Keskiviikko 22.5.2019
"
Tietäkää, rakkaat veljeni, että itse kunkin tulee olla herkkä kuulemaan mutta hidas puhumaan ja hidas vihaan, sillä miehen viha ei johda oikeudenmukaisuuteen, jota Jumala tahtoo. Jaak. 1:19-20

Horjuva usko

1.4.2019 06:32 | Opistoblogi
Kuulin ystävän askeleet viereltäni, sitten sanat:
 
– Kyllä mää uskon, mutta en vaan jaksais olla enää uskovainen.
 
En ollut varma, kumman suusta sanat tulivat. Me molemmat kiikuimme uskon ja epäuskon välillä. Kuuntelimme yhdessä menevää musiikkia ja seuraavana päivänä menimme seuroihin. Yritimme löytää edes pienen toivon, jonka avulla riippua uskossa. Tiesimme, että jos toinen luopuisi uskosta, myös toisella luopuminen olisi lähellä.

Sydämeni usko oli heikko. Oliko se jo sammumassa? Oliko huoli seurauksista ainoa asia, mikä minua vielä piti uskossa? Huoli läheisteni reaktioista ja surusta. Huoli siitä, mitä elämäni sitten olisi. En ikinä ollut osannut ajatella elämääni muuten kuin uskovaisena. Edelleen tulevaisuudensuunnitelmani ja unelmani nojautuivat uskoon.

Olisin halunnut luopua uskosta hetkeksi kokeillakseni toisenlaista elämää ja palata sen jälkeen takaisin. Se tuntui helpolta ajatukselta. Voisin tehdä parannuksen sitten myöhemmin. Jokin sisälläni kuitenkin varoitteli minua. Jossain syvällä tiesin, ettei elämä silloinkaan olisi helppoa. Tiesin myös, etten sieltä enää välttämättä palaisi. Jos saisin tottua viihteelliseen elämään, ei minulle enää ehkä kelpaisi mikään muu.

Eräänä sunnuntaina istuin seurapenkissä ja kuuntelin puhujaa. Kun hän saarnasi synnit anteeksi, minusta tuntui, että sain uskoa ne anteeksi. Sen jälkeen oloni oli kevyempi, mutta silti jokin painoi edelleen. Sydämeni halusi uskoa, mutta synti vei yhä mennessään.

Vasta pari vuotta myöhemmin, viime syksynä opistoon tultuani, kun minulle eräällä ehtoollisella saarnattiin synnit anteeksi, tunsin todella saavani rauhan. Oli helpottavaa, kun vihdoin jaksoin päästää irti kaikista synneistäni. Olin vapaa.

Edelleen kilvoittelen syntiä vastaan, eikä elämä ole aina helppoa. Usko ei kuitenkaan enää ole minulle taakka vaan voima, johon voin tukeutua. Nuorempana kuvittelin, että se oli usko, joka minua ahdisti. Minusta tuntui vaikealta olla erilainen koulutovereideni silmissä. Syytin uskoa siitä, että oli asioita, joita en voinut tehdä. En osannut vastustaa kiusauksia, ja minulle alkoi kertyä syntiä tunnolle. En jaksanut panna sitä pois.

Ymmärrän edelleen vain vähän uskosta, mutta ei minun tarvitsekaan kaikkea ymmärtää. Sen olen kuitenkin ymmärtänyt, etten usko vain tätä aikaa varten. Uskon päästäkseni joskus taivaaseen.

Jenni Kotajärvi

Vanhemmat

Opistoblogi

Vanhoillislestadiolaisella herätysliikkeellä on kolme kansanopistoa: Jämsässä, Ranualla ja Reisjärvellä. Opistot toimivat kristillisten arvojen pohjalta. Opiskelijat ovat pääasiassa peruskoulun tai toisen asteen
koulutuksen juuri suorittaneita nuoria. Opiskelijoita on myös ulkomailta, lähinnä muista Pohjoismaista sekä Pohjois-Amerikasta.
 

Opistoilla on omat painopistealueensa. Jämsässä korostuvat musiikki ja kansainvälisyys, Ranualla viestintä ja kuvataide, Reisjärvellä sosiaali- ja terveysala, yrittäjyys ja erätaidot. Opistojen yhteisiä vahvuuksia ovat kielet ja käden taidot. Jokaisessa opistossa on myös linja kehitysvammaisille ja muille erityistä tukea tarvitseville.

Viikonloppuisin ja loma-aikoina opistoilla on monipuolista lyhytkurssitoimintaa.

Jämsän Kristillinen Kansanopisto

Reisjärven kristillinen opisto

Ranuan kristillinen kansanopisto

Opistoblogi

Toimittanut Hanna Kallunki

Hyvä että kerroit

Blogitekstejä elämästä, uskosta ja toivosta

Teksteissä avautuu ikkunoita Päivämiehen blogikirjoittajien arkeen ja ajatuksiin. Kirjoituksissa pohditaan niin keskeneräisyyttä ja katoavaisuutta kuin harrastuksen olemusta ja kasvatuksen haasteita. Kipu ja kaipaus, ilo ja toivo, elämän ihmettely saavat muotonsa sanoissa.

Tapio Holma

Ettekö ole lukeneet? Sytykkeitä Raamatun tutkimiseen

Kirja nostaa esiin raamatunkohtia, joiden henkilökuvat tai tapahtumat antavat ajattelemisen aihetta. Monet henkilöistä ovat Raamatun suurten kertomusten sivuhahmoja, tavallisia ihmisiä, joiden kohdalle Jeesus pysähtyi, tai jotka Jumala valitsi työvälineikseen.
Pääosa kirjoituksista on julkaistu aiemmin Päivämiehen Kapsäkki-liitteessä.

19 €

Toimittanut Olli Lohi

Avaa suusi, pääskysen poika

Lapin luonto oli Laestadiuksen ”yrttitarhaa”. Siellä hän viihtyi, ja siellä hän tunsi olevansa kotonaan. Hänestä kehittyi yksi aikansa parhaista Lapin kasviston tuntijoista. Laestadius maalasi saarnoissaan Lapin maisemaa ainutlaatuisella tavalla. Hän riisui teologialta kaavun ja asetti sen kasvotusten arkitodellisuuden kanssa.

20 €

Hanna Aho
Kuvittanut Silja-Maria Wihersaari

Minne Taivaan Isä meni?

Kertomus lapsenuskosta ja ihmeellisestä varjeluksesta maailmassa, jossa ei uskota Jumalaan. Mukana on CD-äänikirja.

22 €

Kiiruhda katsomaan – Pääsiäinen sävelin

Pääsiäisajan virsiä, Siionin lauluja ja muuta pääsiäismusiikkia sisältävä äänite on jatkoa Joulu sävelin -äänitteen aloittamalle soitinmusiikin sarjalle. Jeesuksen kärsimystä ja kuolemaa käsittelevä osuus vie kuulijan keskelle Golgataa ja kristikunnan suurta surua. Äänitteen loppupuolella surumielisyys väistyy ja kuoleman voiton sanoma tuo lohtua ja iloa.

24 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi