arkipäiväisiä. Kun asian on ottanut puheeksi muiden opistolaisten kanssa, on kuullut monelta saman kokemuksen: ”En juurikaan edes puhunut rumia ennen opistoa.” Tuntuu kummalliselta ajatella, että näin hyvässä paikassa, muiden uskovaisten nuorten keskellä, on tullut tavaksi käyttää ikäviä sanoja.
 
Itse pysähdyin ensimmäisen kerran ajattelemaan asiaa, kun olin viettämässä aikaa kaverini, pikkuveljieni ja heidän kavereidensa kanssa. Vitsailimme kaverini kanssa ehkä hieman epäasiallisella tavalla meidän yhteiselle jutullemme, kun pikkuveljeni sanoi: "Sinustaki tullu muka kovis." Pikkuveljen äänensävy oli ihmettelevä ja yllättynyt. Naurahdin asialle, vaikka sanat kolahtivatkin sisimmässäni ja laittoivat ajattelemaan asiaa enemmän. Aloin miettimään, missä vaiheessa toimintani oli muuttunut. Jotenkin vain olin päätynyt tähän tilanteeseen. 
 
Kun olin pieni, en muista, että kotonani olisi puhuttu rumia. Näin on ollut varmasti suurelta osin muidenkin opistolaisten kotona. Mistä sitten tulee tarve käyttää rumia tai niitä korvaavia sanoja ja mistä nämä sanat on opittu? Joillakin syynä voi olla tarve esittää muille kovempaa ihmistä kuin onkaan, jotta voisi kokea olevansa hyväksytty. Takana voi myös olla ajattelutapa: kun tuokin sanoo, niin voin minäkin.
 
Huono kielenkäyttö on yleistä varsinkin kouluissa. Ja myös kotona silloin, kun jokin asia tympäisee. Omien vanhempien tai sisarusten seurassa huonoa kielenkäyttöä saatetaan vältellä, joten on aika todennäköistä, etteivät vanhemmat edes tiedä, millaista oman lapsen kielenkäyttö on. Sen takia olisi tärkeää, että siitä keskusteltaisiin kotona. En tiedä, onko aina ollut näin ja havahduinko itse vasta nyt ajattelemaan asiaa. Vai onko huono kielenkäyttö lisääntynyt uskovaisten nuorten keskuudessa?
 
On hyvä, että opistossa henkilökunta on ottanut asian pariinkin kertaan puheeksi. Mitä enemmän asiasta on puhuttu, sitä enemmän sitä on alkanut itsekin miettimään. Muistan, kun asiasta puhuttiin ensimmäisen kerran ennen joulua. Silloin ajattelin, ettei aihe niinkään kosketa minua. Nyt kuitenkin tuntuu, että asiasta voisi käydä keskustelua enemmänkin.
 
Eliisa Peteri, Ranuan opisto    

Vanhemmat

Uudemmat

Opistoblogi

Vanhoillislestadiolaisella herätysliikkeellä on kolme kansanopistoa: Jämsässä, Ranualla ja Reisjärvellä. Opistot toimivat kristillisten arvojen pohjalta. Opiskelijat ovat pääasiassa peruskoulun tai toisen asteen
koulutuksen juuri suorittaneita nuoria. Opiskelijoita on myös ulkomailta, lähinnä muista Pohjoismaista sekä Pohjois-Amerikasta.
 

Opistoilla on omat painopistealueensa. Jämsässä korostuvat musiikki ja kansainvälisyys, Ranualla viestintä ja kuvataide, Reisjärvellä sosiaali- ja terveysala, yrittäjyys ja erätaidot. Opistojen yhteisiä vahvuuksia ovat kielet ja käden taidot. Jokaisessa opistossa on myös linja kehitysvammaisille ja muille erityistä tukea tarvitseville.

Viikonloppuisin ja loma-aikoina opistoilla on monipuolista lyhytkurssitoimintaa.

Jämsän Kristillinen Kansanopisto

Reisjärven kristillinen opisto

Ranuan kristillinen kansanopisto

Opistoblogi

Virsiä Suomenlinnassa, CD-133

Äänitteellä on kesästä, Suomen luonnosta ja isänmaasta kertovia virsiä yhteislauluna. Laulujen kautta välittyy laulamisen ilo, rohkaiseva ja turvallinen sanoma sekä syvä kiitollisuus Jumalan luomistyötä kohtaan. 

22 €

Elina Sneck
Kuv. Sirkku Saukonoja

Keltakultakulleroinen

Elina Sneckin hellänhauskoissa vauvarunoissa eletään mukana vauva-arjessa – vauva syö roskia, mönkii, tonkii, luuttuaa lattiat ja nuohoaa takan. Väliin se jokeltaa ihanasti ja nukkuu sinisiipien unia. Hyväntuuliset runot pysäyttävät rakkauden ihmeen äärelle.

18 €

Toim. Sanna Isopahkala

Pysytään kuulolla

Kirjassa kokemuksiaan avaavat sekä seuraradion kuuntelijat että tekijät. Kirjaan on myös koottu SRK:n radiotyön historiaa ja merkkipaaluja.

20 €

Harri Vähäjylkkä
Piirrokset Anna Ratilainen

Tahdon

Tahdon-kirjassa opetellaan askel kerrallaan vanhemmuutta, ratkotaan kommunikointiongelmia puolisoiden välillä ja kohdataan yhdessä, mitä vastaan tulee: menetyksiä, rakkautta, väsymystä, syntymän ihmettä ja erilaisia näkemyksiä uskovaisena elämisestä.

18 €

Toim. Anna Illikainen, Olli Lohi ja Päivi Martikainen

Vaellanko valossa? Ajankohtaista 2019

Yhteiskunnan moniarvoisuus tulee ihmistä usein vastaan arkielämässä. Vuosikirja 2019 avaa näkökulmia uskovaisena elämiseen tässä ajassa. Kirjoittajat pohtivat, miten kristilliset arvot näkyvät kodissa ja työelämässä ja miten toimia rakentavasti yhteiskunnassa erilaisten aatteiden ja virtausten keskellä. Kirjoituksissa käsitellään myös ihmisen vastuuta luonnosta, toisten kohtaamista ja oman paikan löytämistä.

23 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi